Oikeisto uhkaa Ranskan vaaleissa
Oikeistolaisen UMP-puolueen ehdokas Nicolas Sarkozy ja sosialistien ehdokas Ségoléne Royal kilpailevat Ranskan presidentinvaalien toisella kierroksella 6. toukokuuta. Sarkozy sai viime sunnuntaina vaalien ensimmäisellä kierroksella 31,18 ja Royal 25,87 prosenttia annetuista äänistä.
Keskustalaisen UDF-puolueen ehdokas François Bayrou sai18,57 ja äärioikeiston ehdokas Jean-Marie Le Pen 10,44 prosenttia.
Ranskan politiikan oikeisto-vasemmistojaon ylittävänä ehdokkaana esiintynyt Bayrou oli aikaisemmin mielipidetiedusteluissa lähellä Royalin lukemia, koska monet Sarkozya vastustaneet äänestäjät arvelivat hänellä olevan Royalia paremmat mahdollisuudet kilpailla gaullistiehdokkaan kanssa. Vaaliuurnilla hän jäi kuitenkin taakse. Verrattuna vuoden 2002 vaaleihin, jolloin kukaan ei ensimmäisellä kierroksella saanut yli 20 prosenttia äänistä, hänen tuloksensa on kuitenkin melko hyvä.
Le Pen, joka pääsi yllättäen toiselle kierrokselle vuoden 2002 vaaleissa, pärjäsi paljon huonommin kuin mielipidekyselyt ennakoivat. Hänelle mitattiin niissä jatkuvasti noin 15 prosenttia. Hänen kampanjapäällikkönsä ja tyttärensä Marine Le Pen piti Sarkozyn kampanjaa syynä isänsä äänikatoon ja syytti Sarkozyn varastaneen kansallisen rintaman aatteet ja vaaliteemat.
Äänestysaktiivisuus oli poikkeuksellisen korkea. Äänioikeutetuista 85 prosenttia meni vaaliuurnille, mikä on korkein lukema sitten vuonna 1958 tapahtuneen viidennen tasavallan perustamisen. Noin 38 miljoonaa ihmistä äänesti tällä kertaa verrattuna vuoden 2002 29 miljoonaan. Erityisesti köyhissä maahanmuuttajavoittoisissa lähiöissä, joissa nuoriso ja poliisi ottivat väkivaltaisesti yhteen kaksi vuotta sitten, suuri määrä nuoria oli rekisteröitynyt äänestäjiksi.
Tämä on selvä merkki nuorten ihmisten ja yleensä työväenluokan kasvavasta politisoitumisesta. Kaikki pääehdokkaat yrittivät ainakin sanoissa ottaa huomioon äänestäjien halun muutokseen äänestyslipun avulla. Sarkozy ja Royal lupasivat ”muutosta” ja Bayrou lupasi jopa ”oranssia vallankumousta”.
Sosialistipuolueesta vasemmalla olevia puolueita korkea äänestysaktiivisuus ei hyödyttänyt. Jo ensimmäisellä kierroksella nousi nimittäin pääkysymykseksi se, ollaanko Sarkozyn puolesta vai vastaan? Oikeiston ja äärioikeiston uhka sai useimmat vasemmistolaiset keskittämään äänensä sosialistien Royalille.
Viisi vuotta sitten radikaalin vasemmiston eri ryhmien ehdokkaat saivat huomattavan määrän ääniä. Tämä oli yksi tekijä, joka aiheutti sosialistisen puolueen ehdokkaan Lionel Jospinin häviön Le Penille. Tällä kertaa radikaali vasemmisto teki alusta lähtien melko selväksi, että se kannatti Royalin voittoa ja piti omia kampanjoitaan lähinnä keinona painostaa sosialistisen puolueen ehdokasta vasemmalle. Keskustelut ”hyödyllisestä äänestämisestä”, toisin sanoen Sarkozyn todennäköisimmin toisella kierroksella lyövän ehdokkaan äänestämisestä hallitsi julkista keskustelua vaaleja edeltäneinä päivinä.
Niinpä sosialisteista vasemmalla olevat puolueet menestyivät paljon huonommin kuin vuonna 2002. Kommunistisen puolueen ehdokas Marie-George Buffet sai 1,9, vihreän puolueen Dominique Voynet 1,6, Työläisten taistelun LO:n Arlette Laguiller 1,4, globalisaation vastainen ehdokas José Bové 1,3 ja Työläisten puolueen PT:n Gérard Schivardi 0,3 prosenttia. Ainoa poikkeus oli Vallankumouksellisten kommunistien liiton LCR:n Olivier Besancenot, joka lisäsi osuuttaan 4,2 prosenttiin.
Heti vaalihuoneistojen sulkeutumisen jälkeen kaikki pienempien vasemmistopuolueiden ehdokkaat ryhmittyivät sosialistien ehdokkaan taakse. Kommunistisen puolueen puheenjohtaja Marie-George Buffet varoitti oikeiston ja äärioikeiston liitosta ja kehotti äänestämään toisella kierroksella Royalia.
Varoitus onkin aiheellinen, eikä vain oikeiston ja äärioikeiston mahdollisen liiton vuoksi. Sarkozy on sisäpoliittisesti epäsosiaalinen ja epädemokraattinen ja ulkopoliittisesti haukkamainen, USA- ja Israel-suuntautunut poliitikko.
Ongelmaksi voi vain muodostua se, että Royal myötäilee Sarkozya. Näin oli ainakin ensimmäistä kierrosta edeltäneen kampanjan aikana, kun Royal yritti todistaa olevansa yhtä nationalistinen ja kurille ja järjestykselle omistautunut kuin oikeistolainen vastustajansa.
Toisaalta Sarkozy tietää, että hän voi hävitä vaalit, jos häntä pidetään liian polarisoivana hahmona. Niinpä hän ensimmäisen kierroksen jälkeen vetosikin ”arvokkaan” kampanjan ja ”ideoihin keskittyvän väittelyn” puolesta samaan aikaan kun hän väitti, että hän ja Royal edustavat kahta täysin vastakkaista näkökulmaa. Yrittäessään laajentaa äänestäjäpohjaansa Sarkozy vetosi demagogisesti kovaa työtä tekeviin köyhiin, ”Ranskaan, joka antaa paljon eikä saa mitään”, ”Ranskaan joka kärsii”.
Valitettavasti Royalin esiintyminen vaali-iltana ei sisältänyt mitään selvää erottautumista Sarkozysta vaan pikemminkin kiinnittymistä häneen. Jos tässä suhteessa ei tapahdu muutosta, se parantaa laajojen väestökerrosten syvästi vihaaman ja pelkäämän Sarkozyn voitonmahdollisuuksia.
Ensimmäinen vaalituloksen julkistamisen jälkeinen mielipidekysely antoi Sarkozylle 54 prosentin johdon Royalin 46 prosenttia vastaan. Sittemmin ero on kaventunut. Boyrou, jonka äänestäjäkunta on vaa”ankielenä toisella kierroksella, on toistaiseksi välttänyt tekemästä mitään äänten testamenttausta.
Kesäkuussa Ranskassa pidetään parlamenttivaalit. Kumpienkin vaalien tulokset vaikuttavat myös EU:n perustuslakihankkeen etenemiseen.
(ES)
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
