VIIKON KOLUMNI: Köyhyydestä
En ollut järin kiinnostunut Intiasta, kun päätin lähteä. Melkeinpä päin vastoin; pidin Intiaa hippien ja hörhöjen määränpäänä. Lähdin käyttääkseni hyvaksi elintasokuilua oman joutilaisuuteni turvaamiseksi.
Kyynisyyteni taustalla oli kylmä talousteoria, jossa ei ole sijaa moraalille. Kotona köyhyys jää abstraktioksi, todellisuuden teoreettiseksi kuvaksi, johon voi suhtautua kuin matemaattiseen yhtälöön, jonka ratkaisu on tiedossa: proletariaatin (tai kuten tahdotte prekariaatin) vallankumous. Se saa humanitaariset projektit tuntumaan ajanhukalta, joltakin minkä voi jättää idealistisille maailmanparantajille.
Täällä abstraktio hajosi väkivaltaisesti heti ensimmäisellä kävelylenkillä Mumbaissa, kun melkein tallasin pimeällä kujalla makaavan ryysyläisen päälle, joka oli enemmän ruumis kuin elävä ihminen, tai kun näin roskaläjän suojassa lepäävän sylivauvan, joka oli niin laiha, etteivät perskannikat peittäneet mustaa peräaukkoa.
* * *
Eilen luin nälkään kuolleista kertoneen pikku-uutisen, joka oli kuin raportti auto-onnettomuudesta koto-Suomessa. Toinen toistuva uutinen on aseistautuneen köyhälistön, naksaliittien, hyökkäykset ja sabotaasit maan periferiassa. Niitä seuraavat hallinnon älähdykset, vakuutukset ja varoittelut, vaikka se kiistääkin käyvänsä sotaa omia kansalaisiaan vastaan.
Maan vasemmistointellektuellit näyttävät asettuneen tukemaan debatissa kastittomien ja erämaiden heimolaisten kamppailua: demokratia saati valtion köyhäinapu ei ulotu kaikille Intian kastijärjestelmässä. Sen sijaan ihmisiä ajetaan esiaikaisilta synnyinsijoilta slummien halpatyövoimaksi.
Älymystön kritiikkiin on helppo yhtyä. Tullessamme The Indian Times -lehti uutisoi, että 40 prosenttia miljardien arvoisesta köyhyysohjelmasta on kadonnut korruptioon, valtaosin juuri köyhimmillä alueilla.
* * *
Kehitysmaan, kuten Intian, köyhyys on mykistävä umpisolmu, jonka hahmottaminen on vaikeaa. Täällä se on kuitenkin elävää arkea. Mieleeni nousee erään amerikkalaisen marxilaisen (nimen olen unohtanut) vetoomus, jonka Robert Misik esittelee kirjassaan Marx jokamiehelle. Hän vaatii vasemmistoa ottamaan moraalin jälleen aseekseen, ei jeesustellen vaan vakavaan sävyyn.
Niin kuin sodankäynnin oppaissa sanotaan, armeija sotii mahallaan ja sama on laita kansan luokkataistelun.
VILJAMI VASKONEN
Kirjoittaja on parhaillaan Intiassa matkaileva opiskelija.