Ruotsin vasemmistopuolue ja vihreät EU:n militarisointia vastaan
Ruotsin ympäristöpuolue eli vihreät piti ylimääräisen
puoluekokouksensa kesäkuun EU-vaalien vuoksi. Samalla kokous oli puolueen
eri laitojen tunnustelua ennen varsinaista puoluekokousta, joka pidetään
toukokuussa. Ruotsin vasemmistopuolue puolestaan piti varsinaisen puoluekokouksensa,
joka valitsi puolueelle uuden puheenjohtajan ja hyväksyi uuden puolueohjelman.
Molempia puolueita yhdistävät niiden sisällä jonkin
verran ristiriitoja aiheuttavat keskustelut; miten suhtautua EU:n militarisointihankkeeseen
ja mennäkö "petiin" sosiaalidemokraattien kanssa hallituskysymyksessä.
Ympäristöpuolueen on varsinaisessa puoluekokouksessa ja tulevaa
puolueohjelmaa laatiessaan selvennettävä kantansa siihen, pysyykö
puolue vaatimuksessa Ruotsin eroamisesta unionista.
Ylimääräisessä kokouksessa pidettiin vielä vaatimuksesta
kiinni. Selvästi on kuitenkin havaittavissa, että puolue horjuu
ja on lähentynyt peninkulmasaappain Euroopan muita vihreitä liikkeitä.
EU vaaleihin lähdettiin kuitenkin sellaisilla nimillä, jotka vastustavat
Ruotsin EU-jäsenyyttä. Osittain aatteen vuoksi, osittain pelosta,
että suurpääoman aloittama kesäkuun lista -kampanja
vie ääniä juuri vihreiltä.
EU:sta eroamiskysymys on puolueelle kuuma peruna. Siitä tullaan
taistelemaan puolesta ja vastaan varsinaisessa puoluekokouksessa.
Vihreitä ja vasemmistopuoluetta yhdistää niiden kanta
EU:n militarisoimiseen. Molemmat ovat hanketta vastaan.
Vihreiden kanta on selvä. He eivät halua Ruotsin sitoutuvan
mihinkään liittoutumiin. Ruotsin on säilytettävä
liittoutumattomuus ja pidettävä omat puolustusvoimansa pystyssä,
jotta voidaan auttaa YK:ta kansainvälissä avustustehtävissä.
Mutta ylläpidettävien puolustusresurssien ei tule maksaa yhtä
paljon kuin ne maksavat tänään. Ylimääräiset
resurssit on annettava YK:n käyttöön, jotta ne voidaan käyttää
rauhan turvaamiseen. Tätä mieltä ovat molemmat ympäristöpuolueen
puhetorvet,
Maria Wetterstrand
ja
Peter Eriksson
.
Vasemmistopuolueen uusi puheenjohtaja
Lars Ohly
puolestaan sanoo
haluavansa sellaisen maailman, jossa ei ole aseita eikä puolustusvoimia.
Hän on jyrkästi EU:n militarisoimista vastaan ja haluaa säilyttää
Ruotsin omat puolustusvoimat. Ohlyn mukaan on älytöntä vaatia
Ruotsin luopumista omista puolustusvoimista ja samanaikaisesti vaatia Ruotsia
säilyttämään liittoutumattomuutensa tämän
päivän maailmassa. Hän on vakaasti tätä mieltä,
vaikka 53 prosenttia puoluekokousedustajista haluaisi puolustusvoimat lakkautettavaksi.
Vasemmistopuolueen uudessa puolueohjelmassa todetaan, että "Ruotsin
sotilaallista liittoutumattomuutta, jota tänään uhkaavat
EU:n sotilaalliset pyrkimykset ja Naton laajentuminen, tulee puolustaa ja
vahvistaa". Vasemmistopuolueelle EU:n militarisointi on myös yksi
tärkeä syy vaatia kansanäänestystä EU:n perustuslaista.
Keskustelu uudesta puolueohjelmasta vei suurimman osan puoluekokouksen
ajasta. Ohjelmatyöryhmän pohjaesitykseen tehtiin kymmeniä
muutoksia. Muun muassa kanta EU:hun muuttui pohjaesitystä jyrkemmäksi.
Vasemmistopuolue vaatii konkreettisten EU:ta koskevien tavoitteiden ohella
edelleen irtautumista EU:sta. Ohjelman luvussa "Euroopan unioni -
pääoman unioni" todetaan muun muassa:
"Vasemmistopuolue vastusti Ruotsin jäsenyyttä EU:ssa.
Peruste kannallemme on edelleen pätevä. Kunnioitamme kansanäänestyksen
tulosta, mutta meillä ei ole syytä muuttaa periaatteellista kantaamme.
(--) EU tulee purkaa, jotta perustaltaan toisenlaista eurooppalaista yhteistyötä
voidaan rakentaa. Tärkeä osa sellaista prosessia voi olla se,
että maat päättävät jättää unionin.
Vasemmistopuolue työskentelee muun muassa sen vuoksi Ruotsin eroamiseksi
EU:sta"
Lars Ohlyn ongelmat ja pääsäryt ovat tällä hetkellä
kahdessa asiassa. Ensiksikin, miten saada puolueen jyrkässä syksykierteessä
olevat kannatusluvut nousemaan, jotta puolue ei putoa vuoden 2006 vaaleissa
neljän prosentin puolueeksi. Toiseksi, päänsärkyä
aiheuttaa suhtautuminen hallitusyhteistyöhön sosiaalidemokraattien
kanssa.
Vuoden 1998 vaalien jälkeen niin vasemmistopuolue kuin ympäristöpuoluekin
ovat tehneet tiivistä yhteistyötä demarihallituksen kanssa.
Vasemmistopuolueen paineena on vielä äänestäjien muistissa
hyvin oleva yhteistyö demareiden kanssa 1994-95, jolloin vasemmistopuolue
oli siunaamassa niin verojen korotuksia kuin yleisen sektorin lahtaamista.
Nyt Lars Ohly on kuitenkin sanonut moneen eri otteeseen, että vasemmistopuolue
ei voi edes ajatella demarien kanssa samaan hallitukseen menemistä,
sillä silloin he joutuisivat vaikenemaan ulkopolitiikastaan ja Emu-kannastaan.
Tällainen yhteistyö tietäisi myös puolueen radikaalin
profiilin suttautumista, eikä sitä suttautumista tehtäisi
edes punakynällä.