Mustapukuisten naisten hiljainen vastarinta

Alkuperäinen kirjoittaja: Marjaliisa Siira

Mustapukuiset naiset

(Women in Black, WiB) on Suomessa melko tuntematon
rauhanliike, mutta esimerkiksi Israelissa, Italiassa, Balkanilla, USA:ssa
ja Australiassa se on aktiivinen ja vakiintunut osa rauhanliikettä.

WiB piti 11. kansainvälistä kokoustaan elo-syyskuun vaihteessa
Italiassa, Massa di Marinassa. Aiemmin kokouksia on ollut Jerusalemissa,
Pekingissä, Brysselissä ja useita Serbiassa.

Mikä on mustiin pukeutuvien naisten sanoma? Italialaiset olivat
tehneet kokoukseen valtavan, mustan banderollin, jossa liike määritellään
naisten verkostoksi globalisoidun kapitalismin sotia vastaan. Ja näitä
sotia riittää, monella tasolla. Internet-sivulla määrittely
on lyhyt: Oikeudenmukaisuuden puolesta, sotia vastaan.

Mustapukuisten naisten rauhanliike sai alkunsa Jerusalemissa vuonna 1988.
Palestiinalaisten ensimmäinen kansannousu, intifada, oli alkanut 1987.
Juutalaiset rauhanliikkeen naiset eivät hyväksyneet palestiinalaisalueiden
miehitystä eivätkä Israelin väkivaltaista Palestiina-politiikkaa
ylipäänsä. Naiset päättivät tehdä jotain.
He pukeutuivat mustaan pukuun ja menivät seisomaan Jerusalemin eräälle
vilkkaimmalle paikalle, Pariisin aukiolle Lopettakaa miehitys -kylttien
kanssa. He seisoivat sanaakaan sanomatta, huutoja huutamatta. Mielenosoituksia
jatkettiin joka viikko samaan aikaan samassa paikassa.

– Mielenosoitus miehitystä vastaan ei ole Israelissa helppo juttu,
sanoo sosiologi ja aktiivinen Mustapukuinen

Tova Benski

Haifasta.
– Meidän päällemme on syljetty, meitä on häiritty
ja kimppuunkin on hyökätty. Olemme valtavirtaa vastaan.

Kun palestiinalaisten toinen intifada alkoi vuonna 2000, juutalaiset
naiset tulivat taas Lopettakaa miehitys -kyltteineen aukioille, vilkkaisiin
risteyspaikkoihin, tarkistusasemille, sinne missä väkivaltaa tapahtuu.

Italialainen

Luisa Mongantini

kävi Palestiinassa ja Israelissa
1988. Hän törmäsi sattumalta mustapukuisten naisten hiljaiseen
mielenosoitukseen. Se teki häneen valtavan vaikutuksen. Palattuaan
kotiin hän alkoi organisoida samanlaisia mielenosoituksia Roomassa.
Nyt hän on Italian WiB-verkoston koordinaattori ja Italiassa on 35
ryhmää, jotka pitävät säännöllisiä
mielenosoituksia sotaa ja väkivaltaa vastaan. Italiassa WiB on arvostettu
rauhanliike. Mustapukuiset kulkevat rauhanmielenosoitusten kärkijoukkona.

Israelin miehityspolitiikkaa vastustava naisten liike levisi jo 1988
myös USA:han, ilmeisesti juutalaisnaisten kansainvälisen yhteydenpidon
seurauksena. Naisten tavaksi osoittaa mieltä vakiintui mustiin pukeutuminen,
täydellinen hiljaisuus ja mielenosoitusten säännöllisyys.

Sitten tulivat Balkanin monet sodat. Balkanin naiset alkoivat pukeutua
mustiin, seisoa kaduilla ja vaatia: Ei väkivaltaa! Loppu vihanpidolle!
Balkanin ryhmille oli tunnusomaista, että niissä oli naisia kaikista
eri etnisistä ryhmistä, serbeistä, kroaateista ja muslimeista.
Naisten yhteinen mielenosoitus oli voimakas viesti nationalismia vastaan.

– Nationalismi on peto, joka on väkivallan alkujuuri, Balkanin naiset
korostivat WiB-kokouksessa.

USA:n johtama hyökkäys Irakiin mobilisoi rauhanliikettä
kaikkialla. Mustapukuisten naisten ryhmiä syntyi lisää ja
ne osoittivat hiljaisesti mieltään sotaa vastaan eri puolilla
maailmaa, monessa maassa viikoittain. Erityisen aktiivista toiminta oli
USA:ssa ja USA:n koalitioon liittyneissä maissa Englannissa ja Italiassa.
”Not in my name” julistivat näiden maiden naiset. Minun nimissäni
(minun valtuutuksellani) ei tätä sotaa käydä.

WiB toimii jo 28 maassa ja kattaa kaikki maanosat, kun Italian kokouksessa
mukaan tuli myös Etelä-Amerikka kolumbialaisten

Ruta Pacifica

(Rauhan polku) -naisten voimin. WiB-ryhmiä on syntynyt monissa maissa
erilaisten naisjärjestöjen kupeessa tai naisten rauhanliikkeen
sisällä. Esimerkiksi naisten vanhin rauhanjärjestö

WILPF
(Naisten kansainväinen liitto rauhan ja vapauden


puolesta)

on
vankasti mukana Mustapukuisten verkostossa.

Perinteisissä rauhanjärjestöissä ei tätä
toimintaa näytä olevan. WiB ei myöskään ole perinteinen
rauhanjärjestö, koska se ei ole järjestö ollenkaan.
Se on pysynyt järjestäytymättömänä naisten
verkostona, joka pitää yhteyttä internetin välityksellä.

Suomesta oli Italian kokouksessa vain kaksi edustajaa

Naiset Rauhan
puolesta

-verkostosta. Varsinainen Mustapukuisten naisten toiminta on
Suomessa vasta aluillaan. Tampereelle on perustettu Irakin sodan aikaan
yksi ryhmä.

Mutta Suomessa on

Itkijänaiset

, paljon julkisuuttakin saanut
ryhmä mustaan surupukuun pukeutuvia naisia. He ovat osoittaneet mieltään
ydinvoimaa ja ydinaseita vastaan jo vuodesta 1987. Idea syntyi vanhasta
karjalaisesta perinteestä Naiset Rauhan puolesta -verkostossa. Itkijänaiset
tulivat entiseen aikaan taloon, jossa joku oli kuollut. He surivat ja lauloivat
itkuvirsiä. Nämä suomalaiset uudet itkijänaiset purskahtivat
itkuun mm. kauppa- ja teollisuusministerin edessä. Itkijänaiset
on kuitenkin ihan suomalaisten oma juttu. WiB-naisten kanssa yhteistä
on mustat vaatteet ja hiljaisuus mielenosoituksissa.

Mustapukuisten naisten toiminnan kirjo on laaja ja painopiste vaihtelee
kunkin maan tilanteen mukaan. Israelissa kaksi sanaa Lopettakaa miehitys
on edelleen naisten ainoa viesti. He keskittyvät tärkeimpään.
Väkivaltaa on monilla myös omissa maissaan eivätkä naisten
oikeudetkaan ole pohjoismaisella tasolla. Joissakin maissa tehdään
työtä väkivaltaa kokevien naisten parissa. Entisen Jugoslavian
alueella yritetään kitkeä pois nationalismin juuria. Se ei
käy hetkessä, vaikka sotiminen onkin päällisin puolin
loppunut. Tokiolaiset naiset kertoivat osoittavansa mieltä myös
naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja seksuaalisten vähemmistöjen
oikeuksien puolesta.

– Mutta suurin haaste meillä on Japanin militarisointi uudelleen,
vuosikymmenien tauon jälkeen. USAn taustatuella Japaniin ollaan perustamassa
armeijaa, kertoi tokiolainen

Hisako Motoyama

.

WiB-naisten tavoite ei ole sen vähempää kuin maailman
riisuminen aseista ja kaikista hierarkkisista, väkivaltaa synnyttävistä
rakenteista.

Vuonna 1991 Israelin/Palestiinan ja entisen Jugoslavian WiB-naiset olivat
ehdokkaana Nobelin rauhanpalkinnon saajiksi. Vuonna 2001 WiB sai

YK:n
naisten kehitysrahaston UNIFEMin

rauhanpalkinnon. Israelin WiB on saanut
sitkeästä, jo 15 vuotta kestäneestä rauhantyöstään
useita pienempiä palkintoja.