Hallitus ulkoistaa ikävät päätökset kunnille
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen kehuu ministeriönsä laatimaa budjettiesitystä Euroopan elvyttävimpiin kuuluvaksi. Katin kontit! Jos katsotaan valtion, kuntien ja sosiaaliturvan kokonaisuutta, niin hallituksen ratkaisut eivät ole missään tapauksessa elvyttäviä, vaan pahimmassa tapauksessa lamaa syventäviä, koska kuntapuoli joutuu leikkaamaan, vaaditut alhaiset palkkaratkaisut vähentävät ostovoimaa ja työnantajien Kela-maksua on alennettu eli sosiaaliturvan rahoitusta on heikennetty vähentämällä sitä työnantajilta.
Jatkuvasti pahenevaan työttömyyteen budjettiesityksestä ei juuri helpotusta löydy. Investointien ja hankintojen aikaistaminen on esityksessä kovin vaatimattomalla tasolla. Näillä lääkkeillä ei taloustaantumaa juuri elvytetä. Kuitenkin tilastoitujen työttömien määrä ylittää ennen vuodenvaihdetta 300000:n rajan, ja nousutahti jatkuu ensi vuonna.
Kunnille valtiovarainministeriö ei lupaa tässä vaiheessa mitään. Mahdolliset kuntia tukevat päätökset tehdään koko hallituksen voimin budjettiriihessä elokuun lopulla, Katainen lupaa.
Jos tällaisia todellisia elvytyspäätöksiä ei tehdä, hyvinvointipalveluista huolehtivat kunnat ajetaan pakkotilanteeseen, kun palvelutuotanto on heikkenemässä merkittävästi kasvavan työttömyyden ja vähenevien verotulojen takia. Kuntien velkataakka ja veronkorotuspaineet lisääntyvät ja kunnissa joudutaan leikkaamaan palveluja. Muodostuu kuolemanspiraaliksi osuvasti nimetty kehitys: palvelujen leikkaukset lisäävät työttömyyttä, joka puolestaan vähentää verotuloja, joka puolestaan heikentää palvelujen rahoituspohjaa samaan aikaan kun palvelujen tarvitsijoita on yhä enemmän.
Sekö on tarkoituskin? Aikooko hallitus ulkoistaa leikkauslistat kunnille, jotta se voi itse pestä kätensä?
Hallitus on valmis ottamaan lisää velkaa ensi vuonna noin 12 miljardia euroa. Lisävelan vaihtoehto olisivat välittömät veronkorotukset. Ekonomistien mukaan tämän suuruinen velanotto ei ole huolestuttavan suurta.
Valtionvarainministeriön esityksen veropoliittisilla toimilla kevennetään muun muassa kaikkein pienituloisimpien verotusta ja pidetään muiden tuloverotus ennallaan sekä toteutetaan ruoan arvonlisäale. Kaikkein pienituloisimpien veronkevennys jättää työmarkkinatuella elävälle ensi vuonna käteen kuukaudessa 11 euroa tätä vuotta enemmän. Palkkatuloja esimerkiksi 1200 euroa kuussa ansaitsevalle veronkevennys on enimmillään euron luokkaa. Varsin vaatimatonta siis. Muistettakoon, että parempiosaisten paljon suuremmat veronkevennykset on tehty jo useana vuonna aikaisemmin.
Varsinainen juju on siinä, että hallitus aikoo ulkoistaa myös verojen korotukset kunnille, joiden on pakko nostaa ensi vuonna veroprosenttiaan. Tiettävästi myös kiinteistöveron korotusta kaavaillaan. Näin hallituksen pienet veroporkkanat syödään saajilta pois, eikä piisaakaan.
Kaikesta huolimatta Katainen toivoo näiden veroratkaisujen hillitsevän palkkavaatimuksia syksyn työmarkkinakierroksella ja lupaa myös nousevien työttömyysvakuutusten kompensointia työntekijöille palkkioksi matalatasoisista palkkaratkaisuista.
Kommunisteille ja muulle vasemmistolle surkea taloustilanne ja hallituksen budjettiesitys asettavat isoja haasteita. On esitettävä uskottava vaihtoehto niin lamapropagandalle kuin lamapolitiikalle, vastikkeettoman rahan syytämiselle suurpääomalle ja rikkaille, jatkuville leikkauksille ja työttömyyden paisumiselle.
On tuotava keskusteluun luokkanäkökulma. On osoitettava kotimaisen ostovoiman ja julkisten palvelujen tärkeä merkitys laman voittamisessa. Ja nuorempaa sukupolvea ajatellen on osoitettava, että elvytys on mahdollinen tuhoamatta luontoa.
On myös palautettava mieliin, että isot yritykset ovat viimeiset kymmenisen vuotta tehneet hyvää tulosta ja kahmineet suuria voittoja. Niillä on välillä mahdollisuus tehdä vähän aikaa tappiotakin ilman, että väkeä on pantava ulos, palkankorotuksista ja lomarahoista luovuttava ja eläkeikää nostettava. Ammattiyhdistysliike syyllistyisi laman ja työttömyyden pahentamiseen, jos se alistuisi palkansaajien toimeentuloa ja ostovoimaa heikentäviin alamittaisiin palkkaratkaisuihin.
Edelleen, on osoitettava, missä on rahaa. Sitä on jatkuvasti paisuneissa pääomatuloissa, suurituloisten verohelpotuksissa, armeijan määrärahoissa, työnantajien Kela-maksun palauttamisessa ja monessa muussa.
Ei saa unohtaa myöskään sitä, miten parin kymmenen viime vuoden kehnolla politiikalla on vaikeutettu nykyisestä lamasta selviämistä. Hallitukset Lipposen ensimmäisestä hallituksesta lähtien ovat esimerkiksi leikanneet kunnilta vuosittain noin viisi miljardia euroa. Niin sanotulla kuntien palvelurakenneuudistuksella ja tilaaja-tuottaja-mallilla on tehty julkisista palveluista bisnestä ja heikennetty kunnallisia hyvinvointipalveluja. Valtion varallisuutta on heitetty haaskuuseen yksityistämällä surutta kannattavia valtionyrityksiä ja luopumalla niiden enemmistöosuuksista. Ja niin edelleen.
Sekä valtakunnallisesti muun muassa budjettiriihimielenosoituksessa että kuntien tasolla on nyt kamppailtava kehnon budjettiesityksen muuttamiseksi ja sen mukaisten kunnallisten ratkaisujen torjumiseksi.
ERKKI SUSI