Takaisin Suomen suurelle linjalle

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 44/2007

Kansakunnan tulisi itsenäisyytensä 90-vuotispäivänä katsoa menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Menneisyyden opetuksista tulevaisuuden suuntaa ammentaen. Valitettavasti näin ei tehdä. Päinvastoin tehdään kaikki, jotta kansakunta ei näkisi enempää menneisyyden opetuksia kuin tulevaisuuden suuntaakaan.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta suurin virhe on maamme "suuren linjan" opetusten unohtaminen.

"Kun olosuhteet ovat näyttäneet muuttuvilta, on ollut syytä pysyttäytyä oleellisissa ja pitkällä tähtäimellä merkittävissä tekijöissä ja rakentaa politiikka niiden varaan", Urho Kekkonen muistutti.

"Oleellinen tekijä" Kekkoselle oli ennen kaikkea Suomen muuttumaton geopoliittinen asema ja idänsuhteet.

"Suomen suhteet itäiseen naapurimaahan ovat meille kohtalon kysymys. Niin on ollut ja niin tulee aina olemaan! Suomen ulkopolitiikka ei ole tasapainoilua tai pelaamista Idän ja Lännen vastakkaisuudella! Suomi ei pyri olosuhteilla keinotellen lähenemään länttä ja irrottautumaan idästä."

Kekkonen ei liittänyt Suomen idänsuhteita vain sosialistisen Neuvostoliiton olemassaoloon eikä kahden järjestelmän vastakkaisuuteen. Hänelle kuten Paasikivellekin kyse oli pysyvästä tekijästä.

Viime aikoina Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa on kuitenkin käännetty "uuteen" – itse asiassa vanhaan ja moneen kertaan kestämättömäksi osoittautuneeseen – suuntaan.

Maamme on viety ajopuuna ja valheellisin perustein Euroopan unioniin. Nyt ollaan yhä epäitsenäisempänä keskitetyksi ja militaristiseksi liittovaltioksi muuttuvan EU:n panttivankina.

Maamme kytkentää sotilasliitto Natoon on jatkuvasti tiivistetty. Nyt hallituksen selonteossa ollaan valmiita "harkitsemaan myönteisesti" osallistumista Naton taistelujoukkoihin, käytännössä siis jopa sotien käymiseen muissa maissa. Tämä on yksi naula lisää maamme sotilaallisen liittoutumattomuuden arkkuun. Viimeinen naula olisi Nato-jäsenyyden hakeminen, ja sitähän on vaadittu jo pitkään. Tähän liittyy kansanmurhasotia käyvän ja ydintuholla uhkaavan USA:n liehakoiminen.

Samaan aikaan Kekkosen edellä mainittujen ajatusten tärkeys korostuu, kun paljastuu, etteivät suurvaltojen ja eri voimakeskusten ristiriidat olekaan kadonneet järjestelmien vastakkaisuuden katoamisen myötä. Imperialismin aloittama uusi kylmä sota Venäjää ja useita muita maita vastaan on täydessä käynnissä. Siis myös ja ennen kaikkea sitä maata vastaan, johon nähden Suomen geopoliittinen asema on muuttumaton ja hyvät suhteet pysyvästi kohtalon kysymys.

Mutta sen sijaan, että tässä tilanteessa toimittaisiin maamme "suuren linjan" mukaisesti, rakennellaan naapurimaahan liittyviä uhkakuvia, jotta voitaisiin heittää tuo linja kokonaan roskakoriin ja antautua naapurimaata vastaan suunnattujen liittoumien välikappaleeksi ja tukialueeksi.

On yhdestoista hetki koota voimat Suomen palauttamiseksi takaisin "suurelle linjalle".

ERKKI SUSI