Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

Suomen puolustusvoimain komentajan Gustav Hägglundin valintaan EU:n
sotilaskomitean ensimmäiseksi puheenjohtajaksi voidaan suhtautua rauhallisesti
vain, jos uskotaan viralliseen liturgiaan.

Liturgian mukaanhan EU vain kehittää rauhan turvaamiseksi sotilaallista
kriisinhallintaa, mikä ei automaattisesti tiivistä EU:n ja Naton
suhteita, vaan pikemminkin vähentää EU:n riippuvuutta Natosta.
Tämä sopii hyvin Suomelle, joka haluaa pysyä sotilasliittojen
ulkopuolella. Hägglundin valinta on suuri tunnustus liittoutumattomalle
Suomelle ja osoittaa, että kaikki ovat tasa-arvoisia EU:ssa.

Valitettavasti liturgia on liturgiaa ja tosiasiat tosiasioita. EU:n kriisinhallinta
on todellisuudessa EU:n ”puolustuksen” rakentamista ja valmistautumista
sotilaallisiin operaatioihin, myös sotatoimiin, missä tahansa
maailmassa. EU:sta ollaan tekemässä sotilasliittoa. EU:n sotilaskomiteaa
tarvitaan juuri tätä varten.

EU:n militarisointi ja kriisinhallintakyvyn kehittäminen puolestaan
tapahtuu tiiviissä yhteydessä Natoon ja on riippuvaista Natosta.
EU:n sotilaallinen toiminta ei kilpaile Naton kanssa, kuten Suomikin on
uskollisesti tähdentänyt. Hägglundin päätehtävä
on nimenomaan EU:n ja Naton sotilaallinen yhteenkoplaaminen.

Suomi on pitkin harppauksin lähentynyt Natoa ja yhdenmukaistanut
armeijansa sen kanssa. Pääministeri Paavo Lipponen haluaa Suomen
kaikkiin mahdollisiin ”koviin ytimiin”. Suomi on tullut tunnetuksi
natolaisempana maana kuin moni Naton jäsenmaa. Suomen johto pitää
Nato-jäsenyyttä optioidensa joukossa. Asiallisesti tätähän
merkitsi presidentti Tarja Halosen tiistainen lausuntokin, jossa hän
totesi, että jäsenyyskysymys ”ei ole asialistalla” samalla
kun hän ylisti Naton laajentumista.

Monien tarkkailijoiden mukaan Hägglundin valinta on, paitsi tunnustus
Suomen ja Hägglundin Nato-myönteisyydelle, osa prosessia, jolla
Suomi ja muut liittoutumattomat EU-maat vedetään EU-sotilasliittoon
ja ”keittiön kautta” niin tiiviiseen Nato-yhteistyöhön,
että niitä ei käytännössä erota Nato-jäsenyydestä
muu kuin jäsenhakemuksen jättäminen. (ES)

Yleisradion viime maanantaisen MOT-ohjelman mukaan Suomelle oli kylmän
sodan aikana varattu sotanäyttämön paikka mahdollisessa sotilasliittojen
konfliktissa.

MOT:n mukaan Neuvostoliitto tarjosi 1970-luvun alussa Suomelle huipputekniikkaansa
Suomen puolustuksen vahvistamiseksi. Neuvostoliiton mielestä sen puolustusketjussa
oli Suomen mentävä aukko. Neuvostoliitto ehdotti koepallona myös
Suomen puolustuksen jakamista kahtia Suomen ja Neuvostoliiton kesken. Taustalla
olivat Naton suunnitelmat iskeä Neuvostoliiton kimppuun Suomen maaperää
käyttäen. Tosin MOT tulkitsi länsilähteisiin nojautuen
Naton suunnitelmat vastaukseksi Neuvostoliiton mahdolliseen hyökkäykseen
Pohjois-Norjaan.

Oletetaan, että MOT:ssa esitetyt tiedot pitävät paikkansa,
ja muistetaan samalla, että lännen toisin kuin Neuvostoliiton
todellisista aikeista ei ole paljonkaan tietoa. Mitä esitetyt tiedot
siis paljastavat? Nimenomaan se, että Suomen geopoliittinen asema on
aina ollut arka ja että Suomeen kohdistunut sotilaallinen mielenkiinto
on aina johtunut suurvaltapoliittisista ristiriidoista, ei Suomesta sinänsä.
YYA-järjestelyillä Suomi siirrettiin spekulaatioiden ulkopuolelle,
mutta ei kokonaan.

Mitä MOT:n esittämistä tiedoista pitäisi oppia nyt?
Suomen maantieteellinen asemahan ei ole miksikään muuttunut. Suurvaltojen
sotilaalliset eturistiriidat eivät ole Neuvostoliiton myötä
kadonneet.

Ainakin se pitäisi oppia, ettei Suomi voi maantieteelle mitään,
ettei Suomi voi laskea turvallisuuttaan asevaraisen turvallisuuskäsityksen
varaan, ettei Suomen pidä antaa aihetta linjaansa kohdistuville spekulaatioille,
että Suomen on visusti pysyttävä erossa sotilasliitoista
ja että Suomen etu on ajaa aktiivisesti sotilaallista vastakkainoloa
ja jännitystä lieventäviä ratkaisuja Pohjolassa sekä
Itämeren alueella. Sotilasliiton jäsenenä Suomi joutuisi
mahdollisessa konfliktissa vuorenvarmasti sotanäyttämöksi.
(ES)

Juuri voimaan tullutta Schengenin sopimusta on markkinoitu kansalaisille
kuin taivaan porttien avautumista. Liikkuminen yli rajojen helpottuu, passijonot
poistuvat, matkailu on mukavampaa. ”Eurooppalainen menestystarina”,
kehui pääministeri Paavo Lipponen.

Hyvähän se on, että matkustelu helpottuu. Tosin ilman
passia tai vastaavaa henkilötodistusta ei kannata matkustaa jatkossakaan.
”Vapaan” liikkumisen oloissa henkilöllisyytensä voi
joutua todistamaan koska vain.

Olennaista Schengenin sopimuksessa on se, että se vahvistaa Eurooppa-linnoituksen
muureja ulospäin ja muodostaa vakavan uhan alueen kansalaisten yksityisyydelle
ja turvallisuudelle.

Schengen-alueelle ulkopuolelta pyrkivien jahtaus lisääntyy.
Ja koska sisärajavalvonnan poistuminen helpottaa rikollisuuden liikkumista
yli rajojen, myös turvallisuudesta vastaavien viranomaisten yhteistyö
tiivistyy ja Schengen-alueenkin kansalaisten valvonta lisääntyy.
Rikollisuuden ja laittomien matkustajien torjunnan varjolla luodaan jättimäinen
SIS-tiedosto, jolta eivät ole turvassa viattomatkaan kansalaiset. On
turha kuvitella, etteikö tiedoston avulla kartoitettaisi myös
poliittisesti epämieluisia ihmisiä. (ES)

Lääkärien kovia palkankorotusvaatimuksia kauhistellaan,
valtion ylimpien virkamiesten palkankorotuksia ei. Kuitenkin he ovat reilun
vuoden aikana saaneet palkankorotuksia, jotka ylittävät roimasti
ns. yleisen linjan.

Esimerkiksi valtioneuvoston kanslian valtiosihteerin Rauno Saaren palkkaa
on tarkistettu ylöspäin 8 060 markalla eli 19,5 prosentilla. Korkurssiasiamies
Eero Lyytikäisen palkanlisä on ollut 13,8 prosenttia. Tullilaitoksen
pääjohtaja Tapani Erling on saanut 14,7 prosentin kuoppakorotuksen,
samoin Tilastokeskuksen pääjohtaja Timo Relander. Alivaltiosihteeri
Pertti Torstilan palkkaa on tarkistettu 13,5 prosentilla, Keskusrikospoliisin
päällikön Rauno Rannan 13 prosentilla, Stakesin pääjohtajan
Vappu Taipaleen 11,2 prosentilla, valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen
11,1 prosentilla, valtiosihteeri Raimo Sailaksen 9,4 prosentilla. Ja niin
edelleen. Markoissa huippuvirkamiesten palkankorotukset liikkuvat reilusta
4 000:stä yli 8 000 markkaan.

Kelpaa noilla korotuksilla vaatia tavallisilta työntekijöiltä
tupomalttia. (ES)

Soneran yhtiökokouksen ”selkeitä päätöksiä”
ja liikenneministeri Olli-Pekka Heinosen päättäväisyyttä
on ihasteltu. Tosiasiassa toistaiseksi valtiojohtoisen Soneran hallintomalli
virtaviivaistettiin yksityisen yhtiön muottiin.

Soneran uusi hallitus koostuu vain ns. asiantuntijajäsenistä,
kovanaamaisista saneeraajista, joiden joukossa ei ole yhtään valtion
edustajaa. Hallintoneuvoston lakkauttamisella katkaistiin eduskunnan ja
henkilöstön suora yhteys valtionyhtiöön.

Hallitus odottaneekin vain suotuisampaa kurssikehitystä myydäkseen
koko yhtiön. Siihenhän hallitus sai jo viime keväänä
eduskunnalta valtuudet. (ES)