Pohjois-Korean ydinkoe
Ei ole syytä väheksyä aitoa huolta ja jyrkkiä tuomioita, joita Korean demokraattisen kansantasavallan eli Pohjois-Korean viime maanantaina suorittama ydinkoe sitä seuranneine ohjuskokeineen on maailmalla aiheuttanut. Ydinaseiden leviäminen on aina vakava asia.
Mukana on kuitenkin ollut myös tavatonta hurskastelua ja tahallista hysterian lietsontaa. Hallinnoltaan pikemminkin perinnöllistä dynastiaa muistuttavaa maata on nimitelty ”kommunistiseksi” ja ”stalinistiseksi” diktatuuriksi ja korostettu sen johdon arvaamattomuutta. Korean niemimaan ja jopa koko maailman on kuvailtu olevan lähestulkoon sodan partaalla.
Yhdysvaltain lausunnoissa on täysin unohdettu maan keskeinen rooli sen liittolaisten ydinaseistamisessa, samoin se, että Clintonin ja Bushin hallinnot kustansivat kevytvesiydinreaktorien rakentamisen Pohjois-Koreaan väittäen tosiasioiden vastaisesti, ettei niitä voitu käyttää ydinpommien valmistamiseen.
On tietenkin ilmiselvää, että Pohjois-Korea on nyt liittynyt ydinaseklubin täysjäseneksi. Samalla se on selvimmällä mahdollisella tavalla ilmaissut näkemyksensä, että paras puolustus suurvaltojen painostusta samoin kuin ydinaseen valmistamisesta vihjailevia Etelä-Koreaa ja Japania vastaan on ydinaseistus.
Elossa on edelleen korealaisia, jotka muistavat joutuneensa Japanin imperiumin raa”asti orjuuttamiksi. Vielä useammat korealaiset muistavat Kiinan ja USA:n vuosina 1950–1953 käymän sodan heidän niemimaallaan. Tuon USA:n antikommunististen joukkojen käymän sodan ihmisuhrien määrä kohosi 474 000:ään. Tapettujen ja haavoittuneiden korealaisten siviilien kokonaismääräksi on laskettu kaksi miljoonaa.
On kuitenkin vähän syytä pelätä Pohjois-Korean aggressiota. Tilannehan on sellainen, että kaikki Pohjois-Korean mahdolliset hyökkäykset aiheuttaisivat maailman uudenaikaisimpien sotavoimien tuhoisat kostoiskut. Olisi myös todennäköistä, että USA:n ja sen liittolaisten tutkat, satelliitit ja ohjustentorjuntaohjukset eliminoisivat Pohjois-Korean ampumat ohjukset jo alkuunsa. Pohjois-Korean johto tietää, ettei se saavuta omilla ydinaseillaan mitään hyökkäyksellisiä tavoitteita. Siispä maan ydinaseissa on kyse pelotteesta ja eräistä muista seikoista.
Pohjois-Korean päätökselle testata pommia oli ilmeisesti useita syitä. Ensiksikin, maa tarvitsi epäonnistuneeksi tulkitun lokakuun 2006 kokeen jälkeen varmistuksen siitä, että sillä on täysin toimiva ydinase. Ilman sellaista vahvistusta Kim Jong-ilin hallinto ei voinut olla varma, että sillä on riittävä pelote ulkopuolisen aggression torjumiseksi. Lisäksi se tarvitsi uskottavaa näyttöä ydinarsenaalistaan vihamielisinä pitämilleen alueen suurvalloille USA:lle, Etelä-Korealle ja Japanille. Viestiä vahvistaakseen Pohjois-Korea testasi myös useita lyhyen kantaman ohjuksia.
Toinen syy ydinkokeelle oli nostaa Pohjois-Korea kärkeen USA:n kansainvälisellä agendalla aikana, jolloin globaali taloustaantuma ja sota Afganistanissa ovat nousseet USA:n keskeisiksi haasteiksi. Pääsyy sille, miksi Pohjois-Korea tarvitsee USA:n huomiota, on taloudellisten ja diplomaattisten myönnytysten saaminen siltä. On syytä uskoa, että Pjongjang pyrkii Washingtonin kanssa kauppaan, jossa se palkittaisiin diplomaattisilla suhteilla ja talousavulla samalla kun se saisi virallisen hyväksynnän ydinstatukselleen.
Niin epärealistiselta kuin tämä saattaa kuulostaakin, Pohjois-Korea on nähnyt, miten kansainvälinen yhteisö ensin tuomitsi Intian ja Pakistanin 1998 suorittamat ydinkokeet, mutta alkoi pian katsoa niitä läpi sormien lännen tultua siihen tulokseen, että nämä kaksi maata ovat liian tärkeitä jätettäviksi huomiotta. Valitettavasti vain Pohjois-Korealla ei ole annettavana muulle maailmalle mitään noihin maihin verrattavaa.
Kolmas vaikkakin spekulatiivisempi syy ydinkokeeseen voi olla se, että Kim Jong-il pyrkii näyttämään olevansa taas johdossa oltuaan viime kesästä lähtien kuukausia sairaana. Kimin sairaus on nostattanut epävarmuutta hänen seuraajastaan. Useimmat tarkkailijat ennustavat seuraajaksi hänen kolmatta poikaansa Kim Jong-unia. On kuitenkin todennäköisempää, että maan korkeimpaan päätöksentekoelimeen, kansalliseen puolustuskomissioon keskittynyt upseerivetoinen kollektiivinen johto täyttäisi tyhjiön, jos Kim vanhempi poistuisi näyttämöltä.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
