Velvoitetyön paluu

Työttömyyden aikaista perusturvaa, kuten muutakin sosiaaliturvaa vaaditaan muutettavan entistä vastikkeellisemmaksi, toteaa Minna Närhi. Hänen niin kutsuttua velvoitetyöllistämistä koskeva opinnäytetyönsä julkaistiin Lapin yliopistossa alkuvuodesta.

”Ilmaistyön määrä on merkittävä, eikä missään tapauksessa voida puhua enää vain marginaalisesta asiasta.”

Närhen mukaan työttömien aktivointi ja lisääntyvä vastikkeellisuus on Suomen lisäksi yleinen trendi myös muissa Euroopan maissa.

– Yksi tapa lisätä vastikkeellisuutta on velvoittaa työttömiä henkilöitä osallistumaan erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin. Kieltäytymällä aktivointitoimenpiteistä työtön saattaa mahdollisesti menettää työttömyyskorvauksensa tai hänen toimeentulotukeaan muuten pienennetään.

Yhteiskunnallisia vaikutuksia

Kyse ei ole mistään mitättömästä ilmiöstä. Työvoimapoliittisiin aktivointitoimiin osallistuneet työttömät tekivät vuonna 2015 yhteensä 366 492 palkatonta työkuukautta. Lisäksi työ- ja koulutuskokeiluissa oli joka kuukausi keskimäärin 11 892 ihmistä ja kuntouttavassa työtoiminnassa joka kuukausi keskimäärin 18 649 ihmistä.

– Näin suurta määrää ”ilmaista työtä” ei voi tehdä ilman vaikutuksia yhteiskuntaan. Ilmaistyön määrä on siis todella merkittävä, eikä missään tapauksessa voida puhua enää vain marginaalisesta asiasta.

Väärinkäytökset mahdollisia

Väärinkäytökset, kuten kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien käyttäminen ilmaisena ja helppona työvoimana, joka korvaa kunnan muuta työvoimaa tai kuntouttavan työtoiminnan ”kuntouttavan” aspektin häviäminen normaalin työn jalkoihin, rapauttavat Närhen mukaan uskoa kuntouttavan työtoiminnan vaikuttavuuteen.

– Positiivisempia tuloksia ja lain hengen mukaista tavoitetta työllistyä palkkatöihin vaikeuttaa tällä hetkellä huono työllisyystilanne: ilman suurta määrää avoimia työpaikkoja on mahdotonta työllistää heikoimmassa asemassa olevia työttömiä.

Lakia kuntouttavasta työtoiminnasta arvioitaessa on huomattava, että työllisyystilanne lakia säädettäessä vuonna 2000 on ollut hyvin erilainen kuin tällä hetkellä.

– Lain säädäntähetkellä laman jälkeinen talouskasvu oli johtanut työttömyyden tasaiseen alenemiseen, joten kuntouttavan työtoiminnan kautta palkkatyön saaminenkin on ollut helpompaa kuin nykyään. Tällä hetkellä kuntouttavaa työtoimintaa käytetään osittain helppona ratkaisuna ja osallistujien ”kuntoutusta” ketjutetaan vailla lopullista ratkaisua yksittäisen henkilön työttömyyden ongelmaan, Närhi toteaa.

Ongelma piilotetaan

Aktivointipolitiikan suurimpana haittapuolena Närhi näkee sen tavan vastuuttaa yksilöä koko yhteiskunnan suuresta ongelmasta, eli työttömyydestä.

”Rakenteelliselle työttömyydelle yksittäinen työtön henkilö ei voi mitään.”

– Rakenteelliselle työttömyydelle yksittäinen työtön henkilö ei kuitenkaan voi mitään. Vastuunsiirto ei ratkaise yhteiskunnan ongelmia, vaan piilottaa ne näkyvistä.

Koska rakennetyöttömyys johtuu sekä työvoiman kysynnästä, että tarjonnasta, voitaneen rakennetyöttömyyteen puuttua muuttamalla sekä kysyntää että tarjontaa.

– Yleisessä keskustelussa kuitenkin työvoiman kysyntään vaikuttaminen on ollut vähän esillä. Verotuksen muuttaminen yritysten perustamiseen kannustavalla tavalla sekä muut tukimuodot ovat tehokkaampia keinoja kuin työttömien syyllistäminen.

Närhi muistuttaa, että työpaikkoja edes aktivointitoimenpiteitä varten on vaikea keksiä, jos niitä ei tosiasiallisesti ole olemassa.