Yksilö on yhteiskunnan tuote

Alkuperäinen kirjoittaja: LUE LISÄÄ TIEDONANTAJASTA 19/2005!

Ensi syksynä tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun ranskalainen filosofi ja poliittinen radikaali Gilles Deleuze teki itsemurhan vaikean sairauden murtamana. Perinnöksi hän jätti vaikuttavan koosteen ranskalaisen filosofian valtavirtoja välttelevää jälkistrukturalistista ja -marxilaista ajattelua. Deleuze ei Suomessa ole ollut läheskään niin suosittu kuin maanmiehensä Michel Foucault tai Jacques Derrida. Tilannetta voi muuttaa tuore artikkelikokoelma, jossa Suomen eturivin kulttuurin- ja taiteentutkijat pohtivat Deleuzen filosofian käyttöarvoa kukin omasta lähtökohdastaan käsin.

Eräs Deleuzen ajattelusta ammentanut filosofi, niinikään ranskalainen Michel Onfray, piipahti huhtikuun alussa Suomessa markkinoimassa juuri suomennettua kirjaansa Kapinallisen politiikka. Onfray on yrittänyt omalta osaltaan jatkaa ranskalaisten radikaaliälykköjen perinnettä.

Näiden kahden kapinallisen filosofioista voi löytää yhtymäkohtia mutta myös tärkeitä eroavaisuuksia.

Filosofia on käsitteiden luomista

Deleuzelle filosofia on ennen kaikkea uusien käsitteiden luomista. Hänen mukaansa ajattelun pitäisi aina etsiä uusia uomia eikä koskaan pysähtyä. Deleuze itse kehitteli koko elämänsä ajan uusia käsitteitä, kuten nomadisuus, halukoneet, skitsoanalyysi ja paon viivat. Eksoottisilta kuulostavien sanojen taakse kätkeytyy monimutkainen materialistinen maailmankäsitys, jolla Deleuze pyrki haastamaan ranskalaisen ajattelun valtavirrat: Hegelin dialektisen perinteen, strukturalismin sekä Sartren kehittelemän eksistentialismin.

Vuonna 1969 Deleuzen elämä muuttui, kun hän kohtasi oman "Engelsinsä", lacanilaisen psykoanalyytikon ja poliittisen aktivistin Félix Guattarin. Syntyi hedelmällinen ystävyys- ja työsuhde, joka kesti aina Guattarin kuolemaan 1990-luvun alussa. Guattari oli selvästi käytännöllisemmin suuntautunut ja muodosti oivan vastapainon teoreettisemmalle Deleuzelle. Parin yhteistyö oli välillä niin tiivistä, että he itsekin mainitsivat muodostavansa Deleuze-Guattari -kollektiivin. Parin keskeisin työ kulminoituu kaksiosaisessa kapitalismin kritiikissä Capitalisme et Schizophrénie (Kapitalismi ja skitsofrenia, ei suomennettu), joka pyrkii yhdistelemään ja ylittämään niin Marxin kuin Freudinkin näkemyksiä kapitalismin ja yksilön suhteesta....

MARKO KORVELA