VIIKON PAKINA: ”Silmien välliin ryssää juu”
Kun Suomea liitettiin EU:hun, siitä sanottiin tulevan suurten kanssa tasavertainen vaikuttaja, joka vie unioniin pohjoismaisen hyvinvointimallin ja saa sieltä enemmän kuin maksaa.
EU tullut takkia, ei edes liiviä, tulipahan pahainen tuluskukkaro. Suomea vedetään kölin alta mennen tullen. Äsken Suomelta vietiin sokeri ja kohta viedään paljon muutakin. Ei auta, vaikka Suomi on ollut kiltti nettomaksaja ja hyväksynyt mutinoitta unionin perustuslain tietäen, ettei se sellaisenaan edes tule voimaan.
On tosiasioiden myöntämisen aika. ”Kiukuttelu ei auta EU:ssa”, ”pieni maa ei voi olla hankala EU:ssa”, opettaa Helsingin Sanomat
* * *
Mikä neuvoksi? Mistä korviketta? Tietysti kiukuttelun ja vihanpidon suuntaamisesta Venäjään.
Tämä onkin ollut linjana jo monta vuotta, mutta Jyri Häkämiehen ”rohkea” Venäjä, Venäjä, Venäjä -puhe antoi hommaan vielä lisäpuhtia.
Sodassa luovutettu Karjala ja siellä oleva omaisuus pitäisi saada takaisin. Venäjän suomensukuisten kansojen asiat pitäisi alistaa Suomen valvontaan. Suomen tulisi yleensäkin nostaa niin Venäjän sisäiset asiat kuin ulkopolitiikkakin esille muun muassa EU:ssa. Sillä kuten Helsingin Sanomat tietää, ”Venäjä on herättänyt pelkoja maailmanlaajuisesti”.
Suomen pitäisi myös alkaa kiristää Venäjää. Lupaa Venäjältä Länsi-Eurooppaan vedettävän kaasuputken rakentamiseen Suomen talousvesille ”pitää pantata yhtä pitkään kuin venäläiset eivät tee kaikkeaan rekkajonojen purkamiseksi”, neuvoo Karjalainen-lehti.
Suomen tulisi USA:n ja Heidi Hautalan esimerkkiä seuraten ryhtyä avoimesti tukemaan Venäjän länsimielisiä oppositiovoimia. Venäjällä kiellettyjen järjestöjen toiminta Suomessa pitäisi sallia.
Venäjän nykyjohto tulisi alistaa Suomen, EU:n ja Naton holhoukseen ja tähdätä hallinnon vaihdokseen.
Suomen pitäisi kiireesti liittyä Natoon, sillä, kuten Häkämiehen puheen kirjoittaja Pauli Järvenpää tietää, ”Nato-jäsenyys suojelisi Suomea sotilaalliselta uhalta” Savon Sanomat sanoo suoraan, että Suomen pitää varautua sotaan.
* * *
Helsingin Sanomien kolumnisti Olli Kivinen toteaa, että kun vanhoina aikoina ihmiset eivät uskaltaneet sanoa ääneen karhun nimeä, sen sijalle kehiteltiin kiertoilmaisuja, kuten nalle, otso ja mesikämmen. ”Nyt on karhu-sanan sijalla sana Venäjä”, jota ei uskalleta sanoa.
Miksei suoraan sanomisessa mennä pidemmälle? Osana Kivisen kaipaamaa ”luontevaa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua” voisi olla perinteikkään ryssä-sanan käyttöön ottaminen. Sitä edesauttaisi Pallen kuuluisan laulun palauttaminen kunniaan:
”Mannerheimi sano: ”Nyt sitä lähtään silmien väliin ryssiä tähtään!” Silmien välliin, silmien välliin, silmien välliin ryssää juu.”
Jospa Olli Ihamäki toimisi tässä aloitteentekijänä. Kun kerran siihen uuteen sotaankin pitää varautua.
EERO
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
