Naton ekspansio, Baltia ja Suomi: I osa

Taistelussa Suomen Natoon liittämistä vastaan on tärkeää olla perillä siitä, miten Nato on laajentunut ja miten se on tunkeutunut erityisesti Itämeren alueelle ja Baltian maihin. Tunnettu yhdysvaltalainen Nato-asiantuntija Rick Rozoff on tuoreimmassa analyysissään selvittänyt tätäkin.

Laajentumisen tsunami

Sen jälkeen kun Nato on vuosina 1999–2009 laajentunut itäiseen Eurooppaan, USA:n johtama sotilasliitto on kasvanut 75 prosentilla, 16:sta 28 jäsenmaahan.

Vuoteen 2009 mennessä kaikki Neuvostoliittoon kuulumattomat entiset Varsovan liiton jäsenmaat oli liitetty Natoon, entinen Saksan demokraattinen tasavalta sitä kautta, että se liitettiin Saksan liittotasavaltaan vuonna 1990. Tshekin tasavalta, Unkari ja Puola liitettiin Natoon vuonna 1999 ja Bulgaria, Romania ja Slovakia vuonna 2004. Albania, joka lakkasi osallistumasta Varsovan liittoon kuusi vuotta sen perustamisen jälkeen vuonna 1961, liitettiin Natoon viime vuonna.

Vuoden 2004 laajeneminen koski kaikkiaan seitsemää maata, kolme niistä mainittu ylempänä. Muut neljä olivat ensimmäinen entisen Jugoslavian tasavalta Slovenia ja ensimmäiset entiset neuvostotasavallat Viro, Latvia ja Liettua.

Välittömästi uusien jäsenten Natoon liittämisen jälkeen USA alkoi sijoittaa niiden maaperälle sotilastukikohtia, joukkoja ja ilmavalvontaa. Niihin alettiin myös sijoittaa mannertenvälistä ohjustentorjuntajärjestelmää jo valmiina olleiden Naton suunnitelmien mukaisesti.

Vuosi sen jälkeen kun Romania oli liitetty Natoon USA:n ulkoministeri Condoleezza Rice allekirjoitti sen hallituksen kanssa sopimuksen maan neljän sotilastukikohdan käyttämisestä, mukaan lukien Mihail Kogalniceanun lentotukikohta Pohjois-Romaniassa lähellä Mustaamerta. Sitä oli käytetty kaksi vuotta aikaisemmin Irakia vastaan suunnattuun hyökkäykseen.

Siihen aikaan Pentagonin tukikohtien hankintaa luonnehdittiin osaksi silloisen puolustusministeri Donald Rumsfeldin ”strategista muutosta”, jonka tarkoituksena oli sijoittaa USA:n joukkoja lähemmäs potentiaalisia konfliktialueita Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Washington oli viisi vuotta aikaisemmin johtanut Naton lähes kolme kuukautta kestänyttä ilmasotaa Jugoslaviaa vastaan, hyökännyt kaksi vuotta myöhemmin Afganistaniin ja aloittanut kaksi vuotta sen jälkeen hyökkäyksen Irakiin. Siis kolme sotaa alle neljän vuoden aikana ja kaikki Naton aikaisemmasta ”vastuualueesta” itään.

Sopimus Romanian kanssa oli laatuaan ensimmäinen entisen Varsovan liiton maan kanssa solmittu. Sitä seurasi seuraavana vuonna naapurimaa Bulgarian kanssa solmittu vastaavanlainen sopimus, jossa USA varmisti määräämättömäksi ajaksi neljän sotilaallisen laitteiston, muun muassa kahden lentotukikohdan käytön.

Tämän vuoden helmikuussa Romanian ja Bulgarian hallitukset ilmoittivat halukkuutensa isännöidä USA:n ohjustentorjuntajärjestelmän komponentteja.

Tunkeutuminen Baltian ilmatilaan

Mutta ensimmäinen USA:n ja Naton sotilaallinen läsnäolo entisissä Varsovan liiton maissa tapahtui vuotta ennen USA:n ja Romanian sotilaallista sopimusta ja sitä paitsi entisen Neuvostoliiton alueella. Sen jälkeen kun Viro, Latvia ja Liettua liitettiin maaliskuussa 2004 Natoon, sotilasliitto aloitti välittömästi sen mitä se kutsuu Baltian ilmavalvontatehtäväksi ja nopean reagoinnin valvontaoperaatioksi näiden kolmen maan ilmatilassa.

”Väliaikaiset” sotilaslentokoneet useista Naton jäsenmaista – USA:sta, Britanniasta, Saksasta, Ranskasta, Turkista, Espanjasta, Tanskasta, Norjasta, Portugalista, Hollannista, Belgiasta, Tshekistä, Puolasta ja Romaniasta – ovat tähän päivään saakka partioineet Baltian maiden ilmatilassa jaksoissa, jotka olivat ensin kolme kuukautta ja sitten neljä kuukautta. Kaikilla Baltian mailla on raja Venäjän kanssa. Myös Koillis-Puolalla on raja Venäjän Kaliningradin kanssa.

Syyskuun alussa USA otti vastuulleen Naton Baltian ilmavalvonnan. Englannin Lakenheathin tukikohdasta USA:n hävittäjälaivue siirrettiin Liettuaan Siauliain kentälle, joka on Naton Baltian ilmavalvontaoperaation päätukikohta. Neljä USA:n F-15 C Eagle -hävittäjää, jotka voidaan aseistaa neljäntyyppisillä ilmasta ilmaan aseilla, myös ohjuksilla, ja120 hengen miehistö on määrätty tähän tehtävään.

Tämä on kolmas kerta, kun USA:n sotakoneet on sijoitettu Baltian ilmaoperaatioon ja toinen kerta, kun F-15 Eagle -hävittäjiä käytetään tässä tarkoituksessa.

Lentotukikohtia Liettuaan ja Viroon

USA:n Liettuan-suurlähettiläs Anne Derse julisti, että varmin tapa säilyttää rauha on harjoitella valppaasti ja valmistautua huolellisesti kohtaamaan kaikki mahdolliset uhat. Derse ei täsmentänyt, mitä mahdollisia uhkia oli valmistauduttava kohtaamaan, mutta vilkaisu Itämeren alueen karttaan kertoo sitäkin selvemmin, mihin uhkaan viitataan.

Saksan Ramsteinissa sijaitsevan USA:n lentotukikohdan varakomentaja, kenraalimajuri Mark Zamzow kehui, että ”meidän suhteemme Baltian maihin ovat kehittyneet merkittävästi ilmavalvontatehtävän aloittamisen jälkeen”. Hän myös korosti, että ilmavalvontaharjoitukset ovat pohjustaneet laajamittaisia ilmaoperaatioita Baltian maiden ilmatilassa.

Kaksi viikkoa sen jälkeen kun USA:n sotakoneet ja lentäjät saapuivat Liettuaan, Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves vihki käyttöön laajennetun ja modernisoidun Ämarin lentotukikohdan, johon virolaislehtien mukaan pystytään sijoittamaan 16 Naton hävittäjää, 20 sotilaskuljetuskonetta ja 2 000 sotilasta. Ilveksen mukaan Viron ja Naton yhdessä rahoittaman Ämarin tukikohdan rakentaminen on ”oivallinen osoitus liittolaisten välisestä solidaarisuudesta” ja sen valmistuminen “tekee paljon helpommaksi liittoutuneiden joukkojen ja niiden kaluston tuomisen Viroon kriisitilanteessa”.

Viron ilmavoimien päällikkö, prikaatinkenraali Valeri Saar vahvisti, että Baltian ilmavalvontakoneet voisivat käyttää tukikohtaa tulevaisuudessa ja että Naton lentäjät tulevat aloittamaan sen käyttämisen harjoitustarkoituksiin lokakuun alussa.

TAE-sopimus ja sen rikkominen

Nato ja USA eivät ole ainoastaan siirtäneet sotilashenkilöstöä ja ilmavoimia maihin, jotka sijaitsevat Venäjän luoteisrajalla, vaan ne ovat tehneet niin rikkoen räikeästi tavanomaisia aseita ja niiden käyttöä Euroopassa koskevaa sopimusta eli TAE-sopimusta, jonka 16 Nato-maata ja kuusi Varsovan liiton maata neuvottelivat vuonna 1989 ja joka asetti tarkat rajat useiden tavanomaisten aseiden ja raskaan sotakaluston määrälle Euroopassa.

Sopimus allekirjoitettiin vuonna 1990 ja ratifioitiin seuraavana vuonna Varsovan liiton ja Neuvostoliiton hajottamisen jälkeen. Hajottaminen loi harmaita vyöhykkeitä, joita Pentagon saattoi käyttää hyväkseen. Näinhän se on tehnyt koko Naton itälaajentumisen ajan sijoittamalla sotakalustoa ja joukkoja Venäjän entisiin Mustanmeren kumppanuusmaihin Bulgariaan ja Romaniaan ja sen Itämeren alueen naapureihin Viroon, Latviaan ja Liettuaan.

TAE-sopimuksen allekirjoitti 22 ja ratifioi 30 valtiota: 16 Naton jäsentä, kuusi Neuvostoliittoon aiemmin kuulumatonta Varsovan liiton ja kahdeksan entistä neuvostotasavaltaa Armenia, Azerbaidzhan, Valkovenäjä, Georgia, Kazakstan, Moldova Venäjä ja Ukraina. Viro, Latvia ja Liettua eivät ole sopimuksen allekirjoittajia, ei myöskään samaan aikaan Baltian maiden kanssa Natoon liitetty entisen Jugoslavian tasavalta Slovenia.

Vuonna 1999 Etyjin huippukokouksessa Istanbulissa allekirjoitettiin muokattu TAE-sopimus II. Sen allekirjoittivat samat 30 maata kuin alkuperäisenkin. Tähän päivään mennessä vain neljä entistä neuvostotasavaltaa, Valkovenäjä, Kazakstan, Venäjä ja Ukraina, ovat ratifioineet sen.

Nato-maat ovat sabotoineet sopimuksen toimeenpanoa kytkemällä sen ilman laillista oikeutta tai muita perusteita vaatimukseen pienten Venäjän rauhanturvayksiköiden vetäytymisestä Transdnestriasta, Abhasiasta ja Etelä-Ossetiasta.

Näillä venäläisillä joukoilla ei ole mitään haitallista vaikutusta Euroopan turvallisuuteen, mutta estämällä TAE II-sopimuksen voimaan astuminen USA ja Nato varaavat itselleen oikeuden rikkoa sopimuksen joukoille ja aseistukselle, myös hävittäjälentokoneille ja taisteluhelikoptereille, asettamia rajoja esimerkiksi Virossa, Latviassa ja Liettuassa, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta.

Venäjä jäädytti TAE II-sopimusta koskeneet sitoumuksensa kolme vuotta sitten, koska USA ja Nato sijoittivat joukkoja ja sotilaallisia varustuksia itäiseen Eurooppaan ja sitä seurasi ohjuskilpijärjestelmien sijoittamisuhka.

Lähde: Rick Rozoff: Baltic States: Pentagon´s Training Grounds For Afghan and Future Wars. Stop NATO, 30.9.2010; Global Research, 1.10. 2010.