SKP:n historia on Suomen kansan historiaa

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 32 / 5.9.2008

Mitä opittavaa SKP:n historiasta? -tilaisuus Vastavirta-festivaalilla veti Vanhan Galleria-tilan täyteen kaikenikäistä väkeä. Ei vähiten tilaisuudessa alustaneen Veikko Porkkalan takia. Puolueveteraani täyttää parin kuukauden päästä sata vuotta.

Porvaristo väärentää historiaa

Ensimmäisen alustavan puheenvuoron käyttänyt Porkkala muistutti, että nykyajan virallinen historiankirjoitus ei ole totuudenmukaista.

– Kommunisteille historia on tärkeä, ettei sorruta valheellisen porvarillisen historiantulkinnan armoille. Nythän eletään aikaa, jolloin porvaristo pyrkii väärentämään sekä vanhempaa että uudempaa historiaa.

Porkkala kertoi luokkasodan aikaisesta lapsuudestaan, isänsä teloittamisesta ja punaorvon vaikeasta osasta todeten, ettei virallinen historiankirjoitus kerro silloisesta todellisuudesta sanaakaan. Silti puhutaan, että ”asioista on sovittu”

– Ei voida sopia siitä, että kymmeniä tuhansia ihmisiä murhattiin Mannerheimin käskystä.

Porkkalan mukaan valheellista historiankirjoitusta käyttäen pyritään nytkin sekoittamaan ihmisten päät muun muassa maamme viemiseksi Natoon. Kamppailu Nato-jäsenyyttä vastaan on tärkeä.

Uudistuskamppailun vuosikymmenet

Toinen alustaja, työväenliikkeen veteraani ja entinen SKDL:n kansanedustaja Oili Suomi aloitti myös historiallisten tosiasioiden tärkeydestä siteeraamalla kirjailija Harold Pinterin Nobel-puhetta. Pinterin mukaan poliitikot salaavat totuuden kansalta lamauttaakseen sen toimintakyvyn ja pysyäkseen vallassa. Ihmisiltä pyritään salaamaan totuus jopa heidän omasta elämästään.

Suomi selosti konkreettisesti sitä taistelua, jota SKP ja kansandemokraattinen liike kävivät sodanjälkeisinä vuosikymmeninä työläisten ja pienviljelijöiden etujen puolesta, ja tässä taistelussa saavutettuja voittoja.

SKP:n Työväki yhteistoimintaan -vetoomuksen pohjalta vahvistettiin työväen yhtenäisyyttä ja käytiin vuoden 1956 yleislakkotaistelu. Saatiin aikaan kansaneläkelaki, voitettiin lapsilisäkamppailu, saavutettiin yleinen työttömyysvakuutus, työeläkelaki, kansanterveyslaki ja monia muita uudistuksia. Kulttuurin alueella luotiin muun muassa alueteatterijärjestelmä ja vapaiden teatteriryhmien apujärjestelmä.

Suomi selosti myös, miten puolue- ja muissa järjestöissä arvioitiin saavutettuja voittoja ja aktivoitiin toimintaa sekä miten edistettiin rauhantyötä sekä työtä Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyösuhteiden puolesta.

70-luvun kokemukset

Erityisesti 1970-lukuun alustavassa puheenvuorossaan keskittynyt SKP:n piirisihteeri Markus Puranen muistutti, että SKP:n historia on Suomen kansan historiaa.

Puranen arvioi, että monet tulivat 70-luvulla mukaan kommunistiseen liikkeeseen sen takia, että maan historiasta oli kaksi eri tulkintaa. Yhtenä opetuksena hän nostikin esille asioiden tutkimisen välttämättömyyden.

Toiminnalle 70-luvulla oli Purasen mukaan leimallista, että pyrittiin olemaan eturivissä kaikissa edistyksellisissä hankkeissa. Silloin myös jo kamppailtiin esimerkiksi ympäristön saastuttamista vastaan ja raideliikenteen puolesta.

– ”Hajaannuksen ajaksi” leimattu aika näyttäytyy myös suuren yhtenäisyyden aikana, jolloin toimittiin yhdessä ihmisten kanssa ja koottiin voimia. Taistolaiseksi nimitetylle liikkeelle oli ominaista suuri joustavuus; järjestöt pyrittiin pitämään yhtenäisinä niin kauan kuin suinkin voitiin. Myös SKP:n ohjelmallinen työ eteni myönteisesti.

Osa suurempaa liikettä

SKP:n nuorinta polvea edustanut keskuskomitean jäsen Irene Auer piti tärkeänä nähdä, että SKP on osa suurempaa liikettä. Hyvinä esimerkkeinä SKP:n joukkoliike- ja yhteistyöhakuisuudesta hän nosti esille 50-luvun Työväki yhteistoimintaan -asiakirjan sekä SKP:n viime edustajakokouksen vetoomuksen yhteistoiminnasta porvarihallitusta vastaan.

Auer piti tärkeänä muistaa, että vaikka asiat pysyvät samoina, kieli ja kulttuuri muuttuu. On omaksuttava nykyaikaa vastaava kieli.

Auerin mielestä puolueen ja reaalisosialismin historia on joskus turhankin painavasti asetettu nuorten harteille. Nuoret eivät voi olla vastuussa kaikesta mitä on tapahtunut kymmeniä vuosia ennen heidän syntymäänsä.

– Puolueen sisällä nuoret myös joutuvat turhan usein kuuntelemaan, että näin tämä on aina tehty.

Alustusten pohjalta Mauri Perän johdolla käydyssä vilkkaassa keskustelussa Kalle Kuittinen nosti kolmena tärkeimpänä asiana esille työväen yhteistyön, marxilaisen tieteen ja kommunistisen lehdistön.

Ajatuksia vaihdettiin myös muun muassa siitä, miten on yhdistettävä vapaa keskustelu ja väittely yhtenäiseen toimintaan tehtyjen päätösten puolesta.

ERKKI SUSI

* Kustannusyhtiö TA-Tieto Oy:n julkaisema kirja KOLME KIRJAINTA – SKP:n yhdeksän vuosikymmentä. Kirjan ovat toimittaneet Yrjö Hakanen ja Emmi Tuomi.

Tilaukset: puh. (09) 774 3810 tai toimisto(at)tiedonantaja.fi