Marxin paluu
Vielä muutama vuosi sitten ei Karl Marx eikä hänen innoittamansa marxilainen tutkimus ollut suosittu puheenaihe edes vasemmistolaisisa piireissä. Viime vuosina tilanne on selkeästi muuttunut. Parta-Kalle ja hänen teoriansa ovat palanneet uudella tavalla.
Yksi osoitus tästä oli Suomen sosiaalifoorumissa Spartacus-säätiön ja DSL:n järjestämä Marx-aiheinen keskustelu, joka kokosi viitisenkymmentä osallistujaa.
Erikoistutkija Pertti Honkanen myönsi, että kiinnostus Marxia kohtaan on kasvamassa. Marxista itsestään tiedetään nykyään entistä enemmän, ja uusia käsikirjoituksia ja muuta materiaalia on viime vuosina julkaistu lisää. Uudesta tutkimuksesta tiedetään Suomessa valitettavan vähän.
Honkasen tuoreessa väitöskirjassa Työttömyys ja arvoteoria yhdistetään uudella tavalla kaksi Marxiltakin tuttua käsitettä.
– Työttömyys oli Marxin kapitalismiteoriassa keskeinen teema. Marxilla oli visio, että työttömyys kuuluu kapitalismiin, se on toistuva ja mahdollisesti paheneva ongelma. Pääomassa Marx esittää teorian myös työttömyyden synnystä ja sen dynamiikasta.
Yksi euro vastaa kahden minuutin työtä
Arvoteoria on Honkasen mukaan keskeinen osa Marxin talousteoriaa ja se yhdistetään yleensä työarvoteorian käsitteeseen.
– Jos marxilainen arvoteoria nähdään dynaamisena, kapitalismin liikelakeja selittävänä teoriana, niin silloin arvoteoria auttaa ymmärtämään niitä prosesseja, jotka kapitalismissa johtavat rakennemuutoksiin, kriiseihin ja myös työttömyyteen.
Työn tuottavuuden kehitys on kapitalismissa keskeinen kasvun perusta. Sille perustuvat niin kulutuksen monipuolistuminen, vapaa-ajan lisääntyminen kuin myös rakennemuutokset, kriisit ja työttömyys.
Honkanen pohti suhteellisen ja absoluuttisen köyhyyden käsitteitä ja vertasi niitä lisäarvoon.
– Suhteellisen lisäarvon tuotanto on hyvin lähellä suhteellisen köyhyyden käsitettä. Palkkatyöntekijöiden elintaso voi kasvaa, mutta siitä huolimatta voi tapahtua suhteellista jälkeenjäämistä, jos lisäarvo kasvaa nopeammin kuin palkkasumma. Tulopoliittisessa ajattelussa tämä on ollut keskeinen vertailukohta, joka nyt euroaikana on jäänyt taka-alalle, huomautti Honkanen.
Pertti Honkanen on kotimaisten tilastojen avulla laskenut, että yksi euro vastaa suurinpiirtein kahden minuutin työtä. Luvun avulla voidaan tarkastella vaikkapa tulonsiirtojen kehitystä suhteessa työn tuottavuuteen.
– Esimerkiksi kansaneläke on reaalisesti kasvanut, mutta jos sitä verrataan työn tuottavuuden kasvuun, niin kansaneläkkeen työarvo on alentunut merkittävästi, päätteli Honkanen.
Keskustelussa pohdittiin tuottavan ja tuottamattoman työn eroa. Vain lisäarvoa tuottava työ on kapitalistisessa mielessä tuottavaa. Esimerkiksi julkisen sektorin hoivatyö on yhteiskunnallisesti tuottavaa työtä, vaikka se ei kapitalistisen järjestelmän mielestä sitä ole.
Keskeistä on myös se, kuka työn tuottavuudesta pääsee nauttimaan. Lisäarvosta otetaan osa sosiaaliturvaan ja muihin julkisiin palveluihin, loppu jää kapitalistille voitoksi.
Velallisen luonnenaamio
Marxille kapitalismi on ennen kaikkea tavaratuotannon järjestelmä.
– Pääomassa analysoidaan tavaran vaihto- ja tuotantosuhteita ja miten tavara eriytyy tavaraksi ja rahaksi. Tästä päästään osto- ja myyntisuhteisiin. Pääoma on tietty tapa, miten raha ja tavara liikkuvat tässä tuotanto- ja vaihtoprosesseissa, sanoi erityisopettaja Miika Kabata.
Marx kehittelee myös luonnenaamion käsitettä, joka on eräänlainen rooli, johon me ihmiset taloudessa joudumme.
– Aluksi Marx käsittelee tavaranvaihtajan luonnenaamiota. Kun tavarasta eriytyy raha, syntyvät myyjän ja ostajan luonnenaamiot, joilla kummallakin on omat intressinsä.
Velkojan ja velallisen luonnenaamiot ovat tänä päivänä poliittisesti merkittäviä, kun suomalaisten velkaantuminen on kasvamassa. Velkaantuminen on tapa luoda kulutuskysyntää, joka purkautuu jossain vaiheessa taloudellisen kriisin kautta.
– Velallisen asemassa sinulla on erilaisia taloudellisia intressejä sen suhteen, minkälaista politiikkaa harjoitetaan. Jotta velallinen pystyy maksamaan velkaa takaisin, hän haluaa matalaa veroastetta. Velka taas on usein kiinnitetty asuntoon, minkä vuoksi halutaan kannattaa kiinteistöjen arvoa nostavaa politiikkaa, pohti Kabata.
Velkojan ja velallisen suhde voidaan nähdä myös luokkasuhteen ilmentymänä, koska velkoja on omistaja, vahvempi osapuoli ja velallinen heikompi….
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
