Päätä ja häntää

Alkuperäinen kirjoittaja: HÄNtÄPÄÄN Valvoja

Akateemikko

Paavo Haavikko

on tuoreessa kirjassaan presidentti

Tarja Halosesta

verrannut tätä suuruudessaan niin

Carl
Gustav Emil Mannerheimiin

kuin

Juho Kusti


Paasikiveen

ja

Urho Kaleva Kekkoseenkin

.

Mehän muistamme, että tasavallan presidentteinä ollessaan
nämä kaksi jälkimmäistä loivat Suomen viralliseksi
ulkopolitiikaksi ns.

Paasikiven-Kekkosen linjan

, jonka puitteissa
pyrittiin tulemaan erityisen hyvin toimeen itäisen naapurimaamme kanssa.
Ennen tätä linjaa Suomen virallisena ulkopolitiikkana oli ollut
ns.

Mannerheim-linja

, mutta itäisen naapurimaamme kanssa tapahtuneessa
kanssakäymisessä se ei pitemmän päälle osoittautunut
– kirjaimellisestikaan – lainkaan yhtä kestäväksi kuin myöhempi
Paasikiven-Kekkosen linja, vaan se murtui ensimmäisen kerran jo helmikuussa
1940.

Pitäisikö nyt siis haavikkolaisessa hengessä puhua

Mannerheimin-Paasikiven-Kekkosen-Halosen
linjasta

kuvatessamme ulkopolitiikkamme jatkumoa? Ainakin

Mauno Koivistolla

ja

Martti Ahtisaarella

saattaisi sattuneesta syystä olla tähän
jotain sanomista.

Toki muissakin maissa on omanlaisia ulkopoliittisia linjoja. Esimerkiksi
Amerikan Yhdysvalloille on nyt muotoutumassa ns.

Bushin-Bushin linja

.
Sen perustana on se, että ensin isäpappa

George Bush


vanhempi

kymmenen vuotta sitten presidenttinä ollessaan toteutti maansa ulkopolitiikkaa
risteilyohjuksin – Irakia vastaan. Nyt sitten myös poika

George
Bush


nuorempi

toteuttaa maansa ulkopolitiikkaa risteilyohjuksin
– Afganistania vastaan.

Isä-Bushin ja poika-Bushin välissä presidenttinä
ollut

Bill Clinton

sen sijaan ei iskenyt ensisijaisesti risteilyohjuksin,
vaan keskittyi ihan toisenlaiseen iskemiseen. Tosin siinäkin tuli käytettyä
risteilyohjuksen muotoista suippoa esinettä. Sikaria siis.

Mutta toisin kuin Paasikiven-Kekkosen linja ei Bushin-Bushin linja tähtää
siihen, että tultaisiin erityisen hyvin toimeen erinäisten itäisten
maiden kanssa – ei ainakaan niiden, joihin laukaistaan risteilyohjuksia.
Tässä suhteessa tuo Bushin-Bushin linja on siis enemmän sukua
Mannerheim-linjan kanssa.

Suomella ei ole risteilyohjuksia, mutta sitäkin enemmän risteilylaivoja.
Nekin kyllä saavat aikaan melkoista tuhoa, kun niiden räjähdysherkkä
sisältö purkautuu Tallinnan satamaan ja levittäytyy ympäri
kaupunkia. Sekin on eräänlaista pyhää sotaa eli

jihad

´ia,
jota ainakin käydään pyhän hengen, latinaksi

spiritus
fortis

´in, voimalla.

Vaikka sen enempää

Väinö Leskisestä

kuin

Ahti Karjalaisestakaan

ei koskaan tullut presidenttiä, voisi
tässä puhua

Leskisen-Karjalaisen linjasta

Suomen eräänlaisena
epävirallisena ulkopolitiikkana – ainakin sen ns. eteläisessä
ulottuvuudessa.