Porvarihallitus taantumuksen tiellä
Eduskuntavaalit voittaneiden keskustan ja kokoomuksen sinimusta porvarihallitus yrittää hallitusohjelmassaan ja käskyläistensä kirjoituksissa luoda kuvaa, kuinka se tulee uudistamaan palveluita, verotusta, tulonsiirtoja ja hallintoa.
– Uutta ovat kuitenkin lähinnä pyrkimykset kääntää historian pyörää monessa taaksepäin, Amerikan palvonta ulkopolitiikassa, hyvinvointipalveluiden alasajon tehostaminen kuntauudistusta koventamalla, työvoimapolitiikan muuttaminen yritystueksi sekä työministeriön lakkauttaminen hääräämästä pois työmarkkinoilta, sanoi Lahdessa vappuna puhunut varatuomari Arjo Suonperä.
Välittämistä ja kannustamista
Hallitusneuvotteluissa hallitusohjelmaa markkinoitiin iskusanoilla "vastuullinen, välittävä ja kannustava Suomi".
– Työläiset, eläkeläiset ja muu keskiluokka joutuvat kyllä vastuuseen veronmaksajina. Hallitus jakaa kiihtyvällä vauhdilla rahaa EU:lle, yksityisarmeijan muodossa toimiville EU:n nopean toiminnan hyökkäysjoukoille ja yritysten tukemiseen maalla ja kaupungeissa. Hallituksen vastuullisuus on paremminkin sananhelinää, jota tarvitaan torjumaan kansan vaatimuksia silloin, kun kansalle pitäisi antaa verojen ja kansalaisuuden vastineeksi parempia palveluja, turvaa, tai edes säilyttää entinen palvelutaso, huomautti Suonperä.
Samoin välittäminen näyttää tarkoittavan sitä, että hallitus välittää verovaroja yritysmaailmalle ja kansainvälisen kapitalismin vartijoille ja sotajoukoille. Suonperän mukaan johtavat hallituspuolueet kepu ja kokoomus taitavat kilpailla keskenään siitä, kumpi on suurempi kapitalistin ystävä.
– Kannustaminen tarkoittaa, että jokaisen pitäisi entistä enemmän tulla omin tai perheensä voimin toimeen ilman yhteiskuntaa. Yrittäjiä ja yritysjohtoa kannustetaan tuottamaan omistajille enemmän voittoa.
Tulopolitiikan loppu
Suonperä totesi, että viime vuosina pääomatulojen osuus on kasvanut ja palkansaajien pienentynyt. – Tätä taustaa vasten Elinkeinoelämän keskusliiton julistus tulopolitiikan lopettamisesta ja suuntautuminen liittokierrokselle ja pidemmällä tähtäimellä peräti yrityskohtaisiin sopimuksiin tuntuu oudolta.
Työnantajat ovat vuosikymmenet jo tottuneet siihen, ettei uhkaavia palkka- ja työtaisteluja synny työmarkkinoilla siinä määrin, että niiden hillitsemiseen tarvittaisiin keskusjärjestöjä.
– Työnantajaleirissä lienee voimistunut myös käsitys, että ammattiyhdistysliikkeeltä kestää kauan oppia ja uskallaa käydä merkittäviä työtaisteluja, koska sen toimintastrategia on niin pitkään rakentunut sopimusten tekoon ja työrauhavelvollisuuden kunnioittamiseen. Palkansaajaväestön enemmistökään ei enää ole perinteisillä teollisuusaloilla, joissa järjestäytyneisyys ja toiminnallisuus on ollut parempaa, kuin palvelusektorilla ja muilla uusilla aloilla, joilla joukkotoiminta on ideologisista ja muista syistä vieraampaa.
Työnantajajärjestöt haluavat tulopolitiikan lopettamisella käydä ideologista sotaa vasemmistopuolueita vastaan heikentämällä niiden vaikutusvaltaa työmarkkinaratkaisuissa ja sen myötä koko yhteiskunnassa. Samalla heikennetään palkansaajien halua järjestäytyä näin vaikutusvaltaansa menettäneeseen ay-liikkeeseen.
– Ammattiyhdistysliikkeen tulee koota voimiaan ja monipuolistaa toimintatapojaan ja nojautua aiempaa enemmän työpaikoilla olevaan jäsenistöönsä ja saada se mukaan toimintaan. Sopimuspalkkojen jälkeenjääneisyys vaatii ajamaan kunnon palkankorotukset työehtosopimuksiin, eikä siinä riitä 3,5 prosentin korotuslinja.
Halpatyövoima kuriin
EU-jäsenyyden myötä entiset esteet ulkomaisen halpatyövoiman käytölle ovat poistuneet. Monelle alalle tuleva ulkomainen halpatyövoima on merkittävä tekijä, jonka työehtojen valvonta ja korjaaminen vie ay-liikkeen voimavaroja ja nakertaa ay-liikkeen ja työehtosopimusjärjestelmän uskottavuutta.
– Työsopimuslain minimipalkkajärjestelmään viime kokonaisuudistuksessa tehdyt suuret aukot pelannevat myös ulkomaisten työnantajien hyväksi niin, että nekin voivat vedota omien maittensa suomalaisia halvempien työehtosopimusten noudattamiseen. EU:n palveludirektiivi kun ei velvoittanut ulkomaisia työnantajia noudattamaan kaikessa suomalaisia työehtosopimuksia ulkomaisen työvoiman osalta.
Työehtosopimusjärjestelmää ja työehtosopimusten sitovuutta nakerretaan Suonperän mukaan monelta taholta.
– Ay-liike tarvitsee välttämättä ulkomaisen palkka- ja työehtojen dumppauksen torjumiseksi uusia toimintatapoja ja aseita. Eräs väline on saada ammattiliitoille itsenäinen kanne-oikeus työehtosopimusten noudattamisen valvontaan ulkomaisen järjestäytymättömän työvoiman osalta.
Porvariston sodanjulistus
Toisin kuin kokoomuksen vaalipropagandassa väitettiin, ei uuden hallituksen hallitusohjelma lainkaan kuvaa ideologisen vastakkainasettelun olevan Suomessa ohi. Päinvastoin se vaikuttaa verhotulta sodanjulistukselta ammattiyhdistysliikettä, vasemmistoa ja koko keskiluokkaa vastaan.
– Ammattiyhdistysliikkeen ja vasemmistopuolueitten ei ole syytä tyytyä odottamaan porvariston hyökkäyksen käynnistämistä sanoista tekoihin, vaan nyt on aika yhdistää voimat vastahyökkäykseen ja toimintaan, kehotti Suonperä. (TA)