Historioitsija Peter Englund jatkoi kylmää sotaa
Ruotsin Akatemian uusi pysyvä sihteeri, historioitsija Peter Englund pani maailmankirjallisuuden pasmat kerralla sekaisin. Siinä missä kulttuuriväki oli vuosien saatossa tottunut nauttimaan sellaisista humaanin vasemmistolaisista palkituista kuin Doris Lessing, Harold Pinter, Elfriede Jelinek, Günter Grass, Jose Saramago ja Dario Fo, tuli nyt vuoroon lähes täydellisestä tuntemattomuudesta romaniansaksalainen Herta Müller.
Müllerin palkitsemista on pidetty nimenomaan Englundin omana päätöksenä. Müller on varsin sopiva valinta muistuttamaan "kommunismin kauhuista", tuleehan tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta Berliinin muurin kaatamisesta. Jotain Müllerin tuntemattomuudesta kertoo se, että muutamat suuretkaan kirjallisuuden hakuteokset, muun muassa Merriam&Websterin muutaman vuoden takainen painos ei noteeraa häntä lainkaan.
Saksassa asuva Herta Müller on nobelillaan astunut todella suuriin saappaisiin, sillä aiempia saksalaisia nobelisteja ovat olleet muun muassa sellaiset vasemmistolaiset, natsisminvastaiset kirjailijat kuin Thomas Mann, Heinrich Böll ja Günter Grass. Lienee paikallaan tarkastella millainen kirjailija Herta Müller on.
Müller syntyi 1953 Romanian saksankielisellä alueella, Banatissa, jonka asukkaat etniseltä taustaltaan ovat svaabeja. Alueen saksankielisten elämää tuli pitkälle tulevaisuuteen määrittämään heidän päätöksensä asettua toisessa maailmansodassa natsi-Saksan puolelle. Myös Herta Müllerin isä taisteli natsismin puolesta SS-joukoissa.
Sodan jälkeen Müllerin perheen elämä oli isän poliittisen valinnan tähden vaikeaa, näin oli SS-miesten elämä muuallakin Euroopassa. Paitsi tietysti Suomessa ja Ruotsissa. Alkoholisoitunut isä harrasti natsilaulujen esittämistä kotiseudullaan ja piti kovaa komentoa perheessään. Herta Müllerin äiti puolestaan joutui viettämään perheen menneisyyden tähden viisi vuotta ukrainalaisella työleirillä.
o o o
Herta Müller opiskeli Timisoaran yliopistossa saksaa ja romaniaa, minkä jälkeen hän toimi opettajana. Hän työskenteli myös kielenkääntäjänä tehtaassa, mistä hän sai potkut ilmeisen poliittisen epäluotettavuutensa tähden. Hän on itse kuvannut potkujensa syyksi yhteistyöhaluttomuutensa Securitaten kanssa. Hän toimi Romanissa aktiivisesti Aktionsgruppe Banat -nimisessä, sananvapautta vaatineessa, kommunisminvastaisessa ryhmässä.
Lopulta Herta Mülleria "lykästi", hän sai 1987 luvan muuttaa vapaasti länteen. Siis vain paria vuotta ennen Berliinin muurin poistamista. Berliinissäkään Müllerin elämä ei ole ollut pelkästään auvoista, sillä siellä hän on kertonut kaivanneensa romanialaisia aprikoosipuita.
Müller debytoi kirjailijana jo Romaniassa 1982 teoksellaan Niederungen (suom. Matala maa, 1989). Se julkaistiin kuitenkin paria vuotta myöhemmin lännessä täydennettynä versiona, sillä Romanian sensuuri oli poistanut siitä joitakin kommunismivastaisia osia. Kirjan nimi viittaa sekä fyysiseen että henkisen tilaan.
Niin tässä kirjassa kuin teoksessa Der Mensch ist ein Grosser Fasan auf der Welt (1986, suom. Ihminen on iso fasaani, 1990) hän kuvaa romaniansaksalaista kyläyhteisöä katoavana luonnonvarana. "Fasaanikirja" on sukukronikka, jossa suomitaan passinsaamisen mahdottomuutta Romaniassa. Saadakseen passin on ihmisten, myös mylläri-Windischin alistuttava nöyryytyksille, iskee Müller. Saksankielisen vähemmistön asema Ceausescun Romaniassa oli Müllerin mukaan heikko. Hän vetää surutta yhtäläisyysmerkit kommunistisen järjestelmän ja diktatuurin välille.
Reisende auf einem Bein (1989) on kirjoitettu Müllerin Berliiniin muuton aikaan. Se on poliittisen pakolaisen kertomus särkyvästä yhteisöllisyydestä ja nuoren naisen ongelmasta löytää uusi paikka elämälleen. Esseekokoelmat Ein Warme Kartoffel ist ein warmes Bett (1992) ja Der König verniegt sich und tötet (2003) kuvaavat "kauhuntäyteistä" elämää ja kirjallista ilmapiiriä "diktatuurissa". Herzttier (1994, Sydäneläin, 1996) puolestaan toi Müllerille arvostetun Aristeion-palkinnon. Tässä teoksessa Müller pyrkii kuvaamaan ihmissuhteiden kuihtumista kommunismissa.
Ei kovin yllätyksellistä, että Müllerin uusin romaani Atemschaukel kertoo romaniansaksalaisten karkotuksista kotiseudultaan ja vangitusta runoilijasta Oskar Pastiorista.
Müller on julkaissut parikymmentä teosta, joista kolme on toistaiseksi suomennettu Tammen Keltaiseen Kirjastoon. Ruotsiksi hänen teoksiaan on käännetty kahdeksan.
o o o
Müllerin Nobel-palkinto on otettu maailmalla vastaan ristiriitaisin tuntein. Ruotsalaislehdet ovat tutkineet jopa sen, kuinka paljon uuden nobelistin teoksia on viime vuosina lainattu maan kirjastoista. Tulos on ollut onneton; viime vuonna hänen teoksiaan oli lainattu yhteensä vain 2043 kertaa kymmenmiljoonaisessa Ruotsissa! Nobel tullee parantamaan Müllerin tilannetta, sillä kun Doris Lessing sai 2007 palkinnon, lainattiin hänen kirjojaan 25000 kappaletta, mutta jo viime vuonna Lessingiä meni ulos 131000 lainaa.
Müllerin lapsuuden ja hänen kotinsa perinnön voi sanoa myrkyttäneen hänen lähes koko tuotantonsa. On valitettavaa, että hän kohottaa kätensä tervehdykseen ja osoittaa sillä pelkästään itään. Parhaimmillaan hän on kuvatessaan vähemmistön asemaa ja sorron mekanismeja yleisellä tasolla.
Jo vuonna 1995 hänet nimitettiin Deutsche Akademie für Sprache und Dichtung -akatemian jäseneksi. Mutta katkeruuttaan hän ei ole unohtanut vieläkään. Hän erosi hiljattain Saksan PEN-klubista, syystä että se oli päättänyt ottaa jäsenikseen joukon DDR:n aikaisia kirjailijoita. Müller ei tunne sääliä kadotetun Saksan kulttuuriväkeä kohtaan, sillä hänen mukaansa nämä ovat epäluotettavia ja ovat kaikki osallistuneet Stasin avustamiseen. (Sic!?)
Herta Müller sopii taantumuksellisten piirien nobelistiksi katkeran poliittisuutensa tähden. Tuleeko hän saamaan seuraajia saman suunnan ihmisistä vai joko seuraavaksi olisi taas todellisten giganttien aika; Amos Oz, Mario Vargas Llosa, Tomas Tranströmer, Maryse Condé, Philip Roth, Adonis.... Monet ansioituneet kirjailijat odottavat palkitsemista. Mutta ovatko he liikaa vasemmalla?
Ruotsin Akatemian tämänvuotinen päätös lienee vuotanut medialle jo ennen sen julistamista. Expressen-lehden toimittaja heilutteli lehtensä lööppiä Müllerin voitosta heti Peter Englundin julistettua voittajan. Myös Dagens Nyheterin toimittaja oli seissyt hyvän aikaa passissa Müllerin Berliinin-kodin ulkopuolella, kun tieto tämän voitosta tuli.
ARTO TUOMINEN