Solidaarisuutta Suomen taistelevalle nuorisolle Ecuadorista

Joulukuun alussa järjestettiin jälleen kerran perinteikäs Maailman nuorten ja opiskelijoiden festivaali. Toisen maailmansodan jälkeen fasismin vastaisena alkanut festivaali elää yhä edelleen, joskin teema ja tunnuslauseet ovat vaihtuneet vuosien varrella. Sosialistiseksi propagandaksikin haukuttu festivaali on järjestetty vuosien varrella myös Helsingissä, mutta vuonna 2013 festivaali pidettiin Ecuadorin pääkaupungissa, Quitossa.

Tällä kertaa teemana oli imperialismin vastainen taistelu, ja Suomea Quitossa edusti Kommunistinen Nuorisoliitto.

Miksi Ecuador?

Festivaali on tavanomaisesti järjestetty sosialistisissa, tai ainakin vahvasti vasemmistolaisissa maissa. Syynä on valtavan festivaalin järjestämiseen tarvittava organisointikyky ja järjestävältä organisaatiolta tarvitaan kyvyn ja suuren kokoluokan lisäksi suhteita maan hallitukseen. Kaikki nämä piirteet esiintyvät Ecuadorissa.

Vaikka Latinalaisen Amerikan vasemmistolaisista maista selvästi tunnetuimpia ovat Kuuba ja Venezuela, myös Ecuador on sitoutunut vahvasti mantereen bolivaariseen vallankumoukseen. Ecuador on jäsen ALBA-talousalueessa, joka perustettiin alunperin Venezuelan ja Kuuban välille vastapainoksi mantereen vapaakauppasopimuksille. ALBA korostaa kansojen itsenäisyyttä, omavaraisuuden ja teollisuuden kehittämistä kussakin maassa sekä alueiden oikeutta omaan talouteen.

Ecuador on tietysti myös rajojensa sisällä sitoutunut vasemmistolaiseen kehitykseen. Viimeisen kuuden vuoden aikana Ecuador on käynyt läpi niin sanottua “kansalaisvallankumousta”, joka käsittää valtavan joukon uudistuksia lakiin ja talouteen. Ennen vallankumousta, Ecuador näki neljän vuoden aikana kuusi eri presidenttiä, jotka erosivat milloin minkäkin korruptioskandaalin tuloksena. Tästä suivaantuneena kansa äänesti presidentiksi Rafael Correan, joka on viimeisen kuuden vuoden ajan saanut valtavaa kansan tukea, ja tukenut kansalaisvallankumousta. 

Ecuadorissa minulle annettiin käsiini kokonainen kirjanen pelkästään kansalaisvallankumouksen suosittuja saavutuksia. Nämä saavutukset sisältävät mm. Tuloerojen kapenemista, tautien kukistamista, työttömyyden vähenemistä, perus elintarvikkeiden hintojen laskua sekä yleistymistä, köyhyyden vähenemistä, kasvihuonepäästöjen vähentämistä, yhteisöjen vallan lisäämistä jne...

Nuoriso imperialismia vastaan

Itse festivaali järjestettiin lähellä Quiton keskustaa, vanhalla marsalkka Sucren lentokentällä, joka oli vain muutamaa kuukautta aikaisemmin muutettu puistokäyttöön. Tälle lentokentälle kerättiin yli 8 000 nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen edustajaa 80:stä eri maasta. Festivaalialueella oli järjestöjen ystävyystori, jossa suuremmat delegaatiot pitivät pöytää, ja jossa järjestöt saivat vapaasti solmia yhteyksiä ja suunnitella kansainvälistä toimintaa. Alueelle oli erikseen järjestetty akateeminen alue, jonka teltoissa järjestettiin seminaareja, työpajoja sekä luentoja eri aiheista. Akateemisen alueen teltat oli nimetty latinalaisen Amerikan vapaustaistelijoiden mukaan. Lisäksi alueella oli runsaasti telttoja ruokailua varten, kahviloita, internet-auto yhteydenpitoa varten sekä erilaisten paikallisten yhteiskunnallisten projektien näyttämöitä. Iltaisin alueella järjestettiin musiikkiohjelmaa eri puolilta maailmaa.

Festivaalin imperialismin vastainen teema näkyi ohjelman sisällössä. Keskustelua herättivät mm. Eri puolilla maailmaa käytävät miehityssodat, kuten Palestiinan tilanne, Afganistanin sota, Länsi-Saharan tilanne, Guantanamon tukikohta jne... Eurooppalaisia puhutti Euroopan Unionin rooli nuorison ja opiskelijoiden vastaisessa kehityksessä, sekä Troikan rooli yleisenä imperialismin suunnittelijana. Latinalaisen Amerikan delegaatiot osoittivat tukeaan sekä bolivaarista vallankumousta kohtaan, että Kuuban taistelua Yhdysvaltoja vastaan niin talouden kuin tiedustelunkin osalta.

Lisäksi varsinaisen festivaalialueen ulkopuolella järjestettiin imperialismin oikeudenkäynti, jossa eri maiden nuoriso saattoi esittää syytteitä ja todistusaineistoa imperialistisia tahoja vastaan. Erityisen syytettyjä tuntuivat olevan Yhdysvallat, Euroopan troikka ja Venäjä. Myös Japani sai vastaansa syytteitä, lähinnä aasialaisilta delegaatioilta.

Imperialismi oikeudessa

Oikeudenkäynti imperialismin osalta kesti kaksi päivää, jonka aikana pidettiin taukoa vain nukkumisen ajaksi. Tämän takia kukaan tuskin kuuli kaikkea todistusaineistoa ja kaikkia syytteitä, mutta selvän kuvan sai vain käymällä paikalla. Delegaatio toisensa perään antoi toinen toistaan raadollisempia syytteitä todistusaineistoineen. Latinalaisen Amerikan delegaatiot, jotka olivat vuorossa minun ollessani paikalla, syyttivät Yhdysvaltoja murhista, huumeiden salakuljetuksesta, aseiden salakuljetuksesta, aseistettujen jengien ja terroristien rahoittamisesta, valheista ja mustamaalaamisesta, kansojen itsenäisyyden ja itsenäisen päätöksenteon halventamisesta, useista kauppasaarroista, sotilasvallankaappauksista ja jälleen kerran yhä uusista ja verisemmistä murhista.

Tuomaristolla oli myös hankaluuksia pitää oikeudenkäynti aikataulussa. Puheenvuoroja ja syytteitä seurasi usein iskulauseiden ja aplodien tulva eri puolilta salia. Venezuelan delegaation syyttäessä Yhdysvaltoja venezuelalaisten oikeistoterroristien aseistamisesta sekä poliittisista salamurhista, sali puhkesi “eläköön Chavez!”-huutoihin.

Tukea Suomen mielenosoittajille

Festivaalin kanssa päällekkäin sattuneet itsenäisyyspäivän Kiakkovierasjuhlat saivat monet festivaalivieraat reagoimaan. Tuhojen laajuudelle naurettiin lähes poikkeuksetta, muutama rikkoutunut ikkuna ei kuulostanut kenenkään korvassa mellakalta. Mielenosoittajia kuitenkin tuettiin, ja myös yleinen nuorison tilanne Suomessa sai monet osoittamaan tukeaan.

– Ohjeeni Suomen nuorisolle on taistella, annamme solidaarisuutta Boliviasta Suomen nuorisolle, joka taistelee työoikeuksistaan, kertoo Bolivian kommunistinuorten edustaja.

– Olemme ylpeitä suomalaisista tovereistamme, jotka ovat lähteneet kaduille taistelemaan oikeuksistaan. Venäjällä kansalaiset aivan liian usein jäävät kotiin, ja tyytyvät kestämään hallituksen kurjistamistoimet, toteaa Venäjän Leninististen kommunistinuorten edustaja.

– Tätä tapahtuu muuallakin Euroopassa. Työväen keskuudessa on keskustelua siitä, kuinka hallitsijat sysäävät kriisinsä meidän selkäämme, Britannian sosialistisen nuorisoliiton edustaja avaa.

Mitä jäi käteen

Suomen Kommunistinen Nuorisoliitto hyötyi festivaaleista kahdella hyvin konkreettisella tavalla. Toisaalta Nuorisoliitto sai lompakollisen käyntikortteja, joiden alkuperäisiin omistajiin on lisäksi solmittu tosimaailmassa suhteita, ja joiden kanssa on helppo jatkaa yhteydenpitoa. Lisäksi Kommunistinen Nuorisoliitto sai Ecuadorin presidentin mitalin, joka myönnettiin maailman muuttamisesta. Mikä muu suomalainen nuorisojärjestö voi sanoa samaa, tai edes osallistuneensa suurimpaan imperialismin vastaiseen festivaaliin maailmassa?

Kirjoittaja on Kommunistisen Nuorisoliiton puheenjohtaja.