Pyhitetty olkoon sinun vapaa-aikasi

Pääsiäisen pyhinä ei voinut välttyä kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka pitkälle koko ajan 24/7 aktiivisena oleva kulutusyhteiskunta on Suomessakin kehittynyt. Suuret marketit ja kauppakeskukset olivat auki päivinä, jotka vielä muutama vuosi sitten oli rauhoitettu vapaa-ajaksi – vapaan pääsiäisen päivät saattoi sitten itse kukin käyttää niin kuin halusi, uskonnollisissa tai vähemmän uskonnollisissa merkeissä, perheen parissa hiljentyen tai kevätaskareita puuhaten.

Kauppojen aukioloajan vapauttaminen on lisännyt kulutusmahdollisuuksia. Samalla osalle liikkeistä se on merkinnyt pakkoa pitää myyntipiste auki, koska muillakin on. Kaupan alan työpaikat eivät ole aukioloaikojen vapauttamisen myötä merkittävästi lisääntyneet. 24/7-yhteiskunta merkitsee myös, että esimerkiksi joukkoliikenteeltä ja päivähoidolta vaaditaan lisäresursseja iltaisin, öisin, viikonloppuina ja pyhinä.

Seuraavana askeleena porvaristo on kovaan ääneen vaatinut ilta- ja viikonloppulisien poistamista. Miksi maksaa ekstraa sunnuntailta, kun kyseessä on samanlainen työpäivä kuin kaikki muutkin?

Väitetään, että 24/7-yhteiskunta on ”tätä päivää”. Ero työ- ja vapaa-ajan välillä hämärtyy entistä useammassa ammatissa. Uudet työn muodot leviävät kaikkialle ihmisen olemassa olon aikaan, koska digitalisaatio, verkottuminen ja työn omaehtoisuuden kasvu mahdollistavat työskentelyn missä ja milloin vain – tärkeintä on, että tulosta syntyy.

Uskontotieteessä pyhä on keskeinen käsite, joka määrittää eri uskontojen lisäksi kulttuuria laajemmin. Suomen kielen sana ’pyhä’ on aiemmin tarkoittanut rajaa. Tämän vuoksi Suomesta löytyy useita Pyhäjärviä ja -jokia – ei siksi, että suomalaiset olisivat olleet erityisen uskonnollista kansaa, vaan koska järvet ja joet toimivat ammoisina aikoina rajamerkkeinä.

Maailmanhistoria ei tunne ainuttakaan yhteisöä eikä kulttuuria, joka ei olisi jollakin tavalla tehnyt eron pyhän ja maallisen, erityisen ja arjen välille.

Myöhemmin pyhä on määrittynyt joksikin, joka on rajattu erikseen maallisesta, arkisesta. Ajankäytöllisesti kristinuskossa sunnuntai on viikonpäivistä ”pyhitetty”, rajattu erilleen arkipäivistä. Joskus joku pappi veistelikin, että maailmanhistorian ensimmäinen työehtosopimus löytyy Raamatusta, 1. Mooseksen kirjasta: seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi.

Maailmanhistoria ei tunne ainuttakaan yhteisöä eikä kulttuuria, joka ei olisi jollakin tavalla tehnyt eron pyhän ja maallisen, erityisen ja arjen välille. Kapitalismissa pyhää on pääoman voitonkasaus, työläisen luoman arvon riisto omistavan luokan eduksi. Sen suojelemiseksi ja pyhittämiseksi on valjastettu koko vallitseva yhteiskuntajärjestelmä – ja entistä enemmän ihmiselle niin arvokasta aikaa menee kapitalistille palkkatyön kautta.

Kapitalismissa pyhää on pääoman voitonkasaus, työläisen luoman arvon riisto omistavan luokan eduksi.

Kommunistien ajama yleisen työajan lyhentäminen on vastaisku 24/7-kehitykselle. Se on tapa taistella riistoa vastaan ja leikata vaihteeksi suurempi siivu pääomalta työlle. Se vähentää tutkitusti työuupumusta, lisää vapaa-aikaa ja kaikinpuolista hyvinvointia.

Samalla on taisteltava irti 24/7-yhteiskunnan kurimuksesta. Onko todella tarpeen, että meillä on halutessamme mahdollisuus kuluttaa ympäri vuorokauden? Vaatisiko inhimillinen elämä toisenlaista rytmiä, pyhän ja arjen, vapaa-ajan ja työn erottamista jatkossakin? Sen taustan ei tarvitse olla uskonnollinen – onhan meilläkin maallinen juhla vappu, ja Yhdysvalloissa käytännössä kaikki viralliset juhlapyhät, kuten itsenäisyyspäivä ja Labour Day, ovat vailla välttämätöntä uskonnollista sisältöä.