Kotimarkkinat jäässä –rakenteellinen ristiriita pääoman ja työväen välillä
Ennustepäällikkö VTT Juho Koistinen sanoittaa Suomen talouden tilaa tavalla, joka paljastaa kapitalismin sisäiset jännitteet: ”Suomen talouden ongelmat liittyvät tällä hetkellä kotimaiseen kysyntään. Yksityinen kulutus supistuu kotitalouksien säästäessä poikkeuksellisen voimakkaasti.”
Tutkimuslaitos Laboren syksyn 2025 suhdanne-ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa 0,6 prosenttia vuonna 2025. Suhdanne kohenee vuosina 2026–2027, jolloin BKT-kasvu vauhdittuu 1,5 ja 1,4 prosenttiin. Laboren mukaan yksityinen kulutus jarruttaa talouden elpymistä toistaiseksi, mutta tutkimuslaitos arvioi sen kääntyvän kasvuun ensi vuonna. Maailmankaupan epävarmuus on hieman hälventynyt vuoden mittaan, minkä ansiosta vientinäkymät ovat parantuneet.
Kulutuksen hiipuminen ei ole vain tilastollinen ilmiö – se on seurausta työväenluokan reaalitulojen pysähtyneisyydestä ja epävarmuudesta. Julkiset kulutusmenot pienenevät osana Orpo–Purran hallituksen leikkauspolitiikkaa eli ns. sopeutusta, eikä kasvua voi rakentaa elvytyksen varaan velkaantuneisuuden vuoksi. Tämä on markkinointiyhteiskunnan paradoksi: kulutusta vaaditaan, mutta kuluttajalla ei ole varaa.
Tutkimuslaitos näkee työttömyyden merkittävänä ongelmana, joka voi aiheuttaa kasvun edellytysten ohenemista.
”Työttömyys on jumiutunut korkealle, emmekä arvioi tilanteen paranevan nopeasti. Ongelmaksi muodostuu suuri pitkäaikaistyöttömien määrä ja osaamisen rapautuminen pitkien työttömyysjaksojen aikana. Tämän ongelman ratkaiseminen on äärimmäisen tärkeää inhimillisestä ja tulevien vuosien talouskasvun edellytysten näkökulmasta.”
Viennistä varovaista optimismia.
”Tänä vuonna tavaraviennin kasvua ylläpitävät tilapäiset tekijät, kuten viime vuoden heikko vertailukohta ja heinäkuulle kirjattu suuri risteilijätoimitus. Vientinäkymät ovat kuitenkin vakautuneet vuoden edetessä. Suomalainen vienti hyötyy Saksan talouden ja etenkin teollisuuden elpyessä hiljalleen.”
Ennustepäällikkö Koistisen mukaan vienti antaa varovaista toivoa: ”Suomalainen vienti hyötyy Saksan talouden ja etenkin teollisuuden elpyessä hiljalleen.” Mutta tämäkin toivo nojaa ulkoisiin tekijöihin – ei kotimarkkinoiden toimijuuteen. Työttömyys pysyy korkealla, 10 prosentin tuntumassa, ja Koistinen varoittaa: ”Ongelmaksi muodostuu suuri pitkäaikaistyöttömien määrä ja osaamisen rapautuminen pitkien työttömyysjaksojen aikana.”
Talousennusteessa vilahtaa uusi termi: kasvuhaperrus. Se tarkoittaa tilannetta, jossa talouden rakenteet eivät enää kanna yhteiskunnan tarpeita. Kasvuhaperrus syntyy, kun investoinnit suuntautuvat puolustushankintoihin eikä sosiaaliseen infrastruktuuriin. Kapitalismi ei korjaa itseään – miten se suhtautuisi antikapitalistiseen analyysiin?
Laboren ennuste ei tarjoa pelastusta, mutta se tarjoaa selkeyttä. Se osoittaa, että talous ei ole neutraali kenttä vaan luokkien välinen kamppailu. Työväen toimijuus ei synny kulutuskyvystä vaan kollektiivisesta järjestäytymisestä.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Suomiräpin moniääninen MC Kajo vaatii Yleisradiota seuraamaan Espanjan yleisradioyhtiön RTVE:n esimerkkiä ja vetäytymään vuoden 2026 kilpailuista, jos Israel sallitaan mukaan. Kyse ei ole vain musiikkikilpailusta, vaan siitä, kenen puolella kulttuurielämä seisoo: työväenluokan ja sorrettujen, vai pääoman ja valtioiden, jotka hyötyvät kansanmurhasta vaikenemisen hinnalla. Euroviisujen ympärillä kuohuva keskustelu paljastaa, kuinka myös taide ja viihde ovat luokkataistelun kenttiä – ja juuri siksi kysymys kuuluu: valitseeko Suomi olla toimija vai sivustakatsoja?
Orpo-Purran hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset iskevät kipeimmin palvelualojen osa-aikatyötä tekeviin naisiin. Laboren uusi tutkimus paljastaa, että asumistuki ja työttömyysturva heikentyvät, toimeentulotuen tarve kasvaa ja arki muuttuu epävarmemmaksi. Johtava tutkija Milla Nyyssölä muistuttaa, että naiset kantavat suhteellisesti suurimman taakan. Tiedonantaja kysyy: kenelle hyvinvointivaltio enää on hyvinvointia?
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
- 1 / 18
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Uutiset
Kun Gazassa siviilit kärsivät sodasta ja Euroopan hallitukset jatkavat asekauppoja, nousevat työntekijät barrikadeille. Italialainen Unione Sindacale di Base (USB) kutsuu 20. syyskuuta yleislakkoon, jota tukee Maailman ammattiyhdistysten liitto (WFTU). Lakko haastaa pääoman ja poliittisen eliitin vastuuttomuuden ja kysyy: kuinka kauan työväenluokka voi katsoa sivusta, kun ihmisoikeuksia poljetaan suurvaltapolitiikan ja voitontavoittelun nimissä?
Suomen Toimihenkilöiden Keskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Antti Palola vaatii Suomen hallitusta tunnustamaan Palestiinan valtion. Työväenliikkeen ääni kuuluu nyt myös kansainvälisessä ihmisoikeuskeskustelussa. Gazan sodan tragedia on nostanut esiin moraalisen velvollisuuden toimia. STTK:n mukaan Suomen ei tule jäädä sivustakatsojaksi.
Miksi työväenluokan historiaa käsitellään akateemisesti, mutta harvoin työväen keskuudessa? Tampereen Työväenmuseo Werstaalla järjestetty seminaari paljasti, kuinka Yleisradion ja yliopistojen kulttuurinen perintö kietoutuu tiiviisti poliittiseen vallankäyttöön – mutta samalla etääntyy niistä, joiden elämästä se kertoo. Kun tutkijat puhuvat luokasta, kuka todella kuuntelee? Keskustelu toi esiin ristiriidan: työväenliikkeen analyysi tapahtuu yhä useammin korkeakoulutettujen kesken, samalla kun työläisten ääni jää kuulumattomiin. Aikana, jolloin media ja koulutus ovat jälleen poliittisen paineen alla, on syytä kysyä, kenelle historia kuuluu – ja kuka saa määritellä sen merkityksen.