Ay-liikkeen pantava kova kovaa vastaan
Pääministeri Matti Vanhanen on sanonut idean eläkeiän alarajan nostamisesta syntyneen Rukan hangilla. Samalla kun hanketta on aiheellisesti arvosteltu, Vanhasta on kiitetty rehellisyydestä.
Nyt on kuitenkin paljastunut, että vaikka Rukan hangilla kenties kypsyi päätös sopia asiasta hallituksen puoliväliriihessä palkansaajia kuulematta, itse hanke on vanhempaa perua.
Hallitus oli jo aikaisemmin teettänyt talousneuvoston sihteeristöllä ikääntymisraportin, joka julkistettiin 22. tammikuuta ja esiteltiin muun muassa Helsingin Sanomien taloussivuilla päivää myöhemmin. Siinä todetaan muun muassa, että ajan mittaan myös vanhuuseläkeikärajoja on nostettava, työttömyysputki poistettava, osa-aikaeläkkeen ehtoja kiristettävä ja vapaaehtoisten lisäeläkkeiden ikärajaa nostettava. Raportin sisältö heijasteli työnantajien Elinkeinoelämän keskusliiton jo paljon aikaisemmin hautomia ajatuksia.
Talousneuvoston sihteeristön raporttia käsiteltiin myös koko talousneuvoston kokouksessa. Pääministeri Vanhasen johtamaan neuvostoon kuuluvat myös työmarkkinajohtajat, työntekijäpuolelta SAK:n Lauri Ihalainen, STTK:n Mikko Mäenpää ja Akavan Matti Viljanen. Luulisi, että heillä oli tiedossa, mitä mahdollisesti on tulossa.
Talousneuvoston keskustelua aiheesta kuvaillaan värikkääksi, mikä viittaisi siihen, että ay-johtajat eivät olleet aivan hampaattomia vaan esittivät kritiikkiä. Ehkäpä juuri siksi Vanhanen päätteli, että ay-liikkeen tukea eläkeiän nostamiselle ei heru vaan hallituksen on sovittava eläkeiän korottamisesta palkansaajia kuulematta.
Ay-johdon reaktioissa hallituksen hankkeeseen on näyttänyt päällimmäiseltä närkästys kolmikannan sivuuttamisesta, mikä ei tietenkään olekaan vähämerkityksinen asia. Ay-kentän vihaisissa reaktioissa sitä vastoin on korostunut itse hankkeen sisällöllinen törkeys. Itse substanssiin olisi ay-johdonkin nyt keskityttävä.
Palkansaajakeskusjärjestöjen johdolla on nyt harvinaisen vankka ja yksimielinen kentän tuki ryhtymiselle päättäväisiin vastatoimiin. Sata-komitean työstä ulosmarssi ja kolmikantayhteistyön jäädyttäminen tuskin riittävät, vaan tarvitaan järeämpiä toimia aina yleislakkoa myöten.
Yrityksiin syyllistää palkansaajia vastuuttomuudesta vakavan talouskriisin oloissa on vastattava heittämällä pallo hallitukselle ja työnantajille, jotka talouskriisin varjolla yrittävät ajaa läpi yksipuolisia sanelupäätöksiä työntekijöiden aseman heikentämiseksi.
ERKKI SUSI