Ahmalle valtio on mafia
Ahma on luonnonvarainen eläin, jolle valtio edustaa mafiaa. Ahkerana otuksena se liikkuu päivässä kymmeniä kilometrejä.
Ahma on paitsi eläin, myös ihminen, rynnäkkökiväärin ja muut aseet hallitseva puolustustaistelija, joka aikoinaan osti mökin muuttotappioisen kunnan perukoilta. Ahman asunto tihkuu perinteitä, perinnerakentamista, mutta myös filosofiaa, historiaa, Kalevalaa ja ensyklopediaa. Ahman kulmilla ei käy paljon vierailijoita, muutamia silti joskus. Metsien ja järvien Suomesta ahma löysi myös maata ja alkoi viljellä sitä, kylvi sinne erilaisia lajikkeita.
Utooppinen henkilö dystooppisessa maailmassa
Ahman elämä etenee vuodenaikojen ja kasvukausien mukaan. Hän on irtaantunut kielestä, laista, säännöistä, suhteista ja ennen kaikkea rahan vallasta. Hän on eläväksi muuttunut utooppinen henkilö dystooppisessa maailmassa. Palveluksista hän maksaa palveluksilla, vaikka rahaankin hänellä olisi. Ahman mummu oli Lotta, isä vierasperäinen, ja isä jätti äidin.
Ahma metsästää ruokansa ja elää sellaisessa symbioosissa luonnon kanssa, jollaisessa kenties entiset alkuperäiskansat ja niiden edustajat ovat eläneet.
Ahma valmistautuu katastrofiin kitkemällä kasvimaataan. Psykopaatit ovat vallan kahvassa. Olennaista on se, mikä menee yhdestä päästä toiseen, paska siis. Paskan anatomiaa Ahma tutkii. Ahma on kaikkine ratkaisuineen energiatehokas ja maailmaystävällinen ja ekoihminen, sellainen, jollainen kaikkien ihmisten pitäisi olla, utooppinen ihminen dystooppisessa maailmassa. Ahma on myös tiedostava ja aikaansa seuraava ihminen, ja tietää millaista uhkaa Lähi-itä ja Afrikka Euroopalle edustavat.
Ahma metsästää ruokansa ja elää sellaisessa symbioosissa luonnon kanssa, jollaisessa kenties entiset alkuperäiskansat ja niiden edustajat ovat eläneet. Eletään luonnon ehdoin maailmassa, jossa on saalistettava tai tultava saalistettavaksi. Poikkeustilassa riista on tärkeä ravinnonlähde. Ahma myös marjastaa ja kalastaa. Kokemuksiaan hän jakaa kaikkien tietoisuuteen ekologisesti kestävän lehden palstoilla.
Sen sijaan mikään feministi Ahma ei ole, tai korkeintaan varhaisimpien feminismien edustaja, joka uskoo vahvasti sukupuolieron olemassaoloon. Hän näkee maailman sukupuolittumisen myös työelämän osalta. Ahman menossa ei kukaan nainen pysyisi mukana, siksi hän ennemmin pysyy etäällä naissukukunnasta. Naisia hän ei puhuttele kovinkaan mairittelevilla nimillä, akka on aivan normaali nimitys naisesta häneltä. Pamsun mukana hän lähtee jopa uintireissulle, runsaan houkuttelun avittamana. Pamsu on rempseä toiminnan nainen, joka pulahtaa veteen sukkelasti.
Kapitalismi paha pakko
Härkäpavuilla koko nykyisenlaisen Suomenkin ravitsisi kevyesti. Mutta sen sijaan maa käyttää hyönteismyrkkyjä, jotka tosiaan nimensä mukaisesti ovat myrkkyjä kaikelle elolliselle luonnolle.
Lisääntyä Ahma ei halua ekologisista eikä moraalisista syistä. Luksustuote kahville Ahmalla on omat korvikkeet luonnosta, esimerkiksi voikukka.
Kapitalismi on Ahmalle paha pakko, jonka ostoskärryt realisoivat.
Kapitalismi on Ahmalle paha pakko, jonka ostoskärryt realisoivat. Mitään todellista valinnanvapautta ei ole, kaikki on muutaman suuren yrityksen sanelemaa, siis oikeastaan kuluttamisen pakkoa.
Keskukseen ovat jääneet jäljelle enää keskeiset palvelut: apteekki ja ravintolat sekä baarit, joilla menisi hyvin varmaan kriisitilanteissakin. Ihmisen tarve toisten luokse on inhimillinen ja ilmenisi varmaan, vaikka maailma palaisi. Ahman kuluttaessa niin vähän kuin mahdollista muut synnyttävät kaatopaikkoja. Kylällä on myös erilaisia vankeustuomioita suhteessa väkilukuun enemmän kuin isoissa kaupungeissa. Yksityisyyttä on turha odottaa, pienessä yhteisössä kaikki on julkista.
Omavaraisuus on Ahman spesialiteettia. Ahma ei edustakaan tässä mielessä valtavirtaa. Ahman piha on luonnontilaisessa kunnossa, kasvit kasvavat ja rehottavat, rynnäkkökiväärillään hän puolustaa reviiriään ja saunassa hän peseytyy, vaalii omaa puhtauttaan ja yksityisyyttään. Hän marjastaa ja kerää oman välttämättömän ruokansa, mutta ydinlaskeumalta hänkään tuskin olisi suojassa. Hän kuivattaa rahkasammalta vessapaperiksi, siat hän sentään lahtaa.
Teininä Ahma on diagnosoitu aneemiseksi, eikä hän silloinkaan osoittanut merkkejä maailmakaipuusta, kuten ei myöhemminkään. Maailma ei kaivannut häntä, eikä hän maailmaa. Eräänä päivänä Ahma kirjoitti hakukoneen ruudulle ”maailmanloppu” ja alkoi löytää kaltaisiaan, yhteisön, joka oli huolissaan, siitä mitä maailmassa antoroposeenin jälkeen tapahtuisi.
Äiti Maan puolustaja
Ahma kuuluu Äiti Maan puolustajiin aikakaudella, jolloin moni muu edustaa ökymäistä kulutuselämäntyyliä. Ahmakaan ei ole silti ihanteellinen ihminen, hänelläkin on vihollisia, joiksi maalitaulussa voivat osua kommunistit, Venäjä, Arkadianmäellä olevat, päivän halujen mukaan. Hakukoneita ja netin keskustelupalstoja Ahma seuraa edelleen kirjaston koneilta. Speltin viljelijöitäkin on monenlaisia; osalle luonnonmukainen elämäntapa tuo mukanaan käsikäyttöiset viljamyllyt, jotka edustavat uusinta hifiä.
Naiset ovat Ahmalle varsin tuntematonta aluetta, keskustelut Pamsun kanssa osoittavat että hänelle ei ole ehtinyt juuri kertyä kokemusta tästä tuntemattomasta sukupuolesta. Pamsun ja Ahman kommunikaatio perustuu eräänlaiseen vastavuoroiseen piruiluun.
Ahma on edelleen mies, joka pitää kiinni perinteisistä sukupuolirooleista.
Aivan ulkopuolella kulutusyhteiskunnan ei Ahmakaan ole. Hänen pitää hankkia muun muassa remontointitarpeita. Pamsu sen sijaan tarvitsee runsaasti esimerkiksi meikkitarpeita. Kaikesta muusta edistyksellisyydestään huolimatta Ahma on edelleen mies, joka pitää kiinni perinteisistä sukupuolirooleista. Hän on mielellään naiselle se turvallinen olkapää, johon tämä voi halutessaan nojata.
Pamsu on liian miehekäs, jotta hän vetoaisi Ahman maskuliinisiin suojeluvaistoihin, mutta Linnealle hän tarjoaa jopa yösijaa. Hän on päässyt eroon esimerkiksi kulutus- ja sähköriippuvuudestaan, mutta naisten viehätysvoimaa ei hänkään pysty vastustamaan. Omasta eläimellisyydestään hän ei kaikesta huolimatta siis pääse eroon.
Metsästäjä-kalastaja-ideologiaa
Ahma pitää yhteyttä äitiinsä puhelimitse kysyen samalla kuulumisia sivilisaation parissa. Omaa työnhakuaan koskevat kysymykset hän sivuuttaa olankohautuksella. Ahma neuvoo äitiään olematta osallistumaan erilaisiin mielenosoituksiin, ne eivät auta mitään.
Hän levittää mediassa, myös radiossa, metsästäjä-kalastaja-ideologian merkityksellisyyttä ja toimii eräänlaisena utopian esitaistelijana. Eletään maailmassa, jossa islamisaation pelko aiheuttaa polttopulloiskuja, vaikka suomalaiset eivät ole koskaan perinteisesti rasisteja olleetkaan. Samaan aikaan ihmiset etsiytyvät bunkkerien suojiin turvaan. Vaikka enemmistö on siniristilippua palvovia patriootteja, löytyy joukosta Rousseauta ja Hobbesiakin lukeneita.
Ahmakin elää kykynsä mukaan järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella, kuin anarkisti. Verotuspäätöksen hän silppuaa. Johtajia hän vihaa, mutta vielä enemmän niitä, jotka seuraavat johtajia. Keräily ja metsästys ovat kovaa valttia aikakaudella, jolla kamppaillaan elintarvikkeista ja ruokavaroista. Uudistuneiden elintarvikkeiden hinta uhkaa nousta tavoittamattomalle tasolle.
Laura Gustafssonin Korpisoturi-romaanissa on dystooppisen scifin piirteitä, mutta silti se kuulostaa jopa yllättävän realistiselta luotaukselta lähitulevaisuuteen. Ainekset Gustafssonin romaaniin ovat jo tässä hetkessä olemassa, Rajat kiinni -ryhmissä ja muissa muukalaisvihamielisissä ryhmittymissä on jo nyt tykötarpeita yhteiskunnalliselle vastakkainasettelulle.
Laura Gustafsson: Korpisoturi. Into 2016. 260 sivua.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Jaana Kivi kirjoitti pysäyttävän kirjan Brysselin lobbauskoneistosta.
Hallitus kaavailee opintorahaan neljänneksen leikkauksia. Korkeakouluopiskelusta halutaan lainapainoitteista. Yliopistojen perusrahoituksesta leikataan. Ympäristöministeriötä ollaan alasajamassa siirtämällä Suomen metsiä ja vesiä erilliseen taseeseen. Quo vadis, Suomi?
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.