Kertomusten taitaja
Nuoren polven laulaja-lauluntekijä Joose Keskitalo on tullut tunnetuksi omaperäisestä musiikistaan, jonka kappaleet käsittelevät niinkin erilaiselta tuntuvia aihepiirejä kuin uskontoa, maailmanloppua ja pontikanryyppäämistä. Keskitalo on uransa aikana julkaissut seitsemän pitkäsoittoa, joista tunnetuimmat Kolmas Maailmanpalo -yhtyeen kanssa.
Viime keväänä ilmestyi toinen soololevy Ylösnousemus, jota muun muassa Sue-musiikkilehdessä kuvailtiin aikaisempaa valoisemmaksi ja elämänmyönteiseksi.
Kitara ja pari sointua
Syyskuussa Keskitalo on tulossa esiintymään Vastavirta-festivaalille Helsingin Vanhalle. Tiedonantajan haastateltavaksi saapuneelta mieheltä on pakko kysyä esikuvista. Wikipedian artikkelissa mainitaan muun muassa Vladimir Vysotski sekä Tom Waits, mutta miten on?
– No olenhan minä esimerkiksi Tom Waitsia kuunnellut, mutta ei sitä varsinaisena esikuvana voi pitää. Itse asiassa vahva esikuva on eräs ystävä Savonlinnasta, Jyri Pitkänen, joka aikoinaan teki omia biisejä. Olin siitä tosi vaikuttunut ja halusin tehdä itsekin samaa. Opettelin soittamaan kitaralla pari sointua siinä samalla, se kuuluu siihen juttuun.
Majakovski ja muistivihko
Joose Keskitalolle musiikin tekeminen ei ole pakko, mutta kirjoittaminen on.
– Eikä kaikesta kirjoitetusta välttämättä tule lauluja, vain lyhyitä fragmentteja muistikirjaan, joita ei ehkä ikinä tule työstettyä loppuun. Silti palaan vanhoihin teksteihini koko ajan. Ne toimivat ikään kuin polttoaineena uusille.
Hän nostaa esiin Majakovskin neuvot runoilijoille.
– Majakovskihan kirjoitti, että runoilijan tärkein asia on muistivihko. Aina pitää kirjoittaa muistiin asioita mitä näkee ja kokee. Nuoret runoilijat eivät tätä aina ymmärrä. Sitten kun heillä on joku aihe, he eivät pysty työstämään sitä eteenpäin. Homma jää fiilistelyksi hetken tunteiden mukaan. Mutta jos on muistivihko, niin löytyy kasa lauseita ja ideoita, joilla ei välttämättä aluksi ole mitään yhteyttä toisiinsa. Myöhemmin voi etsiä muistiin kirjoitettuja ajatuksia ja yrittää liittää niitä uusiin ajatuksiin.
Vähemmän on enemmän
Vastavirtafestivaalilla Joose Keskitalo esiintyy joko duona tai triona – tämä riippuu kirjaimellisesti niin sanotusti ”korkeammista voimista”.
– Riippuu siitä, ehtiikö meidän kolmas jäsen suntion töiltään mukaan. Sillä ei oikeastaan ole keikan kannalta merkitystä, sillä soundi perustuu duolle ja kolmas jäsen vain tuo mausteita soppaan. Rumpali soittaa yhtä aika rumpuja ja bassoa, selventää Keskitalo.
Joose Keskitalon musiikki taipuu niin soolokeikalle kuin isommallekin yhtyeelle. Olisi hienoa kuulla hänen musiikkiaan esimerkiksi sovitettuna suurelle orkesterille. Takavuosinahan oli suorastaan muotia, että suomalaiset rock- ja pop-yhtyeet esiintyivät jonkun kaupunginorkesterin kanssa.
Keskitalolla on tähänkin hieman toisenlainen filosofia: vähemmän on enemmän.
– Minulle musiikkia äänitettäessä on enemmän tärkeää se mitä ei kuulu kuin se mitä kuuluu.
Keskitalo kertoo, ettei karsasta esittää vanhoja ”hittejään”. Keikkasetti syntyy vasta paikan päällä.
Täytyy tunnelmoida sitä keikkatilaa ja siitä se settilista alkaa muotoutua.
Lopuksi on kysyttävä, miksi kannattaisi tulla Vanhalle katsomaan Joose Keskitalon keikkaa.
– Nykyaikana yhä enemmän ja enemmän me olemme kadottaneet kertomuksellisuutta. Ja jos haluaa tulla kuuntelemaan kertomuksia, silloin kannattaa tulla Vanhalle, lupaa artisti itse.
Lue koko haastattelu pe 22.8. ilmestyneestä Tiedonantajasta!
Joose Keskitalo esiintyy Vastavirta-festivaalilla lauantaina 27. syyskuuta. Lisätietoja >>>
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Lauri Ylönen tuo uuden äänen Bad Wolvesin raskaaseen soundiin. Uusi versio kappaleesta Say It Again on enemmän kuin musiikkia – se on kohtaaminen. Kulttuuriteollisuus on paketoinut tunteet, Ylösen ääni toimii ja hengittää. Tässä raidassa kuuluu yhteistyön voima.
Brasilian rauhanliikkeen ikoni Socorro Gomes esitti polttavan marxilaisen puheenvuoron Caracasin kansainvälisessä rauhanseminaarissa Venezuelassa (25.7.). Puheessaan rauhanveteraani piirtää maailmankuvan imperialismin väkivallasta, hegemonian murentumisesta ja kansainvälisen solidaarisuuden välttämättömyydestä.
Voiko taide olla vapauttavaa, jos sen rahoitus perustuu sortoon? Elokuvien jakeluyhtiö Mubi on joutunut kansainvälisen taiteilijayhteisön hampaisiin saatuaan 100 miljoonan dollarin sijoituksen Sequoia Capitalilta — pääomasijoittajalta, joka rahoittaa Israelin sotateknologiaa ja hyötyy Gazan kansanmurhasta. Taiteen kentällä käydään nyt luokkataistelua: voiko kulttuuri todella palvella työväenluokkaa ja sorrettuja, jos sen taustalla vaikuttavat globaalin pääoman intressit? Mubin tapaus paljastaa, kuinka kulttuurituotanto kytkeytyy yhä tiukemmin kansainväliseen rahoituslogiikkaan, jossa taide uhkaa muuttua pelkäksi pääoman kulissiksi. Kysymys kuuluu: kenen ääni saa kuulua, ja kenen kustannuksella?