Mitäs me sanoimme?

Reilu kaksi vuotta sitten silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen kehui EU:n ottaneen niskalenkin markkinavoimista. Ottelua ei kuitenkaan vihelletty poikki. Nyt joukko Etelä-Euroopan EMU-maita on jo liki selkä matossa, ja onpa koko euroalue luisumassa leikkauspolitiikan myötä pitkään ja syvään taantumaan.

Niin EU:n kuin Suomenkin päättäjät ja asiantuntijat ovat ihmetelleet euroalueen tilaa – ikään kuin kehitys olisi ollut yllättävää ja ennakoimatonta. On kuitenkin turhaa väittää, etteikö EU:n ja talousintegraation riskeistä olisi tiedetty jo unioniin liityttäessä liki 20 vuotta sitten.

Tiedonantaja-lehti vie lukijansa aikamatkalle vuoteen 1996. Suomi oli reilu vuosi aikaisemmin liittynyt Euroopan unionin jäseneksi. Liittymisestä järjestettiin lokakuussa 1994 neuvoa-antava kansanäänestys, jossa 57 prosenttia äänestäneistä kannatti Suomen liittymistä.

EU-jäsenyyttä vastustava kansanliike tarkasteli reilut 16 vuotta sitten kriittisesti erityisesti Euroopan taloudellista integraatiota ja talousliitto EMUa. Monet unionin ja talousliiton siunauksellisuutta epäilleiden asiantuntijoiden ennusteet ovat tänä päivänä toteutuneet – jotkut vieläpä pahimmalla mahdollisella tavalla.

Vakautta

”Mikään ei olisi valheellisempaa kuin väittää, että yhteinen raha merkitsee Euroopan kansojen välistä solidaarisuutta. Ensiksi jo aivan ilmeisestä syystä: Jos yhteinen raha toteutetaan, sen kova ydin on Saksan markka ja siihen sidotut valuutat ja jotkut muut mahdolliset ”luotettavat” ehdokkaat, pääasiassa Ranskan frangi.

Koko tämä järjestelmä on laadittu, että saataisiin Euroopan työntekijät kilpailemaan keskenään, rikkomaan sen suojan, millä kunkin maan sosiaalirakenne saattoi vastustaa liikevoiton pelivapautta.” MICHEL MANAILLE

”Vaikka kauhukuvien maalaamista on vältettävä, on perusteita epäillä optimistisempia käsityksiä, joiden mukaan rahaunioni toisi pelkästään vakautta ja kasvua talouteen.

Vapaat rahamarkkinat horjuttavat jopa EU-politiikan omia rakennelmia. Näin tapahtui, kun valuuttakaaos syksyllä 1992 käytännöllisesti katsoen romutti EU-maiden valuuttajärjestelmän EMS:n, joka on ajateltu tiukemman rahaunionin ja yhteisen valuutan esiasteeksi.” PERTTI HONKANEN

”EMU-kriteerien läpivieminen vaarantaa yhteiskuntarauhan.” ULLA KLÖTZER

”EU:ssa keskittyminen tapahtuu erityisesti vahvoille ydinalueille. Reuna-alueet, kuten Suomi, joutuvat yhä huonompaan asemaan.” ASSER SIUVATTI 

Työllisyyttä

”Ensin liberalisoitiin pääomamarkkinat valtioiden asettamista rajoista. Nyt on vuorossa työmarkkinoiden liberalisoiminen työlainsäädännön ja työehtosopimusten määräyksistä.” ESKO SEPPÄNEN

”Ay-liikkeen valtaporukan olisi ensimmäiseksi luovuttava lähes kritiikittömästä suhtautumisesta suurpääomaan ja EU:hun. On luovuttava näkemyksestä, että markkinavoimat määräävät ja niitä on toteltava. Nähdäänhän se, mihin suurpääoman sanelupolitiikka ja markkinavoimien nöyristely johtavat.” PERTTI HAVERINEN

Julkista velkaa?

”Julkisen velan avulla yksityinen pääoma rahastaa valtioita. Sen sijaan että rahapääoman voittoja verotettaisiin, rahapääoma verottaa valtioita… Julkinen velka lisää talouspolitiikan riippuvuutta markkinavoimista. Korkojen heilahdukset heijastuvat myös julkisiin menoihin.

Julkinen velka on samalla ase julkisten menojen supistamiseen. Niin kauan kuin julkinen velka pysyy suurena, on melko helppo perustella julkisten menojen leikkauksia.

Julkisella velalla on monet kasvot. EMU-keskustelussa korostuu velan rajoittamisen tavoite, mutta on myös pohdittava, mistä velka on peräisin.” PERTTI HONKANEN

Kunnallispolitiikkaa

”Talouden kehitys on ollut pitkälle tähän asti ja myös tästä eteenpäin sidoksissa EMU-politiikkaan. Myös kunnallispolitiikka, kunnallistalous on pitkälle sidoksissa EMU-politiikkaan siksi, että EMU-politiikkaa viedään käytäntöön ja lähelle ihmistä juuri kuntien kautta.

Toiseksi kunnat joutuvat kohtaamaan myös ne välilliset haittavaikutukset, joita EMU-politiikka aiheuttaa talouden yleiselle kehitykselle.

Komission lausunto Suomen jäsenhakemuksesta syksyllä 1992 sisälsi vilisemällä ohjeita Suomen talouspolitiikalle. Komissiolta sateli ohjeita paitsi hallitukselle myös ay-liikkeelle ja kunnille.” TEUVO JUNKA

Todelliset tavoitteet

”Miksi Suomea sitten ajetaan Euroopan unioniin, kun ehdot ovat mahdottomat? Sillä on perustansa kapitalistisen talouden kehityksessä, tuotantovoimien yhteiskunnallistumisen uusissa mittasuhteissa, kansainvälisen työnjaon ja erikoistumisen etenemisessä. Integraatiossakin on paitsi häviäjiä, myös voittajia.

EU on suuren rahan markkinavoimien ensisijaisuutta suhteessa ihmiseen ja luontoon.

EU:ssa pääomapiirien ja valtion voimat yhdistyvät uudella ylikansallisella tasolla. Samalla se on erilaisten etujen kilpailun ja ristiriitojen areena. Siinä alistetaan, painostetaan ja huijataan heikompia. Se on varustautumista taisteluun luonnonvaroista, markkinoista ja vaikutusvallasta maapallolla, linnoittautumista ihmiskunnan enemmistöä vastaan.” YRJÖ HAKANEN

 ”Demarit tarvitsevat sosiaaliturvan alasajolle oikeutuksen, ja sen heille antaa EMU. Myös EU-komissaari Leon Brittan sanoo sen avoimesti: EMU-paine pakottaa maita sellaisiin rakennemuutoksiin, joita ei toteutettaisi ilman näitä ulkoisia paineita. Niiden ’ansiosta’ voidaan ajaa alas sosiaaliturvaa ja muuttaa työelämää. ’Emme me, mutta kun ne’.” ESKO SEPPÄNEN

 Lähteet:

Ei EU:lle –pamfletti. 1996. DSL.

Esko Seppänen: EMU – Lintu vai kala? 1996. Omakustanne.

Tiedonantaja-lehdet 12.1.1996, 1.3.1996, 12.4.1996