Ohjuskilpihanke kaatui – vai kaatuiko?
USA:n presidentti Barack Obama ilmoitti viime viikolla aikovansa hylätä George W. Bushin suunnitelmat sijoittaa ”ohjuspuolustuksen” ohjuksia Puolaan ja siihen liittyvän tutkan Tshekin tasavaltaan.
On hyvin ymmärrettävää, että hanketta sitkeästi vastustanut kummankin maan asukkaiden enemmistö juhli ilmoitusta voittona. Niin tekivät myös ympäri maailmaa monet ihmiset, jotka olivat osoittaneet solidaarisuutta puolalaisille ja tshekeille.
Hanketta tiukasti vastustanut Venäjä tervehti Obaman päätöstä tyytyväisenä ja katsoi sen avaavan tietä kummankin maan vuoropuhelun jatkamiselle. Myös johtavat länsieurooppalaiset maat ilmaisivat tyytyväisyytensä.
Venäjä oli koko ajan muistuttanut, että USA:n väite ohjuskilven tarkoituksesta torjua Iranin ohjuksia ei ollut uskottava, että kyse ei ylipäänsä ollut ”ohjuspuolustuksesta” vaan hyökkäyksellisestä järjestelmästä osana ydinase-ensi-iskua ja että se oli suunnattu Venäjää vastaan. Väitteet Iranin valmistelemasta ydinaseesta ja hyökkäysuhasta olivat vain savuverho tälle. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA ilmoitti äskettäin jälleen kerran, ettei sillä ole mitään todisteita Iranin ydinaseohjelmasta. Muutenkin olettamus Iranin ohjusiskuista USA:han tai Eurooppaan on täysin tolkuton.
Obaman puheen jälkeen alettiin spekuloida, mitä Venäjä on luvannut vastapalvelukseksi USA:n päätökselle. Viitattiin muun muassa Moskovan mahdolliseen apuun USA:lle Afganistaniin ja Iraniin liittyvissä kysymyksissä. Se nähtäneen piakkoin. Obamastahan on jo opittu, että kun hän antaa jotakin yhdellä kädellä, hän ottaa toisella kädellä jotain pois.
Obama sanoi syyskuun 17. päivän puheessaan, että hänen uusi ohjuspuolustusarkkitehtuurinsa Eurooppaa varten olisi ”monipuolisempi kuin edellinen ohjelma” ja ”vahvistaisi Naton osallistumista”. Puolustusministeri Robert Gatesin tehtävänä oli selittää uuden korvaavan ”arkkitehtuurin” yksityiskohtia.
Gates sanoi, ettei alkuperäinen suunnitelma ollut enää paras sotilaallinen ”arkkitehtuuri” Iranin nykyistä ”uhkaa” vastaan. Niinpä maasta laukaistavat ohjukset korvataan vuoteen 2011 mennessä mereltä ns. Aegis-laivoista ammuttavilla ohjuksilla, jotka sijoitetaan pohjoiseen ja eteläiseen Eurooppaan. ”Pohjoinen Eurooppa” voi tarkoittaa myös Itämerta. Tämä on suunnitelman toteutuksen ensimmäinen vaihe.
Toisessa vaiheessa noin vuonna 2015 maasta ammuttavia SM-3-ohjuksia sijoitetaan Nato-liittolaismaihin. muun muassa Tshekkiin, Puolaan ja esimerkiksi mihin tahansa Itämeren Nato-maahan.
Kolmannessa vaiheessa vuonna 2018 sijoitetaan suurempia ja tehokkaampia ohjuksia, joilla voidaan tuhota jopa mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia.
Mitä tämän suunnitelman toteuttaminen merkitsisi esimerkiksi Itämeren rannikkovaltiolle Suomelle, sitä voidaan vain pelonsekaisin ajatuksin arvailla. Tai Venäjälle, jonka tärkeitä keskuksia on Itämeren alueella?
Mutta ei tässä vielä kaikki. Yhä useampien arvioiden mukaan USA:n ohjuskilpikomponentteja, erityisesti tutkajärjestelmiä, aiotaan sijoittaa Israelin ja Turkin lisäksi Balkanille Bulgariaan sekä Etelä-Kaukasiaan Azerbaidzhaniin ja Georgiaan. Eli kun Venäjä nyt ainakin tilapäisesti saa USA:n ohjuskilven pois eurooppalaiselta etupihaltaan, se voi saada sen takapihalleen Kaukasiaan. Näitäkin sijoituspaikkoja perusteltaisiin Iranin uhalla, mutta olennaisilta osin kyse olisi jo kauan jatkuneesta Venäjän saartamisesta.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
