Tulonjaon vääristymä on mittava ongelma
Kokoomus hankki vaalivoiton kosiskelemalla terveydenhoitoalan ja muiden matalapalkka-alojen naisia lupaamalla huomattaviakin palkkojen korotuksia. Nyt vaalilupaukset on viimeistä senttiä myöten syöty. Hallitusohjelmaan kirjattu naisten palkkoja koskeva klausuuli on pelkkää bluffia, jolla ei korjata naisten palkkojen jälkeenjääneisyyttä yleisesti eikä terveydenhoitoalalla.
Tarkkaan lukien hallitusohjelman heiveröinen lupaus kunnille annettavasta tuesta palkkoihin on monien ehtojen täyttymisen takana. Sen mukaan edellytyksenä on tupo-ratkaisu ja se kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta.
Suomeksi sanottuna: jos tupo-sopimusta ei synny, mikä näyttää todennäköiseltä, mitätöityy myös hallituksen lupaus. Toiseksi, vaikka tupo syntyisikin, hallitus lupaa kunnille rahaa vain sellaiseen palkkaratkaisuun, joka kohdentuu koulutettuihin naisiin ja vain sellaisiin, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. Hallitusneuvottelijoiden on täytynyt olla tietoisia siitä, että kunta-alalla on vastikään saatettu loppuun laaja työnarviointi, jolla palkkausta ja työn vaativuutta on synkronoitu.
Mitä tekee ay-liike?
Ay-liike ei voi väistää sitä tosiasiaa, että työelämän eräs pääongelma on tulonjakokuilun kasvu, josta merkittävän osan muodostaa naisten palkkojen jälkeenjääneisyys. Ei ole mitään automaattista mekanismia, joka korjaisi tilanteen. Asialle on tehtävä jotain. Päätä ei voi enää pistää pensaaseen.
Palkkatulojen osuus kansantulosta on alentunut yli kymmenellä prosentilla, mikä johtuu siitä, että palkat ovat kehittyneet työn tuottavuuden kasvua hitaammin.
Työn tuottavuuden kasvu on ohjattu voittoihin ja pääomatuloihin, jotka ovat kasvaneet ennen näkemättömiin mittasuhteisiin. Tuloerot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, rikkain prosentti on lisännyt reaalitulojaan 300 prosentilla ja muiden tulokehitys on polkenut lähes paikoillaan. Yrityksistä jaetaan nykyään ulos osinkoina omistajille ja sijoittajille yhtä paljon kuin voitot olivat yhteensä 80-luvulla.
Voittojen kasvua ei käytetä työllisyyteen eikä investointeihin vaan rÍkkaiden rikastuttamiseen. Suuri osa pörssiyhtiöiden voitoista menee kaiken lisäksi osinkoina ulkomaisille omistajille, joiden sijoituksilla ei ole välttämättä mitään tekemistä yhtiöissä tapahtuvan tuotannon kanssa.
Tulopolitiikka on keskeisin yleisen uusliberalistisen linjan toteuttamisen väline ja hallitsemisen mekanismi. Viimeisen viidentoista vuoden aikana tuporatkaisut ovat olleet palkankorotusten osalta äärimaltillisia ja pitkäkestoisia. Tuloerojen kasvu on niiden seurausta. Tulopoliittisten sopimusten avulla ay-liikkeeltä on kuohittu kaikki omat tavoitteet ja estetty alakohtaisten palkkaus- ja työelämän ongelmien ratkaiseminen.
Uusi linja tupon sijaan
Hallitus ajaa selkeästi rikkaita suosivan tupolinjan jatkamista eikä lupaa parannusta sen enempää naisten kuin muidenkaan pienipalkkaisten asemaan. Ay-johtajat ovat SDP:n ja Vasemmistoliiton rankan vaalitappion jäljiltä neuvottomuuden tilassa ja haikailevat vanhasta muistista tupon ja kolmikannan perään. Työnantajajohtajat pelaavat ay-johtajien linjattomuutta hyväksi käyttäen tavoitteenaan tietenkin tulopolitiikan jatkuminen. Heille muoto ei ole tärkeintä, vaan sisältö.
SKP vaatii tulonjakosuhteitten muuttamista palkkojen euromääräisillä, vähintään työn tuottavuuden kasvua vastaavilla korotuksilla. Naisvaltaisten ja pienipalkkaisten alojen palkkoja on korotettava erikseen yli yleisen palkkalinjan. Jotta pääomatulot eivät karkaa uudelleen on luotava indeksijärjestelmä, joka takaa palkkatulojen kasvun vähintään työn tuottavuuden kehityksen tahdissa. Tällä linjalla palkkatulojen ja voittojen välistä kuilua voidaan kaventaa.
Tällaiset tavoitteet eivät tietenkään mahdu hallitusohjelman eikä tulopolitiikan raameihin, vaan edellyttävät liitto- ja alakohtaista tavoiteasettelua ja kamppailua. Tällaisen tehtävän ottaminen on myös työväenliikkeen yhteistoiminnan ja voiman kokoamisen suuri kysymys, johon on tartuttava. Muussa tapauksessa tappiokierre myös vaaleissa jatkuu loputtomiin.
ARTO VIITANIEMI
Kirjoittaja on SKP:n pääsihteeri.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
