Vieraileva kolumnisti: Pakkotöitä vai yhteiskuntarauhaa?

Suomalaisen työn päivä ja työväenliikkeen vappu otetaan tänä keväänä vastaan varsin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Koronavirus on moukaroinut yhteiskuntaa kovin ottein ja pannut instituutioita polvilleen. Samalla se on onnistunut armottomasti osoittamaan miten heiveröisiä ovat olleet ne rakenteet, joiden varaan on ripustettu taloutemme ja lopulta myös hyvinvointimme kestävyys.

Sen johdosta fasismin kanssa flirttaileva poliittisen nelikentän oikea laita on jälleen kaivanut naftaliinista ainoat hyväksi tietämänsä ratkaisut kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin: kaikki sosiaalietuudet on poistettava tarpeettomina. Yleissitovuus on romutettava. Työttömät tulee pakon uhalla laittaa suorittamaan raskaat ja alipalkatut työt, kuten marjanpoiminta pelloilta ja metsistä, kun muualta maailmasta kuskattu halpatyövoima ei enää voikaan niitä meidän puolestamme tehdä.

Yhtäkkiä poljetulla palkalla tuotetusta viiden euron mansikkalitrasta on muodostunut ironisen kirkkaanpunainen symboli keskiluokan kestämättömille kulutustottumuksille.

Ilmeisesti oikeistolaisten haavekuvissa 890 000 ...