Laululiikkeen sanoma yhä ajankohtainen

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 15/2006.

1970-luvun poliittisella laululiikkeellä on vahva vetovoima tänäkin päivänä. Tämä nähtiin 10. huhtikuuta Maanantaiklubilla, jossa Aino Bärlundin ja Yrjö Hakasen johdolla pureuduttiin tähän yhä tunteita herättävään ilmiöön.

Suureen yleisömenestykseen vaikutti varmasti myös se, että tilaisuudessa oli mahdollisuus laulaa laululiikkeen suurimpia klassikoita yhteislauluna. Laulattajana toimi trubaduuri Mikko Perkoila, joka myös esitti Maanantaiklubilla uuden laulunsa Pätkätöihin ja 1990-luvulta peräisin olevan Mitähän ne säästöt maksaa.

Myös vierailevat keskustelijat olivat raskasta sarjaa. Kirjailija Marja-Leena Mikkola, lauluyhtye Agit-Propin perustajajäsen Pekka Aarnio sekä elokuvaohjaaja Jouko Aaltonen edustivat aikalaisnäkökulmaa. Myöhempien sukupolvien äänenä toimivat historioitsija ja kolumnisti Jukka Relander sekä Varaque-yhtyeen asiainhoitaja Pauliina Saviranta.

70-lukulaiset eivät enää häpeä

Jouko Aaltosen elokuva Kenen joukoissa seisot on nostanut poliittisen laululiikkeen jälleen ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi. Aaltonen kertoi valinneensa elokuvansa tyylilajiksi musiikkielokuvan, koska musiikki ja laululiike olivat niin olennainen osa 1970-luvun poliittista liikehdintää.

Ohjaajaa oli varoiteltu, että aihe saattaa olla yhä arka, ja että aikalaiset eivät ehkä suostu puhumaan tuon ajan asioista. Todellisuus paljastui päinvastaiseksi.

– Jokin on muuttunut ajassa. Kaikki asianosaiset tulivat auliisti kameran eteen, eikä kukaan ollut katkeroitunut tai pettynyt, kuten media antaa ymmärtää, totesi Aaltonen.

Aaltonen oli elokuvaa tehdessään yllättynyt laululiikkeen monipuolisuudesta ja laajuudesta. Erilaisia lauluryhmiä syntyi tuolloin lukuisia ympäri Suomea. Elokuvan teko opetti Aaltoselle myös, kuinka tärkeää on kuulua johonkin sukupolveen.

Lauluilla kapitalismia ja imperialismia vastaan

Marja-Leena Mikkola kertoi, että hänen poliittiset laulutekstinsä syntyivät pääosin 1960-luvulla.

– Ne olivat kapitalismin ja imperialismin vastaisia lauluja. Tärkeitä aiheita olivat myös rakkaus ja kuolema.

Mikkola ihmetteli sitä, että medialle taistolaisuus on kuin jonkinlainen ruumiinvamma, joka on ihmisessä loppuelämän ajan. Mikkola kysyi, miksi media ei käsittele tuon ajan toista puolta. Miksi ei puhuta Vietnamin sodan ja imperialismin kannattajista?

– Heillä ei ilmeisesti ole mitään vammaa, joten heistä ei tarvitse puhua, sanoi Mikkola.

Mikkola muistutti, että poliittista liikehdintää oli toki kaikkialla muuallakin maailmassa. Hän arveli, että Suomessa erityisesti liikkeen sidos Neuvostoliittoon on aiheuttanut edellä mainitun voimakkaan jälkipuinnin asiassa.

Agit-Propin laulajan Pekka Aarnion mukaan 1970-luvun laulut kiinnostavat ihmisiä siksi, että monet lauluista ovat muodostuneet klassikoiksi tai "evergreeneiksi", ikivihreiksi. Aarnio kertoi, että laululiikkeitä syntyi ympäri maailmaa 1960-luvulta lähtien.

– Laululiikkeen tärkeitä esikuvia olivat Bertolt Brecht ja Woody Guthrie. Vaikutteet kulkivat maailmalla mielenkiintoisella tavalla ristikkäin, jolloin esimerkiksi chileläinen Victor Jara levytti amerikkalaisen Pete Seegerin tunnetuksi tekemän kappaleen If I had a hammer, kertoi Aarnio.

Musiikilla ja taiteella merkittävä rooli

Jukka Relander kertoi olevansa pätkätyöläinen, joka harrastaa taistolaisuuden tutkimusta. Relander totesi, että 1970-luvun poliittinen liike jakautui kahteen osaan. Laululiike edusti taidetta ja "tunnepuolta", ja toisaalta oli poliittisen teorian puoli. Kumpikin näistä kommunikoi eri tahojen kanssa ja toimi eri asioiden parissa.

Relander epäili, olisiko taistolaisliikettä ollut lainkaan ilman laululiikettä ja taiteen osuutta ylipäänsä.

– Taiteilijoilla oli kyky löytää ja tuoda koskettavia ja tosia aiheita esiin. Tässä poliittisen teorian puoli ei välttämättä aina onnistunut yhtä hyvin, totesi Relander.

Keskustelijoiden nuorinta sukupolvea edusti Varaque-yhtyeen asiainhoitaja Pauliina Saviranta, joka kertoi ihastuneensa laululiikkeen tuotantoon vuoden 1995 vaiheilla.

– Ehkä se oli vallankumousromantiikka, joka noissa lauluissa vetosi.

Saviranta kertoi ikäpolvensa kulttuurista, jossa näitä lauluja lauletaan esimerkiksi kotibileissä – ja tietenkin vappuna – kovaa ja tunteella.

Varaquen haasteena on Savirannan mukaan, miten käsitellä ajankohtaisia asioita nykypäivän musiikissa.

– Yhtyeen laulujen aiheita ovat esimerkiksi nykyinen brändien ylivalta ja kulutuskriittisyys. Välillä ollaan totisempia, mutta enimmäkseen Varaque käyttää ironian keinoja, kertoi Saviranta.

Oikeiston hegemonia murenemassa?

Keskustelijat olivat jokseenkin yhtä mieltä siitä, että jokin on tässä ajassa muuttumassa. Marja-Leena Mikkola totesi, että 70-lukulaisilla ei ole mitään hävettävää. Hän myös ihmetteli termiä "pysähtyneisyys". Mikkolan mukaan aktiivisuus oli tuolloin valtavaa taiteessa ja muillakin yhteiskunnan aloilla.

– Useat aikalaiset ovat todenneet 1970-luvun olleen erittäin sivistävää ja valistavaa aikaa heille, sanoi Mikkola.

Maanantaiklubin toinen vetäjä Yrjö Hakanen arveli, että tuon ajan laulujen kasvanut kysyntä johtuu siitä, että ne ovat tänä päivänä yhä ajankohtaisempia. Jouko Aaltonen oli samaa mieltä. Lisäksi hän totesi, että politiikasta on tullut jälleen myönteinen asia, mikä ei ollut asian laita 1980- tai 90-luvuilla. Tämä mahdollistaa Aaltosen mukaan laululiikkeen uuden tulemisen tässä ajassa.

Jukka Relander arveli, että nykyinen oikeistosuuntaus alkaa "falskata" pikkuhiljaa.

– Tuskin nykyiset talousfundamentalistit itsekään uskovat enää omaan jargoniinsa, epäili Relander.

TOMMI LIEVEMAA

Elokuva Kenen joukoissa seisot jatkaa Helsingissä Kinopalatsissa joka päivä useana näytöksenä ja aloittaa Turun Kinopalatsissa 28. huhtikuuta.