Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja: &Nbsp;

Suomessa on aloitettu propagandahyökkäys kansalaisten taivuttelemiseksi
hyväksymään sekä EU:n muuttaminen sotilasliitoksi ja
maamme jäsenyys siinä että maamme hakeutuminen Natoon.

Gustav Hägglund todisteli 18.9. Mikkelissä, että ”puolustuksen”
luominen EU:n sisälle on Suomen etu ja että ”sitä kannattaa
ajaa täysin palkein eikä hangoitella vastaan”.

Timo Mäkelä, EU:n ”kenraalikuvernööri”
Suomessa, julisti 19.9. Helsingin Sanomissa, että EU:n johtopaikoille
pääsee vain ”ydinmaista”, ja siten Suomenkin olisi oltava
mukana kehittämässä myös ”puolustusyhteistyötä”.

Max Jakobson käskytti 20.9. Helsingin Sanomissa, että kansalaismielipiteen
johtamiseen turvallisuuspolitiikassa uusille urille ”tarvitaan suoraa
puhetta”.

Janne Virkkunen kehotti 21.9. Helsingin Sanomissa presidentti Tarja Halosta
ottamaan julkisesti kantaa Suomen mukanaolon puolesta ”unionin puolustuksen
rakentamisessa”.

Juhani Kaskeala sanoi 22.9. maanpuolustuskurssin avajaisissa, että
Suomen liittyminen EU:n yhteiseen ”puolustukseen” ja EU-maiden
keskinäisiin turvatakuisiin edellyttää käytännössä
myös liittymistä Natoon.

Helsingin Sanomat patisti 24.9. pääkirjoituksessaan ”päättäjiä”
perustelemaan Kaskealan viitoittamaa linjaa kansalaisille.

Omalla tavallaan sarjaa jatkoi Seppo Kääriäinen puhumalla
”aikaansa seuraavasta liittoutumattomuudesta” ja selittämällä,
että samoin kuin Suomi ei Urho Kekkosen mukaan ollut puolueeton sodan
ja rauhan kysymyksissä, Suomi ei tänään voi olla liittoutumaton
suhteessa terrorisminvastaiseen taisteluun. Ikään kuin Kääriäinen
ei tietäisi, että valtion liittoutumisessa tai liittoutumattomuudessa
on kyse sen suhteesta sotilasliiton jäsenyyteen. Terrorisminvastaisen
taistelun kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.

Nyt on pantu kovat piippuun Suomen päänmenoksi. Jossain ylätasolla
lienee jo tehty päätös Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden
hävittämisestä. Nyt on vain saatava suomalaiset alistumaan
siihen.

EU/Nato-kaksoisjäsenyysasian taustalla on se, että USA ja Nato
painavat päälle sellaisen EU:n ”puolustusulottuvuuden”
luomiseksi, jota USA Naton avulla johtaisi. Siksi liittoutumattomia EU-maita
painostetaan Naton jäsenyyteen.

Selväpäisenä pysyminen propagandahöykytyksen keskellä
vaatii muun muassa seuraavien kolmen asian pitämistä mielessä:

1) Sotilaallista liittoutumista ei tarvita Suomen turvallisuuden takia.
Liittoutumattoman Suomen turvallisuutta ei uhkaa mikään sotilaallinen
uhka. Turvallisuusuhkia tuo sitoutuminen imperialismin voimapolitiikkaan.

2) Kyse ei ole enempää EU:n kuin Natonkaan puolustuksesta,
vaan USA:n mallin mukaisista sotilaallisista interventioista maailmalla.
Samalla kyse on YK:n ja Etyjin syrjäyttämisestä kriisinhallinnan
ja rauhanturvaamisen alalla.

3) Suomen asemaa ei ratkaise se, missä muodossa EU:n ”puolustus”
toteutetaan ja missä määrin Suomi osallistuu unionin sotilaallisiin
toimiin. Muodossa tai toisessa toteutettuna ja perustuslakiin kirjattuna
se tekee EU:sta sotilasliiton, jonka jäsenenä Suomi ei enää
ole sotilaallisesti liittoutumaton. Jo pelkästään tämän
takia EU:n perustuslaista on järjestettävä kansanäänestys.
(ES)

Puhuessaan YK:n yleiskokouksessa Yhdysvaltain presidentti George W. Bush
toisteli vanhoja valheitaan, puolusteli kansainvälisen oikeuden ja
YK:n peruskirjan vastaista hyökkäystään Irakiin, vakuutteli
miehityksen sujuvan hyvin eikä luvannut YK:lle mitään muuta
kuin miehittäjien avustajan roolia.

Puhe oli niin valheellinen ja kaukana todellisuudesta, että se ei
voinutkaan olla suunnattu kansainväliselle kuulijakunnalle. Se oli
suunnattu valheisiin vielä uskovalle kotiyleisölle ja ennen kaikkea
presidentin äärioikeistolaisille tukijoille. Näille Bush
lupasi, ettei hän anna periksi eikä luovu globaaliin militarismiin
ja rosvoukseen perustuvasta politiikastaan.

Vaikka Bush viime viikolla myönsi, että Saddam Husseinin ja
syyskuun 11. päivän terrori-iskujen välillä ei ollut
mitään yhteyttä, hän väitti taas, että Saddam
Husseinin hallinto ”piti yllä suhteita terroriin samalla kun se
rakensi joukkotuhoaseita”. Hämärä viittaus ”suhteita
terroriin” oli nähtävästi tarkoitettu suoraan sanomatta
vahvistamaan niiden amerikkalaisten uskomuksia, jotka ovat yhä vakuuttuneita
siitä, että Saddam oli syyskuun 11. päivän iskujen takana.
Mitä tulee joukkotuhoaseisiin, kaikki tietävät, ettei niitä
ole löytynyt. Tältäkin osin Bushin ilmaus oli tahallisen
epämääräinen. 1980-luvulla Saddam todellakin rakensi
joukkotuhoaseita – USA:n kaikinpuolisella avulla. Mutta kuten YK:n asetarkastajat
ovat todenneet, aseet on sittemmin hävitetty.

Itse asiassa australialainen tutkiva journalisti John Pilger paljasti
esiin kaivamiensa dokumenttien avulla muutama päivä sitten, että
Bushin hallinto tiesi tämän varsin hyvin. Pilger lainasi ulkoministeri
Colin Powellin ja turvallisuusneuvonantaja Condoleeza Ricen vuoden 2001
keväällä esittämiä lausuntoja, joissa nämä
totesivat, että Saddam oli riisuttu aseista eikä ollut mikään
uhka. Mutta syyskuun 11. päivän jälkeen tekaistut väitteet
Irakin joukkotuhoaseista otettiin käyttöön. Terrori-iskuihin
viitaten Rice sanoi, että USA:n ”täytyy käyttää
hyväkseen näitä uusia tilaisuuksia” hyökätäkseen
Irakiin ja ottaakseen haltuunsa sen öljyn. Hyökkäyksen pääperustelu
oli siis tietoinen valhe.

Bush antoi ruusuisen kuvan miehitetystä Irakista sanomalla, että
Irakilla ”on nyt hallintoneuvosto, ensimmäinen todella edustava
instituutio tuossa maassa”. Kyse on miehitysviranomaisten omin käsin
poimimasta ja holhoamasta elimestä. Bush kehui, että ”Irakin
uudet johtajat osoittavat avoimuutta ja suvaitsevaisuutta, mitä demokratia
vaatii”. Vain pari päivää ennen Bushin puhetta hallintoneuvosto
USA:n määräyksestä hyväksyi irakilaisilta lupaa
kysymättä koko maan talouden myymisen ulkomaisille yhtiöille.
Ja vain päivää aikaisemmin hallintoneuvosto kielsi kahden
arabitelevisiokanavan toiminnan maassa. Bush väitti tavoittelevansa
”itsemääräämisoikeutta” irakilaisille, mutta
ei esittänyt edes yleistä aikataulua siihen siirtymiseen. Sitä
odotellessa miehittäjät apureineen panevat Irakin lihoiksi.

Bush mainitsi myös päätöslauselman, jota hän
yrittää ajaa läpi YK:n turvallisuusneuvostossa, mutta hylkäsi
kaikenlaiset visiot YK:lle annettavasta keskeisestä roolista.. Hänen
mukaansa YK:n ”pitäisi auttaa perustuslain laatimisessa, virkamiesten
kouluttamisessa sekä vapaiden ja rehellisten vaalien toteuttamisessa”.
Eli lyhyesti sanoen: YK:n pitäisi tehdä mitä sen käsketään
tehdä. Muita maita hän kehotti auttamaan miehittäjiä.
Sävy oli se, että jos ette auta, olette terroristien puolella.

Bushin röyhkeys, YK:n pääsihteerin Kofi Annanin USA:ta
nimeltä sanallakaan arvostelematon kritiikki omavaltaista voimankäyttöä
vastaan ja Ranskan presidentin Jacques Chiracin ponteva puhe irakilaisten
pikaisen itsehallinnon puolesta herättävät arveluja. Oliko
kaikki sitä miltä kuulosti vai oliko puheet tarkoitettu julkiseen
kulutukseen, peittämään ja pohjustamaan sitä mitä
kulissien takana on tekeillä? Eli, ollaanko YK:n turvallisuusneuvostossa
valmistelemassa päätöslauselmaa, jota kukaan ei kaada vetolla,
joka tyydyttää USA:ta ja joka tekee YK:sta miehittäjien voimattoman
bulvaanin? (ES)