Työn tuottavuus kasvoi Suomessa ennätysvauhtia

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

Reaaliansioiden jääminen jälkeen tuottavuuden kasvusta
muutti voimakkaasti tulonjakoa Suomessa pääomatulojen hyväksi,
ilmenee

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT

:n erikoistutkijan

Teuvo Jungan

alkuviikosta julkistetusta tutkimuksesta "Maailman
kilpailukykyisin maa? Tuottavuus ja investoinnit Suomessa vuosina 1975-2000"

(

VATT-tutkimuksia 95

).

Muihin teollisuusmaihin verrattuna tuottavuuden kasvu on ollut Suomessa
erittäin nopeata, Jungan tutkimuksesta käy ilmi.

Sen mukaan teollisuudessa työn tuottavuuden taso nousi 1990-luvun
lopulla miltei USA:n tasolle. Myös muilla yrityssektorin toimialoilla
työn tuottavuuden kasvu oli vertailumaiden nopeimpia. Esimerkiksi liikenne-
ja viestintäalalla Suomi ylitti 1990-luvun lopulla jo USA:n tason.

Tutkimuksen mukaan työn tuottavuus kasvoi vuosina 1975-2000 Suomen
kansantaloudessa keskimäärin 3,1 prosenttia vuodessa. Tulopolitiikan
kaudella 1966-2000 työn tuottavuus kasvoi kansantaloudessa keskimäärin
3,5 prosenttia vuodessa.

Erityisen voimakkaasti työn tuottavuus kasvoi teollisuudessa, vuosina
1975-2000 keskimäärin 5,6 prosenttia vuodessa. Teollisuustyön
tuottavuuden voimakas kasvu 1990-luvun jälkipuoliskolla perustui suurelta
osin elektroniikkateollisuuteen: siellä työn tuottavuus kasvoi
vuosina 1996-2000 lähes 20 prosentin vuosivauhtia.

Koko teollisuudessa työn tuottavuuden kasvu oli tuolla aikavälillä
6,4 prosenttia ja muussa kuin elektroniikkateollisuudessa vain 2,6 prosenttia
vuodessa.

1990-luvulla työn tuottavuus kehittyi ripeästi myös palvelualoilla.
Voimakkainta se oli posti- ja teleliikenteessä sekä rahoitus-
ja vakuutustoiminnassa. Pankkisektorilla työn tuottavuus kasvoi 1990-luvun
jälkipuoliskolla peräti 12 prosentin vuosivauhtia.

Teuvo Junkan tutkimuksessa käsitellään myös pääoman
tuottavuutta ja kokonaistuottavuutta. Tutkimukseen sisältyy niin ikään
lyhyt kansainvälinen vertailu työn tuottavuuden muutoksesta ja
tasosta.

Junkan tutkimuksen mukaan reaaliansiot kasvoivat kansantaloudessa vuosina
1975-2000 keskimäärin vain 1,5 prosenttia vuodessa. Tulopolitiikan
kaudella 1966-2000 reaaliansioiden kasvu oli 2,1 prosenttia vuodessa. Teollisuudessa
reaaliansioiden kasvuvauhti oli vuosina 1975-2000 tuottavuuskehitykseen
verrattuna vaatimaton, keskimäärin 1,7 prosenttia vuodessa.

Työn tuottavuuden kasvuvauhti oli siten yli kolminkertainen reaaliansioiden
kasvuun verrattuna.

Pankkisektorilla työn tuottavuuden nopea kehitys palkkasumman kehitykseen
verrattuna johti siihen, että alan voitot ovat vuodesta 1995 lähtien
ylittäneet palkkasumman ja vuodesta 1997 lähtien myös kaikkien
työvoimakulujen summan.

Vaatimaton reaaliansiokehitys yhdessä tuottavuuden nopean kasvun
kanssa johti yksikkötyökustannusten laskuun keskeisiin OECD-maihin
verrattuna ja siten Suomen kilpailukyvyn voimakkaaseen paranemiseen. Tämän
"hintana" oli kuitenkin, että funktionaalinen tulonjako muuttui
voimakkaasti pääomatulojen suuntaan palkkatulojen kustannuksella.

Voimakkainta tämä tulonjaon muutos oli nopeimman tuottavuuskehityksen
aloilla, elektroniikkateollisuudessa ja pankkisektorilla.

Palkansaajakorvausten osuus bruttoarvonlisäyksestä pieneni
1990-luvulla useimmissa EU-maissa, missään muussa maassa ei kuitenkaan
lähellekään Suomen muutosvauhtia. Suomessa osuus pieneni
kymmenessä vuodessa kymmenen prosenttiyksikköä ja oli vuonna
2000 noin 54 prosenttia. Osuus on EU-maiden neljänneksi matalin Kreikan,
Irlannin ja Italian jälkeen.

Funktionaalisen tulonjaon muutos pääomatulojen hyväksi merkitsi
samalla voittojen kasvua. 1990-luvulla kasvaneita voittoja käytettiin
lisääntyvässä määrin osingonjakoon. Kotimaisten
investointien taso suhteessa bruttokansantuotteeseen aleni aiemmasta.

Vaikka investointien määrä onkin 1990-luvun laman jälkeen
kasvanut, niiden taso aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna on edelleen
matala. Esimerkiksi muussa teollisuudessa kuin elektroniikkateollisuudessa
investoinnit eivät ole kertaakaan vuoden 1990 jälkeen riittäneet
edes pääomakannan säilyttämiseen, todetaan erikoistutkija
Teuvo Junkan selvityksessä.