Mikä on hoitajien palkkojen kohtalo?

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 19/2007.

Liittokohtaisilla neuvottelukierroksilla panokset nousevat erityisesti hoitoalalla. Naisvaltaisen alan palkkauksen huono taso ja useamman puolueen vaalien alla antamat lupaukset luovat paineita tuntuviin palkankorotuksiin.

Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki muistutti vapun tienoilla kaikkien hallituspuolueiden luvanneen parantaa hoitajien palkkausta.

– Yleisessä keskustelussa on nostettu esiin Kokoomuksen lupaukset tasa-arvotuposta. Kaikki puolueet toivat vaalien alla esiin huolen hoitohenkilökunnan saatavuudesta ja hoitajien palkankorotustarpeet. Myös Keskusta puhui hoitajien palkankorotusten puolesta Hallitusohjelmassa mitataan, olivatko vaalien alla annetut lupaukset pelkkää ääntenkalastelua, Palomäki sanoo.

Vaalien alla tehdyissä kyselyissä sosiaali- ja terveydenhuolto nousi tärkeimmäksi asiaksi kansalaisten keskuudessa.

Sietokyky koetuksella

Kajaanilainen erikoissairaanhoitaja Terho Pesola on tupoteatteriin jo niin kyllästynyt, ettei kehtaa kaikkea seuratakaan. Pettymyksen sietokyky on viime aikoina ollut kovalla koetuksella.

– Kolleegoja voisi vähän varoittaa odottamasta liikoja. Satojen eurojen lupaukset voivat jäädä kymppeihin tai allekin, jos lupaajat saavat päättää ihan itse. Onhan tässä sekin ihme nähty, että joku ammattikunta jo on ehättänyt vaatimaan hoitoalalle pienempiä korotuksia, huomauttaa Pesola ja viittaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtajan Erkki Kangasniemen taannoisiin puheisiin.

Hänen mukaansa hallituksen verotukseen suunnittelemat muutokset kertovat karua kieltä siitä, millaista solidaarisuus on nykyisessä uusliberalistisessa hengessä.

– Samaa solidaarisuutta ja yhteisvastuuta ajettaneen myös kaiken maailman työn vaativuuden arvioinneilla ja työntekijöiden kehitystason pisteytyksillä. Jos yhdeksän ihmisen palkankorotus ohjataan yhdelle tai kahdelle ”parhaalle” nousee se korotus muhkeaksi Periaatteessa jokainen alalla työskentelevä voi kehittyä niin hyväksi työntekijäksi, että pääsee myös hyvälle palkalle. Mutta eihän sitä nyt kaikille voi ja yhtä aikaa, pohtii Pesola ironiseen sävyyn.

Odota vuoroasi ja kehitä itseäsi, yritä niin kovasti, lopussa voi sinuakin onnistaa, on homman nimi.

– Laulua mukaellen tulee mieleen: Vai onnistaakohan, Eriksson? riimittelee Terho Pesola.

Nyrkit ilmaan

Perhepäivähoitajaksi valmistunut Ritva Puusaari Nivalasta ei ylläty, etteivät hallituspuolueet enää vaalien jälkeen näkyvästi ja tosissaan liputakaan tasa-arvotupon tai hoitajien palkkauksen parantamisen puolesta. Pitihän se arvata, miten siinä käy.

Puusaari toteaa, että päiväkodissa hoitajallakin olisi parempi palkka, mutta kotona työskentely sopii perheelliselle naiselle paremmin.

Hoiva-alojen huono palkkataso tuntuu olevan ikuisuusongelma. Osasyynä tähän Puusaari näkee sen, että hoiva-ala mielletään vieläkin kutsumusammatiksi, minkä vuoksi työntekijät ovat tottuneet tyytymään vähään.

– Nyt alkaa nousta uusi sukupolvi, joka osaa myös vaatia enemmän, sanoo Puusaari. Alalle hakeutuu nykyään myös entistä enemmän miehiä, millä – kummallista mutta totta – on palkkatasoa nostava vaikutus.

Puusaaren mielestä nyt on tärkeää, että hoitopuoli panee etenkin kokoomuksen vastuuseen vaalilupauksistaan.

– Älkää puiko nyrkkiä taskussa vaan ilmassa, pitäkää ääntä ja ottakaa asia tiukasti esiin, antaa Ritva Puusaari neuvon kaikille hoiva-aloilla työskenteleville.

(MK)