Inhimillisiä ja painavia tarinoita

Rap-artisti Paleface alias Karri Miettinen julkaisi albumillisen uutta musiikkia ja kyseessä on samalla miehen ensimmäinen soololevy yli kahdeksaan vuoteen. 

– Tää on mun paras levy. Siinä yhdistyy omaelämänkerrallisuus ja storytelling-räpin parhaat perinteet, Paleface avaa.

– Osa biiseistä on suoraan mun omasta elämästä, osa tarinoista on tapahtunut tutuille tai olen seurannut niitä muuten vierestä, osa on silkkaa mielikuvitusta. Siksi albumin nimi on Autofiktio. Se leikittelee sen kirjallisuudenlajin kanssa, jossa sekoitetaan omaelämäkertaa ja fiktiota.

Vaikka edellisestä kokopitkästä Paleface-albumista onkin vierähtänyt jo tovi, on mies kuitenkin ollut viime vuosina monessa mukana niin musiikkikentällä, kuin sen ulkopuolellakin. Kenties juuri siksi eri musagenret sulautuvat niin luontevasti yhteen myös Autofiktiolla. 

– Musiikillisesti nojattiin ysäriräpin henkeen ja perinteeseen. Tää levy on erittäin räp, mutta sitten taas ei. Se sisältää paljon livesoittoa ja räpille tosi epätavallisia ratkaisuja. Esimerkiksi Umpikujii -kappale on periaatteessa flamencoa ja Mikä susta tulee isona oikeastaan akustista folkkia. Silti levy ei voisi olla enempää räp, Paleface kuvailee.

– Vaikka olemme eri sukupolvea levyn tuottajan MD$:n eli Santeri Kauppisen kanssa, syntyi heti tosi hyvä ja tuottelias työtapa. Ekana mökkiviikonloppuna syntyi heti neljä biisiä! Palaset vaan loksahtelivat kohdalleen. Santeri kannusti mua kirjoittamaan tarinallisia biisejä, hän jatkaa.

Juuri tarinankerronta ja sen merkittävyys osana kokonaisuutta onkin Autofiktio-albumin muusta Paleface-tuotannosta eniten erottava elementti.

– On tää kokonaisuutena omakohtaisempi ja tarinallisempi kuin aiemmat lätyt. Mun levyt on aina olleet musiikillisesti suhteellisen monipuolisia ja olen aina räpännyt esimerkiksi monenlaisissa eri tempoissa ja niin tälläkin kertaa. Tarinankerronta nousee tässä levyssä suurempaan rooliin kuin aiemmissa. Tarinat ovat inhimillisiä ja painavia.

Miettinen muistuttaa, ettei vähemmistöjen oikeudet ole suinkaan miehiltä pois. Kuva Emma Grönqvist.

Protestilaulun ytimessä

Maestron aiempaan tuotantoon tutustuneille tulee tuskin yllätyksenä, että levyllä räpätyillä kertomuksilla on myös yhteiskunnallisia tasoja.

– Haluaisin ajatella, että esimerkiksi Miehet ei itke -kappaleessa räppää ja laulaa ”sama jäbä” kuin Helsinki-Shangri-La’lla. Akustinen kitara on muutenkin levyllä melko isossa roolissa, Paleface kertoo.

– Jos ajattelee lyyrisesti, esimerkiksi Malmin ääni on puhdasta protestia: ”kallis lasku jonka yhteiskunta tuottaa / halpaa keskikaljaa, jota yhteiskunta juottaa / suoraan kuoppaan, jonka yhteiskunta ruoppaa / yhteiskunta tuottaa uutta yhteiskuntaluokkaa.”

Albumi antaa myös kenties jopa Gösta Sundqvistmaiseen tyyliin kuulijalle mahdollisuuden samaistua sellaisiinkin henkilöihin, jotka muuten syystä tai toisesta joutuvat helposti kanssaihmisten vieroksunnan kohteeksi.

– Olen yrittänyt kertoa levyillä sellaisten ihmisten tarinoita, jotka jäävät varjoihin tai sellaisia tarinoita, joita ei yleensä kerrota - ja sehän on protestilaulun ytimessä. Siksi levyllä on katunarkkarin tarina. Siksi levyllä on koulukiusatun tarina. Siksi levyllä on itsemurhan tehneen yrittäjän tarina. 

Protestilaulaja ei kavahda tälläkään kertaa myöskään polttaviiin puheenaiheisiin - tai tabuihin tarttumista, sen sijaan ne otetaan niskalenkkiin jo kättelyssä, joka käy ilmi esimerkiksi sinkkuna julkaistulta Miehet ei itke -biisiltä.

– Kaikki sukupuolet kärsii yhtä lailla binäärisestä sukupuolijärjestelmästä. Ihminen on aina ollut moninainen ja nyt on aika luoda sellaista yhteiskuntaa ja ilmatilaa, missä ketään ei syrjitä. Jotkut miehet kokevat asemansa nyt uhatuksi, mutta se on minusta väärä tulkinta, Paleface pohtii.

– Moninaisuus vahvistaa kaikkien asemaa: myös valkoisten heteromiesten. Mutta sehän on ryhmä, joka tällä hetkellä näyttäisi valittavan eniten siitä, ettei mitään muka saisi sanoa. Tosiasiassa valkoisen miehen sanan- ja mielipiteenvapaus ei ole koskaan toteutunut yhtä hyvin kuin nyt.

Artisti muistuttaakin, ettei vähemmistöjen oikeudet ole suinkaan miehiltä pois.

– Ihmisoikeudet eivät ole mikään kakku. Sinun oma palasesi ei pienene, vaikka joku toinen heikommassa asemassa oleva saa oikeuksia. Hiffaan kyllä, että myös miehillä on tässä ajassa ongelmia. Ne liittyvät usein nimenomaan ahtaaseen mieskuvaan. Kyllä siihenkin on lääkkeet.

Vapun juuret eivät saa unohtua

Ainakin vielä vappuisin työväenlaulut tunnetusti raikaavat sentään muuallakin kuin Palefacen albumeilla ja vaikka osa vanhoista perinteistä jääkin taka-alalle, syntyy niiden tilalle uusia.

– Aloitimme viime vuonna uuden vappukonserttiperinteen Kulttuuritalolla ja aatto menee niissä merkeissä. Lavalla kohtaavat Laululiikkeen vanha polvi ja uuden sukupolven tekijät. Tänä vuonna Rosa Liksom pitää vappupuheen. Pääjärkkärinä toimii muuten Ohjelmakeskuksen legendaarinen keikkajärjestäjäkonkari Sampo Laurikainen ja lavalle nousee myös Laulava Unioni laajennetulla kokoonpanolla.

– Vappupäivänä esiinnyn Hämeenlinnan torilla. Siellä vedän perinteistä työväenlauluohjelmistoa. Mullehan kävi moukan tuuri ja mä perin Reijo Frankin kitaran, Paleface hehkuttaa.

Juhlan alkuperää taistelevan työväenliikkeen omaisuutena on miehen mukaan silti edelleen syytä nostaa tapetille.

– Vapun viettämisen juurista pitää edelleen nähtävästi muistuttaa. Uudelleen käynnistelty Kultsan vappukonsertti on minusta hyvää kehitystä.

Monitoimimieheltä eivät projektit lopu kesken vapun päättymisen jälkeenkään, eivätkä työt rajoitu ainoastaan musiikkimaailman tuomiin mahdollisuuksiin.

– Oon huomannut, että musan vastapainoksi on hyvä harjoittaa monipuolista kirjoittamista ja ihan muita kuin musajuttuja. Syksyllä Teatteri Jurkkaan tulee ensi-iltaan mun suomentama näytelmä Isobroidi/Pikkubroidi. Se on Suzan-Lori Parksin Pulitzer-palkittu näytelmä 2000-luvun alusta, jonka alkuperäisversiossa räppäri Mos Def näytteli toista veljeksistä. 

– Sitten mulla on yksi dokumenttielokuva työn alla ja amerikansuomalaiseen työväenliikkeeseen liittyvä kirja. Monipuolinen tekeminen on palkitsevaa ja pitää veret kiertämässä.

Paleface: Autofiktio
Sony Music Finland 2023

Koska tiedän, että Paleface tekee myös DJ-keikkaa, pyysin häntä lopuksi kasaamaan vielä vappusoittolistan lukijoidemme iloksi. Ota kappaleet haltuun alta:

Reijo Frank: Uusi jako

Mikko Perkoila: Säästön hinta

Agit Prop: Kisällittäret

Jussi Raittinen: Samassa veneessä

Joe Glazer: Commonwealth of Toil

Nina Hagen: All you fascists bound to lose

Arlo Guthrie: Alice’s Restaurant

Steve Earle: Steve’s Hammer (For Pete)

Turun Ylioppilasteatterin Lauluryhmä: Kulkuri

Agit Prop: Grandola

Avaruuslintu: Tiedän sä ootat

Agit Prop: Lukevan työläisen kysymyksiä

Agit Propin Kisällit: Työmies (Yhteistyö on voimasi)

Reijo Frank: Työväenlehti tekee tiedoksi

Revisio vs Agit Prop: Rauha, Ystävyys, Solidaarisuus (Revisio 2010 Mix)