Päätä ja häntää
.
Aikaisemminhan on ollut tapana puhua "kuumasta poliittisesta syksystä",
mutta nyt kun ns.
kylmä sota
on päättynyt, politiikka
ei enää ole vastavuoroisesti kuumaa edes keskellä parhainta
hellekesää, vaan se on pahasti päässyt jäähtymään.
Kuuman poliittisen syksyn tilalle on kuitenkin onneksi tullut "kuuma
poliittinen
kirja
syksy", josta tuoreimpana hedelmänä
on eduskunnan puhemiehen
Riitta Uosukaisen
(kok.) vastailmestynyt
muistelmateos
Punainen vaate
.
Tässäkin kuumuus on tosin hiukan viilentynyt Uosukaisen edellisestä
kirjasta, joka sentään oli nimeltään
Liehuva liekinvarsi
,
ja jota leikillisesti kutsuttiin jopa nimellä
Riehuva liekinheitin
.
Siinä on sentään nimeäkin myöten mukana oikein
tulta ja tappuraa, joskin punaista vaatettakin toki voi kutsua tulenpunaiseksi,
jos se vain on tarpeeksi kirkkaan punainen.
Tiettävästi Riitta Uosukaisen kirja Punainen vaate on kuuman
poliittisen kirjasyksyn merkeissä saamassa jatkoa myös muiden
puolueiden mediaseksikkäiden henkilöiden kirjojen muodossa. Ensimmäiseksi
markkinoille ehtinee
vasemmistoliiton
puheenjohtaja
Suvi-Anne
Siimes
kirjallaan
Punainen aate
.
Paradoksaalisesti kyllä Uosukaisen kirja EI kerro ns. takin kääntämisestä,
vaikka hänelle kokoomukselaisena kuvittelisikin paremmin sopivan esimerkiksi
sininen kuin punainen vaate.
Vastaavasti Siimeksenkään kirja EI kerro aatteen vaihdosta,
sillä ei kai hän oikeasti ole koskaan punainen ollutkaan. Kirja
on sen sijaan vain ensimmäinen osa trilogiasta samaan tapaan kuin
Krzysztof
Kieslowskin
elokuvat
Sininen
,
Valkoinen
ja
Punainen
.
Siimeksellä kirjat tulevat tosin eri järjestyksessä kuin
Kieslowskin elokuvat, eli ensin Punainen, sitten Sininen ja lopulta Valkoinen.
Kyse onkin kehitystarinasta, joka kertoo vasemmistoliiton aatteellisesta
kasvusta
Paavo Lipposen
(sd.) sinipuna- tai itse asiassa jopa sateenkaarihallituksen
reaalipoliittisessa kiirastulessa.
Myös
Suomen keskusta
pyrkii mukaan kuumaan poliittiseen kirjasyksyyn.
Kansanedustaja
Tanja Vienosella
(kesk.) on oikolukuvaiheessa teos
nimeltä
Punaiset pikkupöksyt
.
Kirjassa paljastetaan mikä lopulta kariutti kaavaillun kokoomuksen
ja kepun yhdistymisen yhdeksi ja ainoaksi porvarilliseksi suurpuolueeksi,
joka näin ei enää olisi jakanut Suomea kahtia kaupunkilaisiin
ja maalaisiin.
- Sauli tykkäsi enemmän mustista, Vienonen toteaa lakoniseen
tapaansa kirjan ennakkoesittelytiedotteessa.