Uskomaton valtuustofarssi
En ole koskaan teatterissa nauranut silmät vesissä näytelmän alusta lähes loppuun saakka. Näin kävi Helsingin Ylioppilasteatterissa, Susanna Kuparisen ohjaaman dokumenttidraaman Valtuusto -esityksessä.
Käsikirjoituksen ovat tehneet Helsingin kaupunginvaltuutetut itse, koska repliikit on otettu suoraan valtuuston kokouksen 12.9.2007 keskustelupöytäkirjasta. Kokous oli eläkkeelle jäävän apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen läksiäisistunto. Esityslistalla oli muun muassa Korpisen ”testamentti” eli Helsingin arkkitehtuuripoliittisen ohjelman lähetekeskustelu.
Kuulostaa kuivalta, vaan eipä ole. Nuoret näyttelijät tekevät Korpista kilpaa nuolevista valtuutetuista meheviä, ratkiriemukkaita karikatyyrejä, joista kuitenkin selvästi tunnistaa tuttuja poliitikkoja. Ohjaaja Kuparinen on oivaltavasti poiminut kokouspöytäkirjasta parhaita sammakoita, joita valtuutetut oikeasti suustaan päästivät.
Italiaa yli kaiken ihailevan Pekka Korpisen samaistuminen Rooman keisari Augustuksen hoviarkkitehtiin Vitruviukseen on uskomatonta kuultavaa. Eräs kokoomuksen valtuutettu ehdottaa, että siirretään koko Helsingin keskusta maan alle, ”ja voihan sinne niitä Korpisen ihailemia piazzojakin tehdä”. Just joo.
Tragedian puolelle näytelmä kääntyy lyhyessä toisessa näytöksessä. Kun kokouksessa on tuntitolkulla puhuttu uskomatonta soopaa Helsingin arkkitehtuurista, tullaan esityslistan kohtaan 13, Lastenpsykiatrisen toiminnan uudelleenarviointi. Kello lähenee puolta yötä ja valtuustosali on jo lähes tyhjä. Väsyneet valtuutetut ovat siirtyneet salin ulkopuolelle nostelemaan maljoja Korpiselle.
Tässä vaiheessa valtuutettu Yrjö Hakanen nousee lähes pyhimyksen asemaan, kun hän yksinään, lopen uupuneena, yrittää palauttaa sairaiden lasten hoitoa karsivan esityksen uuteen valmisteluun. Ei onnistu. Hakasenkin hahmossa on ironiaa: hän toistaa useaan kertaan kuivasti samoja yksityiskohtaisia perustelujaan kuuroille ja osin humalaisille korville.
Valtuuston todellisuus on raadollisempi kuin kukaan ulkopuolinen osaa edes kuvitella, sen näytelmä tuo hienosti esille. Pienistä asioista tulee suuria ja suurista pieniä, kun valtuuston istunnon painopisteet heittävät häränpyllyä. Tämä dokumentti on järisyttävä kritiikki demokratiamme tilasta.
MARJALIISA SIIRA
*LISÄTIETOJA: www.ylioppilasteatteri.fi
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
