Pääkirjoitukset
Kun rikkaiden maiden ja niiden ottopoikien muodostaman G8:n huippukokouksen
tärkeimmäksi anniksi sanotaan osittaisen sovun manifestoimista
Irakin sotaa koskevien erimielisyyksien jälkeen, se kertoo paljon tämän
porukan ja kokouksen annista maailmalle. Voi tietenkin olla, että kulissien
takana sovittiin jotain mitä "maailman todellisen hallituksen"
eli Bilderberg-ryhmän kokouksessa oli pari viikkoa aikaisemmin sovittu.
Joka tapauksessa Evianin kokouksesta suollettiin ulos vain kasa etukäteen
tehtyjä ylimalkaisia julkilausumia, joissa sovitaan, että jotain
pitäisi tehdä.
Edellä sanottu ei tarkoita, että G8:aa kannattaa väheksyä.
Pahimmillaan tämä täysin epädemokraattinen ja harvainvaltainen
herrakerho voi ennen kaikkea USA:n painostuksesta hyväksyä linjanvetoja,
jotka ovat vaarallisia maailman ihmisten enemmistölle, maailmantaloudelle
ja maailmanrauhalle.
Evianin huippukokouksessa sellaiset linjanvedot näyttivät liittyvän
ennen kaikkea USA:n maailmanherruustarpeisiin.
G8 vannoi jälleen "yhtenäisyyden" nimiin "globaalissa
terrorisminvastaisessa sodassa". USA:n virkailijat tekivät heti
selväksi, että "yhtenäisyys" on mahdollista vain
USA:n ehdoilla.
Huippukokous vakuutti, että rauhan ja demokraattisen hallinnon luominen
Irakiin on kaikkien G8-maiden tavoite. Näin tehtiin, vaikka jokainen
tietää, ettei miehitetyssä Irakissa tule olemaan rauhaa eivätkä
edes irakilaista nukkehallitusta saa muodostaa irakilaiset itse, vaan sen
kokoaa USA.
USA pyrki myös saamaan kokoukselta valtuutuksen tuleville aggressiotoimilleen,
jotka perustuvat samoihin tekosyihin kuin sen hyökkäyksessä
Irakiin. Viime aikoina USA:n rumputuli on kohdistunut ennen kaikkea Iraniin,
mutta myös Pohjois-Koreaan. Pentagonin haukkojen keskuudessa tähdätään
melko avoimesti Iranin "hallinnon vaihtamiseen" ja siinä
käytetään syytöksiä terroristien suojelusta ja
joukkotuhoaseista. Ennen hyökkäystä suunnitellaan toteutettavaksi
salaisia horjutusoperaatioita. Evianin kokous vaatikin USA:n mieliksi Irania
ja Pohjois-Koreaa tekemään selkoa ydinhankkeistaan. Kokouksen
isäntä Jacques Chirac joutui oikein erikseen vakuuttelemaan, ettei
lausuma ole johtamassa Iranin vastaiseen iskuun. Uskoako tuota?
Maailmantalouden osalta johtavien kapitalististen maiden syvenevää
jakautumista osoittaa se, että mitä enemmän maailmantaloutta
koskevia ongelmia nousee esiin, sitä vähemmän niistä
kyetään keskustelemaan saati esittämään ratkaisuehdotuksia.
On käynnissä dollarin jyrkkä heikkeneminen, suurin kansainvälinen
valuuttasuhteiden muutos kahdeksaan vuoteen, on deflaation vaara, jollaista
maailmantalous ei ole kokenut sitten 1930-luvun, ja on kansainvälistä
kauppajärjestelmää koskevia ristiriitoja.
Ennen Eviania dollarin nopeasta putoamisesta suhteessa euroon ja Euroopan,
ennen kaikkea Saksan, talouden vajoamisesta taantumaan vientitulojen leikkautuessa
puhuttiin paljonkin. Muun muassa Saksan liittokansleri Gerhard Schröder
ja Japanin pääministeri Junichiro Koizumi ilmaisivat huolensa.
Presidentti George W. Bush selitti, että hänen hallintonsa on
sitoutunut vahvan dollarin politiikkaan ja että vastoin sitä "markkinat"
ovat aiheuttaneet dollarin heikentymisen. Todellisuudessa Bushin hallinnon
politiikkana on antaa dollarin pudota ja olla tekemättä mitään
sen estämiseksi.
Tilanteesta huolimatta huippukokouksessa ei ilmeisesti sovittu asiasta
mitään.
Samoin kävi kysymykselle talouskasvusta. G8-johtajat jättivät
huomiotta Japanin jatkuvan laskusuhdanteen ja merkit pahenevasta kasvun
hidastumisesta Euroopassa ja keskittyivät hehkuttamaan luottamustaan
elpymiseen ja korkeampiin kasvulukuihin.
Mistään konkreettisista toimista maailmantalouden elvyttämiseksi
ei edes keskusteltu. Syynä ovat syvenevät erimielisyydet, jotka
näkyvät selvimmin kauppasuhteissa. USA:n ja Euroopan kauppasuhteet
ovat huonoimmillaan vuosiin. Erimielisyydet ovat jo viivästyttäneet
WTO:n ns. Dohan neuvottelukierrosta ja uhkaavat hajottaa WTO:n ministerikokouksen,
joka on määrä pitää Meksikossa syyskuussa. (ES)
Vieraillessaan viime viikolla Puolassa USA:n presidentti George W. Bush
vertasi natsien hyökkäystä Puolaan ja Japanin hyökkäystä
Pearl Harboriin syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin. Ja tätä
rinnastusta hän käytti mainostaakseen oppejaan "pahan akselista",
"terrorisminvastaisesta sodasta" ja "ennaltaehkäisevistä
iskuista". "Aggressiota ja pahoja aikeita ei pidä jättää
huomiotta tai tyynnytellä. Niitä täytyy vastustaa ajoissa
ja päättävästi", Bush opetti. Kuten saattoi arvata,
Bush käytti omiin tarpeisiinsa jopa käyntiään Auschwitzin
ja Birkenaun tuhoamisleireillä ja kutsui kaasukammioita "muistutukseksi
pahan voimasta ja tarpeesta vastustaa pahaa".
Bush ei tietenkään ole syyllinen USA:n johdon ja amerikkalaisyhtiöiden
vuosikymmenten takaisiin tekoihin, ei myöskään isoisänsä
toimintaan. Mutta kun hänen täytyy tietää ainakin isoisänsä
bisneshistoriasta, häneltä olisi juuri Auschwitzissa voinut edellyttää
vähän nöyryyttä ja hienotunteisuutta. Auschwitz nimittäin
liittyy Bushin perheeseen hyvin rumalla tavalla.
Vuonna 1942 USA:n kongressi jäädytti vihollisen kanssa käytävää
kauppaa koskevan lain nojalla useiden George W. Bushin isoisän Prescott
Bushin johtamien yhtiöiden varat. Näiden yhtiöiden todettiin
toimineen Saksan natsipuolueen peiteorganisaatioina ja kanavoineen miljoonia
dollareita Kolmannelle valtakunnalle sekä saksalaiselle kemianyhtiölle
IG Farbenille, joka oli rakentanut Auschwitzin ja 40 muuta kuolemanleiriä.
The New York Tribune -lehti nimitti Prescott Bushia "Hitlerin enkeliksi".
Prescott Bush keräsi huomattavat voitot Auschwitzin orjatyöstä.
George W. Bush on itse noiden holokaustista saatujen ja isänsä,
entisen presidentin George Herbert Walker Bushin vuonna 1980 peitefirmaan
sijoittamien voittojen perijä.
Valtiovallan ponteva toiminta Bushin tapauksessa ei ollut sääntö.
Lukuisat amerikkalaisyhtiöt harjoittivat ennen sotaa ja sodan aikana
sen loppuun saakka kiinteää yhteistyötä natsien kanssa.
Ihan oma kirjoituksen aiheensa olisi USA:n johdon tietoinen ja täydellinen
piittaamattomuus Saksan ja sen valtaamien maiden juutalaisten kohtalosta
ennen sotaa ja sodan aikana. (ES)
Yhdysvalloissa ja Britanniassa, mutta muuallakin maailmassa kuohuu, kun
on käynyt selväksi, että USA:n ja sen liittolaisten julkista
pääperustelua hyökkäykselle Irakiin, joukkotuhoaseita,
ei löydy ja että niitä koskevat "todisteet" olivat
järjestään vääriä.
Nyt sekä USA:ssa että Britanniassa on käynnistymässä
tutkimus asiasta. Tutkimus on välttämätön, vaikka asia
on kyllä tutkimattakin selvä. Päivä päivältä
vakuuttavammin paljastuu, että kyse ei ollut tiedusteluelinten virheistä,
niistä johtuneista vääristä tiedustelutiedoista eikä
USA:n ja Britannian johtajien hyväuskoisesta luottamuksesta vääriin
tietoihin. Kyse oli johtajien harkitusta petoksesta ja valehtelusta. Jopa
omien tiedusteluelinten tiedot valikoitiin ja peukaloitiin sellaisiksi,
että ne saatiin tukemaan esitettyä hyökkäysperustelua.
George W. Bush, Tony Blair ja kumppanit on asetettava vastuuseen maailman
pettämisestä, laittomasta ja rikollisesta hyökkäyksestä,
Irakin tuhoamisesta ja kymmenien tuhansien ihmisten surmaamisesta. He, eivät
sotilaat, ovat myös päävastuussa hamaan tulevaisuuteen lisää
siviiliuhreja aiheuttavien kiellettyjen aseiden, kuten rypälepommien
ja köyhdytetyn uraanin, käytöstä sekä muista sotarikoksista.
(ES)