VIIKON KOLUMNI: Lepää rauhassa demokratia
Maanantaina Jyväskylän kaupunginvaltuustossa juhlittiin onnellisina, kun Jyväskylän, Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan kuntaliitos sinetöitiin hurmoksellisessa hengessä. Uusliberalismin ekumeeniseen kuoroon liittyi lähes koko valtuusto vasemmistoliittoa ja jopa erästä kommunistiksi itseään kutsuvaa valtuutettua myöten. Ryhmäpuheenvuorojen aika rajattiin pariin minuuttiin, ettei kukaan ehtisi mustaamaan riemujuhlaa.
Vaan eivätpä tainneet valtuutetut ymmärtää, että kaupungintalon kemuissa laskettiin maahan vaikuttava kuntalainen ja hautakiveen hakattiin ”lepää rauhassa ja vain joka neljäntenä vuonna herää uniltasi.” Valtuusto nieli sellaisenaan virkamiesten totuuden, että vain yhdistymällä voidaan pelastaa Keski-Suomen talous ja tulevaisuus. Tosiasiassa kuntaliitoksen taustalla on samainen Yhdysvalloista lähtenyt ja Margaret Thatcherin Eurooppaan tuoma ideologia, joka uusliberalismina parhaiten tunnetaan.
Yhdistämällä kunnat saadaan valta keskitettyä yhä harvempien käsiin. Valtuutettujen määrä tulee laskemaan uudessa suur-Jyväskylässä noin seitsemälläkymmenellä ja lautakuntapaikkojen määrä yli sadalla. Samalla kuntapalveluiden yksityistäminen käy helpommin, kun palveluntuottajille on tarjota suurempi asiakasmäärä Virkamiesten puheet taloudellisista säästöistä ja kilpailukyvyn paranemisesta voi kuitata pötypuheena. Eivät yritykset investoidessaan (tai tavaroita pakatessaan) katso kuntarajoja, eikä kansalaisten tarve palveluihin katoa mihinkään liitoksen myötä. Jos ja kun säästöjä tehdään, se tarkoittaa palveluiden karsimista.
* * *
Päätöksen valmistelu noudatteli tutuksi tullutta vaihtoehdottomuuden politiikkaa, joka ei jätä sijaa kansalaisten mielipiteille. Asiantuntijat ja virkamiehet valmistelevat päätökset, ja poliitikkojen tehtäväksi jäi päätösten perusteleminen kansalaisille. Tällä kertaa he taisivat epäonnistua, sillä puseroon hiipi pelko, että ”tyhmät ja tunteikkaat” kaupunkilaiset hylkäisivät välttämättömän liitoksen, eikä kansanäänestystä järjestetty.
Samainen vaihtoehdottomuuden politiikka läpäisee koko yhteiskunnallisen keskustelun, oli kyse sitten paikallisista tai globaaleista kysymyksistä. Se on asiantuntevuudeksi tekeytyvää markkinaliberalismin ideologiaa, joka kavahtaa aktiivista kansalaista ja näkisi mieluummin ihmisen vain kuluttajana. Vasemmiston ja kommunistien tehtävänä on haastaa tuo logiikka yksittäisen tilanteen ylittävällä vaihtoehdolla, jotta ainoaksi vaihtoehdoksi ei jäisi pelkkä saavutettujen etujen ja palveluiden puolustaminen. Vain vahva vaihtoehto saattaa herättää arkussaan lepäävän demokratian.
VILJAMI VASKONEN
Kirjoittaja opiskelee journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
