Pienen ihmisen manifesti koneistolle

Urjalalaissyntyinen Jani Salminen (s. 1977) on tamperelaistunut esikoisrunoilija, jonka hiljan julkaistu esikoinen Urbaani bohemia on. Salmisen runoissa kuultaa kirjoittajan historia; on selvää, ettei sanoja asetella sanomaan ensimmäistä kertaa.

Runomuoto pukee tekijäänsä.

– Runoilijana sanoisin olevani itseoppinut. Olen kokeillut lyhytproosaa, mutta se ei tuntunut omalta. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, jo kouluaikoina äidinkieli oli lempiaineitani. Se, miksi lajiksi valikoitui juuri runous, on vaikeampi kysymys. Nuorempana minua inspiroivat esimerkiksi musiikin puolelta tutut tekstintekijät, joiden kirjallisiin esikuviin aloin tutustua, Salminen kuvailee.

– Minulla on joitakin kirjallisia esikuvia, kuten William Blake tai osa Nerudan teksteistä. Enemmän kuin teksti minuun kuitenkin vaikuttaa kokonaisuus: vasta kun tuntee kirjoittajan taustan, ja tietää millaisessa maailmassa ja millaisista lähtökohdista teksti on syntynyt, se todella aukeaa lukijalle. Minulla ei oikeastaan ole esikuvia sanan perinteisessä merkityksessä.

– Eräs parhaista esimerkeistä on Matti Rossi. Kun katsoo hänen tuotantoaan sen ilmeisimmän ajallisen retrospektiivin ulkopuolelta, huomaa miten ihmisläheinen ote hänellä oli. Teksteissä ei tuoda julki suoran poliittisia julistuksia, vältetään ”käännytetyille saarnaaminen”, vaan tuodaan asiat ilmi hienovaraisemmin, viittauksin, ihmisenkokoisin huomioin.

Aukealta kansien väliin

Ennen ensimmäistä painettua teosta Salminen on julkaissut runsaasti tekstiä internetin puolella. Erityisen tärkeä kanava on Aukea.net, vapaa luomis- ja julkaisugalleria harrastajille ja ammattilaisille, joka tarjoaa väylän saada töitä julki sekä palautetta lukijoilta.

– Aukea oli ja on minulle merkittävä kanava, se rohkaisi aloittamaan ja jatkamaan kirjoittamista. Ensimmäiset runoni julkaisin sen kautta jo joulukuussa 2004. Positiivista palautetta tuli niinkin runsaasti, että hiukan yllätyin. Toistaiseksi olen julkaissut Aukean kautta noin 50 teosta.

– Ensimmäinen painojulkaisu sai alkunsa Susanna Taivassalmen, Tassun, ehdotuksesta, joka eli ajatuksensa kolme vuotta ennen täytäntöönpanoa. Mietimme julkaisukanavaa, ja Tassu aloitti kirjan käsikirjoituksen työstämisen 300 runoni valikoimasta.

Tästä kokonaisuudesta muotoutui lopulta Urbaanin bohemian pääotsikon alle Salmisen 50 runoa käsittävä esikoinen.

Runominästä maailman muutokseen

Runoissa halutaan usein kuulla runoilijan minä, ajatella tekstin versovan omakohtaisista kokemuksista. Salminen tarkentaa omalta osaltaan. Yhtäläisyyksiä lukija voi löytää, mutta omaelämäkerturiksi hän ei itseään kuvaa.

– Lukija saa itse pohtia, olenko sama kuin runominäni. Olen avoin ihminen, en varo, mitä puhun julki. Runoilijana katson kuitenkin, ettei tekstissä mahdollisesti esiintyviä muita ihmisiä tunnisteta. Lähtöajatus on, ettei runolle ole yhtä oikeaa tulkintaa tai alkuperäistä merkitystä: jokainen lukija on uusi tulkinta. On hienoa kuulla, miten joku on tunnistanut tekstistä itsensä tai löytänyt siitä tasoja tai tulkintoja, joita itse ei tullut ajatelleeksi. ”Ihan kiva” on pahin mahdollinen palaute, hän lataa.

Runolla on pyritty kautta historian muuttamaan maailmaa, antamaan ääni vaihtuville ihanteille ja pyrkimyksille.

– Varmasti jokainen kirjoittaja toivoo synnyttävänsä lukijassa sen suuren oivalluksen, että tämä ryhtyy näkemään itsensä ja asiat toisin. Mutta jos omalta kohdaltani asiaa mietin, voin todeta tekstin ennemmin tarjonneen pieniä kasvualustaa kuin valmista manifestia. Vaikka teksti ei suoran poliittista olisikaan, saa se silti paistaa rivien välissä. Eräs suuria periaatteitani on aina ollut, että sitä mitä ei hyväksy, tulee pyrkiä ymmärtämään; vain juurille menemällä oppii, miksi asiat ovat kuten ovat.

Runouden kenttää tai tuotantoaan vielä tuntematonta Salminen rohkaisee tutustumaan, tarttumaan kirjan sivuihin.

– Toivon, että runoissani maistuu elämä. Toisaalta rakastan ihmisvilinää, betonilähiöitä, räkälöitä, kusenhajua – toisaalta löydän rauhan ja syyt luonnosta. Teokseni voi ottaa eräänlaisena opaskirjana elämästä selviämiseen: rohkaisuna kysyä uudelleen samat kysymykset ja toisaalta löytää uutta.

Elämänmakuinen esikoinen

Jani Salmisen esikoiskokoelmassa maistuu elämä: Urbaani bohemia tuo arjen lukijan iholle ja yllyttää näkemään uutta vanhassa, yllättäviä sisältöjä päivien pienissä mutta merkittävissä sattumuksissa.

Kokoelma ottaa lukijan käsipuoleensa, kuljettaa iäisten maisemien sekä uutuutta tihkuvien hetkien läpi. Sen tekstit vangitsevat riveilleen tunteita, hetkiä ja ohikiitäviä silmänräpäyksiä – arkea, johon elämän puhaltavat nämä kuluvien päivien ja pienten hetkien olemassaolo.

Muutamat teoksen runoista vaativat pidempää kypsyttelyä, toiset antautuvat lukijalle ensi yrittämällä. Salmisen teksti rakastaa betonilähiöitä ja kaupungin sykettä, hiljaisia hetkiä ja luontokokemuksia. Kirjoittajan runominä tupakoi, käyttää alkoholia hiljakseen ja vähäisesti, katsoo ympäristöään avoimin mutta kriittisin silmin. Kaikkea paitsi suvaitsemattomuutta suvaitaan, naissuhteissa epäonnistutaan, aprikoidaan Jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta: kokoelman halki kulkee loputon olemassaolon paini ympäröivän maailman kanssa, yrityksessä ja erehdyksessä siitä, miten sinne itsensä sovittaa. Salmisen runominä kysyy ja kyseenalaistaa, haastaa ja tarjoaa.