Uusliberalismin musta kirja
Tiedonantaja listasi pari viikkoa sitten Irakin viisi vuotta kestäneen sodan aiheuttamia tuhoja. Ihmishenkien lisäksi sota maksaa riihikuivaa rahaa. Johonkin nekin rahat päätyvät.
Kanadalainen kirjailija ja tutkiva journalisti Naomi Klein on kirjassaan Tuhokapitalismin nousu selvittänyt muun muassa Irakin sodan aiheuttamien rahavirtojen suuntia. Hänen viime vuonna julkaisemansa The Shock Doctrine: the Rise of Disaster Capitalism –teos ilmestyi alkuvuodesta WSOY:n suomentamana. Kleinin edellinen, merkkituotekapitalismia ja halpatyötä käsitellyt No Logo -kirja käännettiin 28 kielelle ja sitä myytiin yli miljoona kappaletta.
Chicagon pojat
Naomi Klein väittää Tuhokapitalismin nousu -kirjassaan, että uusliberalistit käyttävät hyväkseen yhteiskunnallisia sokkitiloja, luonnonkatastrofeja, sotia ja vallankaappauksia, muuttaakseen yhteiskuntien rakenteita vapaalle markkinataloudelle otollisiksi. Joskus politiikan suunnan muuttamiseksi tarvitaan järeää terroria, vasemmiston kirjaimellista murskaamista. Demokratia ja ihmisoikeudet eivät prosessissa paljoa paina.
Klein kertoo ryhtyneensä tutkimaan vapaan markkinatalouden riippuvuutta sokeista Irakin miehityksen alkuvaiheessa muutama vuosi sitten. Hän kiinnitti huomiota ilmiöön tarkemmin, kun suuryhtiöt riensivät vuoden 2004 tsunamin jälkeen Sri Lankaan jälleenrakentamaan rantoja täyteen luksushotelleja. Sama toistui, kun hirmumyrsky Katrina iski Yhdysvaltojen rannikolle. Uusliberalistit käyttivät heti tuhoa hyväkseen muun muassa yksityistääkseen alueen palvelutuotantoa ja nostaakseen uudelleen rakennettujen asuntojen hintoja.
Kirjan konnia ovat niin sanotut Chicagon pojat, Chicagon yliopiston Nobel-palkitun taloustieteilijä Milton Friedmanin yltiöuusliberalistiset opetuslapset. Milton Friedman tunnetaan vapaan markkinatalouden saarnamiehenä, jolle minkä tahansa valtiollisen instituution yritykset rajoittaa vapaata kauppaa olivat kauhistus. Friedmanin tunnetumpiin oppilaisiin lukeutui Chilen verinen diktaattori Augusto Pinochet, joka vallankaappauksen 1973 jälkeen murhautti vasemmiston ja ay-liikkeen aktiivit ja pääsi esteittä toteuttamaan uusliberalismin oppeja.
Sekä Friedman että Pinochet ovat nyt kuolleet. Klein toteaa uusliberalismin joutuneen vaikeuksiin, kun esimerkiksi Etelä-Amerikassa on otettu askeleita vallan toiseen suuntaan. Ehkäpä vapaan markkinatalouden uusi sukupolvi vain odottelee seuraavaa sokkia, katastrofia tai konfliktia nostaakseen taas aatteensa uuteen kukoistukseen.
Uusliberalismille kasvot
Tuhokapitalismin nousun kiistaton ansio on se tapa, miten Naomi Klein lukuisin esimerkein osoittaa erilaisten yhteiskunnallisten sokkien ja uusliberalismin elimellisen yhteyden. Uusliberalismille Klein nimeää kolme oleellista piirrettä: julkisen sektorin eliminoinnin, yritystoiminnan täydellisen liberalisoinnin ja sosiaalimenojen minimoinnin. Näiden laajamittainen toteuttaminen ei Kleinin mukaan ole poliittisesti mahdollista ilman yhteiskunnan saattamista jonkinlaiseen poikkeustilaan. Tämän vuoksi on esimerkiksi uhkaavan globaalin katastrofin, ilmastonmuutoksen, estämisessä kiinnitettävä jatkuvasti huomiota siihen, millaisella politiikalla sitä vastaan kamppaillaan.
Osmo Soininvaara moitti omassa kirja-arviossaan (Helsingin Sanomat 30.3.) Kleinia siitä, miten hän etsii syyllisiä, ei syitä. Totta on, että Klein nimeää kirjassaan Milton Friedmanin lisäksi useita muita henkilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat edistäneet globaalin uusliberalistisen tuhokapitalismin leviämistä. Itse pidän tätä hyvänä asiana. Globaalia kapitalismia pidetään usein kasvottomana, anonyymina järjestelmänä, joka tulee luonnonkatastrofin lailla, eikä ketään voida saattaa sen seurauksista vastuuseen. Klein antaa kapitalistiselle riistolle kasvoja ja nimiä.
Naomi Klein on jälleen tehnyt perusteellista tutkimusta kirjaansa varten. Siitä kielii yksityiskohtainen, 80-sivuinen lähdeluettelo. Kirja on helppolukuinen ja mainio faktojen lähde, mutta Kleinilta puuttuu edelleen analyyttinen ote. Pienellä annoksella marxilaista kapitalismiteoriaa kirja olisi saanut aivan toisenlaisen momentin alleen.
Tuhokapitalismin nousu on tärkeä muttei tyhjentävä kirja aikamme todellisesta vitsauksesta.
MARKO KORVELA
Naomi Klein: Tuhokapitalismin nousu. Suomentanut Ilkka Rekiaro. WSOY 2008. 676 sivua.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
