Kunnat jätetty rahapulaan

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 3 / 23.1.2009

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen viikolla julkistamien kyselytulosten mukaan kuntasektorilla ei Suomessa aiota toteuttaa laajamittaisia lomautuksia tänä vuonna. Lomautustarpeeksi kuntatyönantaja arvioi noin 3 000 henkilöä eli 0,8 prosenttia kyselyyn vastanneiden kuntien ja kuntayhtymien henkilöstöstä.

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori epäilee kuntatyönantajan lupauksia yltiöoptimistisiksi.

– Jos muistellaan 1990-luvun alun lamaa, niin 22 prosenttia kuntasektorin työntekijöistä oli lomautettuna vuoden 1993 aikana, muistuttaa Santamäki-Vuori.

Hänen mukaansa kunnissa on paljon määräaikaisia työntekijöitä ja henkilöstön vaihtuvuus suurta, mikä voi luoda illuusion alasta, jolla irtisanomiset ja lomautukset ovat harvinaisia. Edellisen laman aikana kuntasektorin työntekijöiden määrä putosi silti reaalisesti kymmenyksen eli 45 000 henkeä kahdessa vuodessa.

Palvelujen kysyntä kasvamassa

Tuire Santamäki-Vuoren mukaan kuntasektorin asema eroaa olennaisella tavalla yksityisestä.

– Yksityisellä puolella lomautetaan tai irtisanotaan sen vuoksi, että tavaroilla ei ole kysyntää. Kunnissa palvelutarpeet pikemminkin kasvavat heikkoina aikoina. Palvelut pitäisi pystyä turvaamaan, mikä edellyttää investointeja muuallekin kuin infrastruktuuriin.

Joulukuussa palkansaajajärjestöt esittivät yhteisesti talouden elvytystoimiksi kuntien talouden vahvistamista sekä valtion tuottavuusohjelman henkilöstövähennysten perumista. Vielä toistaiseksi ei esityksille ole saatu vastakaikua hallituksen taholta.

Santamäki-Vuori pelkääkin nyt, että talouskriisin maksumiehiksi joutuvat ihmiset, joilla on heikot edellytykset sen maksamiseen.

Palkankorotuksista ei tingitä

Ennusteiden mukaan kuntatalous on kriisiytymässä vuonna 2010. Kuntatyönantaja vaatii nyt palkkamalttia. Monella muullakin alalla on väläytelty palkankorotusten jäädyttämisiä ja jopa jo sovittujen palkankorotusten perumista lamatalkoiden varjolla.

Tuire Santamäki-Vuoren mukaan on selvää, ettei sovituista palkankorotuksista tingitä. Lamasta huolimatta Suomessa on myös paljon tekemistä sekä julkisen sektorin palkkojen jälkeenjääneisyyden että sukupuolten välisen palkkakuilun korjaamisessa, mihin on palattava tulevilla neuvottelukierroksilla.

– Samapalkkaisuus on Suomelle kunniakysymys. Euroopan unionin vertailuissa meidän palkkaeromme ovat silmiinpistävän suuret. Palkansaajien, työnantajan ja hallituksen kesken on kolmikantaisesti sovittu tavoite, jonka mukaan palkkaerot olisivat korkeintaan 15 prosenttia vuonna 2015. Tämä tarkoittaa joka sopimuskierroksella huomattavaa etenemistä palkoissa.

Henkilöstö ei voi enää joustaa

1990-luvun lamassa julkisen sektorin hyvinvointipalveluja pelastettiin henkilöstön joustoilla. Työtaakkaa kasvatettiin ja palkoista tingittiin.

– Henkilöstön ylikuormittuneisuus on jäänyt riivaamaan pitkään edellisen laman jälkeen, eikä vastaavaan enää ole varaa, huomauttaa Santamäki-Vuori.

Ennen kaikkea kuntasektori kaipaa Santamäki-Vuoren mukaan nyt rahaa.

– Ilman kuntien talouden vahvistamista ei palveluja pystytä turvaamaan.

Kuntasektorin työntekijöiden jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta keskeistä olisi myös lisätä henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön sekä työaikajärjestelyihin. Tämä tuntuu Santamäki-Vuoren mukaan olevan hankala toteuttaa käytännössä, vaikka pienellä vaivalla saataisiin työpaikoilla suuri hyöty, jos tahtoa vain löytyisi.

Britannian malli

Palvelujen yksityistämisessä Suomi näyttää Tuire Santamäki-Vuoren mielestä noudattavan Iso-Britannian esimerkkiä, missä on siirrytty tilaaja-tuottaja-mallin kautta entistä enemmän käytäntöön, jossa kansalaisten valinnanvapautta on näennäisesti kasvatettu tulonsiirtojen ja erilaisten palvelusetelien avulla. Ihmisen tulotaso alkaa pikku hiljaa yhä enemmän vaikuttaa siihen, mitä palveluita hänellä todella on mahdollisuus käyttää.

Kehityssuunta on Santamäki-Vuoren mukaan huolestuttava. Ongelmana on, ettei suomalaisilta ole missään vaiheessa kysytty, millä periaatteilla hyvinvointipalvelut pitäisi tuottaa. Palvelutuotannon poliittinen linja määräytyy huomaamatta, aivan jonkin muun kuin kansan tahdon mukaisesti.

MARKO KORVELA