Hallitus yrittää nujertaa rauhanliikkeen

“VALTIONEUVOSTO PÄÄTTI 25.4. lakkauttaa rauhantyön yleisavustuksen vuoden 2025 alusta lähtien. Lakkautukset voivat tarkoittaa kuoliniskua monelle toimijalle. Rauhantyön avustus on lakkautettu ainoastaan kerran aikaisemmin vuonna 1934. Suomalaiset järjestöt ovat olleet aktiivisesti mukana Nobelin rauhanpalkinnoilla palkitussa työssä.” Näin todetaan rauhanjärjestöjen yhteisessä tiedotteessa.

Hallituksen päätös ei ole ainoastaan tyly rauhantyötä kohtaan, mutta myös historiallisesti poikkeuksellinen. Vastaavaa linjausta pitää etsiä todellakin 30-luvulta.

– Ensiksi 60 prosentin leikkaus ja sitten täysin puskista koko leikkaukset, puuskahtaa Rauhanliiton tiedottaja Julia Jernvall. 

Hänelle ja monelle muullekin aktiivisille rauhanliikkeen toimijalle hallituksen suhtautuminen heidän arvokkaaseen työhönsä on ollut tyly yllätys. Hallituksen viesti tuntuu olevan, ettei rauhaa ja rauhantyötä haluta tukea, mikä on outoa nykyisessä tilanteessa Euroopassa.

– Ydinaseet on osa päivänpoliittista keskustelua, muistuttaa Jernvall. 

Rauhanjärjestöjen ja laajemminkin rauhanliikkeen toiminta on Suomessa ollut perinteisesti hyvin laajaa ja jo autonomian ajalta saakka erottamaton osa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa sekä laajemminkin kulttuuria.

Nyt ilmeisesti tästä osasta suomalaista ydinidentiteettiä halutaan hallituksessa päästä eroon. Varsinkin Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen eli RKP:n mukana olo näissä linjauksissa on ihmetystä herättävä. 

Suomessa on lukuisia ruotsinkielisiä rauhanjärjestöjä, joilla on pitkä ja kunniakas perinne. RKP on nyt antamassa kuoliniskua näille järjestöille. Esimerkiksi Svenska Fredsvänner i Helsingfors olisi ensi vuonna täyttämässä sata vuotta. RKP:n nyt antama lahja ei ole varmaan ihan sitä mitä toivottiin – todennäköisesti kukat ja onnittelukortti olisivat riittäneet...

Suomessa on myös erittäin pitkät perinteet kristillisellä rauhanliikkeellä. Esimerkiksi Suomen Kristillinen Rauhanliike määrittelee toimintansa seuraavasti:

“Yhdistyksen tarkoituksena on ekumeenisessa hengessä herättää ja ylläpitää kristillisen uskon pohjalta nousevaa vastuuta ja toimintaa rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.”

Silti tämä kristillinen arvopohja ei saa käytännön teoilla tukea hallituksessa olevalta Suomen Kristillisdemokraateilta. 

Suomalaisten rauhanjärjestöjen kirjo on laaja, joka mahdollistaa tehokkaan rauhantyön, niin Suomessa kuin ulkomailla. Rauhanjärjestöjen tehtävät ovat myös hyvin moninaiset ja rahoituksen loppuminen vaarantaa sen. Asia hyvin tiivistetään Rauhanjärjestöjen yhteisessä tiedotteessa.

“Käytännössä rahoituksen lakkauttaminen vaarantaa pitkäjänteisen rauhantyön, joka tavoittaa vuosittain satoja tuhansia ihmisiä kotimaassa ja Suomen ulkopuolella. Rauhanjärjestöt toimivat laaja-alaisesti asiantuntijoina, joita kuullaan ministeriöissä, eduskunnassa ja YK:ssa. Ne toimivat kansalaisten mielipiteiden kanavana ja rauhantyön tekijöiden kouluttajina. Työn ytimessä on rakentaa kriisinkestävyyttä ja keskinäistä luottamusta yhteiskunnassa.”

Rauhanjärjestöjen tiedotteessa myös muistutetaan, että rauhantyön toimintaedellytysten heikentäminen on osa globaalia ilmiötä, jossa demokratiaa ja siihen kuuluvaa moniäänistä keskustelua sekä kansalaisyhteiskuntaa hiljennetään sekä muistutetaan, että Perustuslain mukaan “kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen” (2 §).

MAAILMALTA EI tarvitse etsiä esimerkkiä kaukaa rauhanjärjestöjen nujertamisyrityksestä. Ruotsissa, jossa on hyvin samanlainen hallituspohja kuin Suomessa, rauhanjärjestöt ja rauhanliike on myös siellä maan hallituksen tulilinjalla.

Onneksi kaikissa Pohjoismaissa tilanne ei ole sama. 

– Norjassa rauhanjärjestöissä voidaan hyvin, toteaa Jernvall.

– Siellä on vielä pohjoismaista älliä, hän jatkaa painokkaasti.

Tilanne on haastava jo pohjoismaisen yhteistyönkin kannalta. Suomi on lipumassa samaan veneeseen kuin Euroopan Unionissa Unkari ja laajemmin Euroopan tasolla Valko-Venäjän ja Venäjän malliin. 

Rauhanjärjestöjen tiedotteessa todetaan seuraavasti.

“Tasavallan presidentti Alexander Stubb on pyrkinyt rakentamaan Suomesta rauhantyön suurvaltaa. Tavoitteen saavuttaminen tulee olemaan vaikeaa, koska rauhanjärjestöt ovat kasvattaneet yli sadan vuoden aikana suomalaiset rauhantyön osaajat. Suomalaiset rauhanjärjestöt ovat olleet ministeriöiden luotettavia kumppaneita Suomen rauhantyön tekemisessä kansallisesti ja kansainvälisesti.”

Käytännössä tämä tarkoittaa, että rauhantyön suurvalta löytyy kyllä Pohjoismaista ja Euroopasta, mutta se on Norja. Kun rauhanjärjestöjen leikkaukset alkavat näkyä, niin Suomi voi päätyä tarkkailuluokan oppilaaksi EU:ssa Unkarin viereen rauhantyössä ja vaikuttamisessa.

Toisaalta tsaarinvallan aikanakin rauhanjärjestöjä yritettiin nujertaa hallinnon tasolta, mutta siinä ei onnistuttu.  

– Nyt kansalaisjärjestöt tarvitsevat kansalaisten tukea, tiivistää Jernvall.

Yksi vahvimmista tukimuodoista ja tapa myös lähettää viesti hallitukselle, on liittyä rauhanjärjestöön ja omien mahdollisuuksien mukaan toimia siinä. Rauhanjärjestöjä on vielä monia ja varmastikin jokaiselle löytyy niitä, joissa tuntuu luontevimmilta toimia. 

Lopuksi on hyvä muistaa, että suomalaiset järjestöt ovat olleet mukana saavuttamassa viisi rauhantyön Nobel-palkintoa. Ensimmäinen tuli vuonna 1910, siis aikana, kun edellisen kerran rauhanjärjestöt pyrittiin nujertamaan. Seuraavat ovat tulleet vuosina 1985, 1988, 1997 sekä viimeisin vuonna 2017.