Sovitellun päivärahan katko uhkaa osa-aikatyöntekijöitä
Lukuisten pienipalkkaisten osa-aikatyöntekijöiden toimeentuloa
uhkaa ensi vuonna romahdus, kun työttömyysturvan ns. sovitellun
päivärahan kolmen vuoden enimmäiskesto tulee täyteen.
Vuodesta 2000 voimassa olleen lain mukaan vajaatyöllistetty, joka tekee
korkeintaan 75 prosenttia kokoaikaisen työajasta, on voinut saada soviteltua
työttömyyspäivärahaa osa-aikatyöstä ansaitsemansa
palkan täydennykseksi. Tämän päivärahan enimmäiskesto
on kuitenkin vain 36 kuukautta, ja ensimmäisille järjestelmään
mukaan tulleille tuo aikaraja tulee eteen ensi vuoden kesäkuussa.
Sovitellun päivärahan suuruus oli vuonna 2001 eli sen toistaiseksi
ainoana täytenä voimassaolovuotena keskimäärin 308 euroa
kuukaudessa. Varsinaista palkkaa keskiverto osa-aikatyötön sai
vastaavasti 608 euroa.
36 kuukauden enimmäiskeston tullessa täyteen soviteltu päiväraha
yksinkertaisesti lakkaa, mikä siis keskimäärin merkitsee
308 euron menetystä kuukaudessa, mikäli varsinainen työansio
muuten jatkuu ennallaan.
Käytännössä sovitellun päivärahan lakkaaminen
merkitsee myös sitä, että useassa tapauksessa tällaisen
osa-aikatyöntekijän kannattaa ennemmin jäädä jopa
kokonaan työttömäksi, koska tällöin nousevat myös
hänen asumistukensa ja toimeentulotukensa sen verran, että ne
yhteensä täyden työttömyysturvan kanssa saattavat kohota
korkeammiksi kuin entisestä pelkästä osa-aikatyöstä
saatu palkka.
Käytännössä varsin harva tekee omasta vapaasta halustaan
nimenomaan osa-aikatyötä, vaan etenkin sovitellun päivärahan
piirissä olevat osa-aikatyöntekijät haluaisivat kyllä
tehdä kokoaikatyötä, mutta sitä ei yksinkertaisesti
ole ollut eikä ole vastakaan saatavilla.
Sovitellun päivärahan kolmen vuoden enimmäiskestolla on
kaiketi ollut tarkoituksena "kannustaa" osa-aikatyöntekijää
hakeutumaan kokoaikaiseen työhön ennen päivärahan takarajan
täyttymistä. Nyt on elävä elämä kuitenkin
osoittanut, ettei tämä käytännössä ole realistista
kovinkaan monen kohdalla.
Rajoitettu kokonaiskesto asettaa näin ollen soviteltua päivärahaa
saavan osa-aikatyöntekijän varsin ikävällä tavalla
puun ja kuoren väliin. Vaikka hän haluaisikin jatkaa osa-aikatyötään,
hänen ansionsa putoavat auttamattomasti. Kun vielä huomioidaan
mahdollisuus kokonaisansioiden pitämiseen edes lähempänä
entistä tasoa ryhtymällä kokonaan työttömäksi
ja hyödyntämällä näin nousevaa sekä asumistukea
että toimeentulotukea, monelle saattaakin kiusaus käyttää
tätä toimintamallia hyväkseen käydä kohtuuttoman
suureksi.
Ilmiselvää on, ettei tällaiseen tilanteeseen joutumista
voida katsoa yhteiskunnan kokonaisetujen mukaiseksi.
Joitakin vaihtoehtoja kokonaan työttömäksi ryhtymiselle toki
on, mutta yksikään niistä ei ole taloudellisesti edukas.
Sovitellun päivärahan voi kyllä saada uusituksi, mutta
se edellyttää välillä kuusi kuukautta kokoaikatyössä,
mikä erittäin harvoille on reaalinen mahdollisuus.
Osa-aikatyölläkin sovitellun päivärahan saannin voi
uusia, mutta se edellyttää, että on vähintään
18 tuntia työssä viikossa yhteensä kymmenen kuukauden ajan.
Vähintään siis näiltä kymmeneltä kuukaudelta
soviteltu päiväraha pysyy joka tapauksessa ulottumattomissa ja
näin kokonaisansioita alentamassa.