Alkuperäiskansojen nousu Boliviassa ja Ecuadorissa

Alkuperäinen kirjoittaja: MATTI LAITINEN

Viidelle eturintaman valtiolle – Argentiinalle, Brasilialle, Bolivialle, Ecuadorille ja Venezuelalle – on ominaista iso köyhyysongelma, jättiläismäinen ulkomaanvelka, alkuperäiskansojen heikko asema, mittavat luonnonvarat ja poliittisen eliitin korruptoituneisuus sekä taloudellisen vallan keskittyminen pienelle eurooppalaisperäiselle etniselle eliitille. Näistä maista vain Argentiinassa ja Brasiliassa ovat väestön enemmistönä eurooppalaisten jälkeläiset.

Tiedonantajassa 17.12. esiteltiin näistä maista kaksi, Argentiina ja Brasilia. Tässä numerossa ovat esittelyvuorossa Bolivia ja Ecuador.

Bolivia

Enemmistö oikeudellisena vähemmistönä

Helluntaiseurakunnan lähettinä Boliviassa työskentelevä Juhani Huotari kirjoitti 9.12.2003 maan tilanteesta seuraavaa: "Bolivia on voimakkaasti kahtiajakautunut maa. Hallitseva yläluokka elää kaupungeissa rikkaan ihmisen elämää. Heistä monet ovat eurooppalaisten jälkeläisiä, suurimmaksi osaksi espanjalaisten valloittajien alkuperää. Kuitenkin suurin osa kansasta elää köyhästi kamppaillen jokapäiväisestä leivästä. Maan 8,3-miljoonaisesta väestöstä suurin osa (n. 65 %) on puhdasverisiä intiaaneja. Vain harvat heistä ovat päässeet maan johtopaikoille ja siksi he kokevat olevansa alistettuja ja halveksittuja."

Väestöstä 60 % elää suoranaisessa kurjuudessa. Kookapensaan viljely on edelleen merkittävä tulonlähde varattomille intiaanitalonpojille. He eivät hyväksy kookasatojen tuhoamista. He haluavat kaupallistaa ja teollistaa kookalehden ja viedä sitä ulkomaille. Heidän mukaansa se on kookalehden rakentavaa käyttöä, ei huumeiden kuljettamista, koska huumeet eivät ole heitä varten ja niillä ei ole mitään tekemistä intiaanien kulttuurin kanssa.

Bolivian väestöstä vain 15 % on eurooppalaisten perillisiä. Maa on Etelä-Amerikan köyhin valtio. Se sijoittuu HDI-indeksillä punnittuna 114 sijalle maailmassa. Lapsikuolleisuus on huomattavan korkea verrattuna muihin 54,6. Maata on paljon sekä väestöä ja varallisuutta suhteellisen vähän. Ulkomaanvelkaa on kertynyt 5,3 miljardia dollaria.

Maassa on tapahtunut itsenäistymisen jälkeen v. 1825 lähtien yhteensä 190 vallankumousta ja -kaappausta. Che Guevara koetaan Latinalaisen Amerikan Punaiseksi Vapahtajaksi, joka lunasti pyhimyksen arvonsa sekä katolisten että marxilaisten silmissä kokiessaan marttyyrikuoleman vihollisen luodeista 9.10.1967 pienessä La Higueran kaupungissa Boliviassa.

Intiaanien kansannousu (Bolivianazos)

Intiaanijohtaja ja kongressiedustaja Evo Morales esitti keskeistä roolia presidentti Sánchez de Lozadan syrjäyttämiseen johtaneessa kansannousussa lokakuussa 2003 Boliviassa. Presidentti Lozada joutui eromaan virastaan 18.10. ja luikkimaan USA:han. Kansanrintama koostui ay-liikkeestä, opiskelijoista ja intiaaneista. Kongressi nimitti uudeksi presidentiksi varapresidentti Carlos Mesan. Tämä entinen toimittaja ja Bolivian historia-akatemian jäsen toimii edelleen maan presidenttinä. Hän on onnistunut tähän mennessä ainakin hidastamaan maan luonnonvarojen yksityistämistä.

Bolivia aikoi toimittaa syksyllä 2003 maakaasuaan putkitse Chilen satamien kautta USA:han ja Meksikoon. Maan hallituksen tavoitteena oli myös jatkaa valtion teollisuuden yksityistämistä. Sen harjoittama vapaita markkinoita suosiva uusliberalistinen talouspolitiikka, kansainvälisen valuuttarahaston vyönkiristysohjelma ja USA:n imperialistinen huumesota ei miellyttänyt maan valtaenemmistönä olevia intiaaneja. Vuoden 2004 alussa Bolivian ja Chilen välit kiristyivät, kun maa oli vaatinut Chileä palauttamaan Bolivialle ennen kuuluneen meriyhteyden.

Jälkipyykki edelleen pesemättä

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan näissä Bolivian levottomuuksissa sai surmansa lähes 60 ihmistä. Astuessaan virkaansa presidentti Carlos Mesa lupasi suorittaa puolueettoman ja tasapuolisen tutkimuksen näistä kuolemantapauksista. HRW:n näkemyksen mukaan Bolivian siviilioikeuden pitäisi tutkia ja ulottaa syytetoimensa niihin armeijan jäseniin, joiden epäillään sekaantuneen siviilien ampumisiin mielenosoitusten aikana. Tähän mennessä ketään ei ole vieläkään asetettu vastuuseen tapahtuneesta.

Evo Morales

Evo Morales on 44-vuotias aymara-intiaani. Hän on syntyisin köyhästä talonpoikaisperheestä. Hän on Chaparen provinssin kookaviljelijöiden liiton puheenjohtaja, josta on kehkeytynyt Boliviassa uusliberalismin vastaisen taistelun symboli. Bolivialaiset ovat tukeneet Moralesin v. 1995 johtamaa vasemmistolaista MAS-puoluetta (Kohti sosialismia -liike), joka on luonteeltaan uusliberalismin vastainen. MAS toimii yhteistyössä CPB:n ja neljän muun tiukan linjan vasemmistopuolueen kanssa. Yhteistyö solmittiin v. 1990 Sao Paulon foorumissa, joka kokoontui Castron aloitteesta.

Bolivian kommunistisen puolueen pääsihteeri Marcos Domich on sanonut: "Mutta taistelu ei päättynyt 17.10.2003 ja suurin opetus, jonka saimme kansalta, oli se, että uusliberalismi voidaan kukistaa. Se oli kenraaliharjoitus".

Evo Moralesin mukaan: "Yli 500 sadan vuoden jälkeen aymara- ja ketsua-intiaanit ovat yhä tämän maan oikeutettuja omistajia. Me intiaanikansat olemme – yli 500 vuoden kestoisen vastarinnan jälkeen – astumassa valtaan. Valtaannousumme suuntautuu meille kuuluvien luonnonvarojen haltuunottoon.

Tämä iskee suoraan ylikansallisten yhtiöiden ja uusliberalismin intresseihin. Kaikesta huolimatta, olen vakuuttunut, että kansan valta on kasvussa ja vahvistumassa. Tämä voima vaihtaa presidenttejä, talousmalleja ja talouspolitiikkaa. Me olemme vakuuttuneita, että kapitalismi on maapallon, ihmisyyden ja kulttuurin vihollinen.

USA:n hallitus ei ymmärrä meidän elämäntapaamme ja filosofiaamme. Mutta me puolustamme esityksiämme, elämäntapaamme ja vaatimuksia Bolivian kansan osallistumisoikeudesta."

Ibero-Amerikan kokouksessa 11/ 2003 Boliviassa Morales tapasi presidentti Luis Inacio Lula sa Silvan. "Meidän keskustelujemme pääaiheena oli, kuinka voitaisiin rakentaa poliittinen työkalu Latinalaisen Amerikan vapauttamiseksi ja yhdistämiseksi koskien etenkin alueen öljyn, maakaasun ja muiden luonnonvarojen käyttöä. Valtioiden pitäisi voida veloittaa hiilivetyjen hyödyntämisestä, teollistamisesta ja kauppaamisesta. Tämä voisi olla kelvollinen taloudellinen ratkaisu meidän maillemme, kun nyt sen sijaan ylikansalliset yhtiöt varastavat meidän öljy- ja kaasutuotteemme. Boliviassa olemme vakuuttuneita siitä, että maakaasu on meidän omaisuuttamme ja me myös puolustamme sitä."

Moralesin mielestä presidentti Mesa on vain osa uusliberalistista järjestelmää. USA ei ole muuttanut asennettaan kooka-viljelyn lopettamiseksi tyystin. USA on lisännyt painostustaan Bolivian hallitusta kohtaan kooka-asiassa. Se on USA:n hallituksen pysyvä aggressio yhäkin. Minä en ole varma, jos tähän pyritään päättämällä Mesan presidenttikausi tai luomalla yhteiskunnallisia mullistuksia maassa! Hän tarvitsee aikaa ja me suomme sitä hänelle. Riippuu paljon siitä, antaako Mesa selviä merkkejä siitä, että hän yrittää vaihtaa talousmallia ja poliittista järjestelmää."

Kookaviljelylle talonpoikien tulonlähteenä ei ole tarjottu vaihtoehtoja. "Meille ei ole koskaan tarjottu mitään vaihtoehtoa kookan kasvattamisen sijaan. Huumekuljetuksien vastainen taistelu on noidankehä. Yksi USA:n virasto sanoo, että viljelyn lopettaminen on ollut menestyksellistä tänä vuonna. Toinen taas väittää päinvastaista. Tällä tavoin ne molemmat oikeuttavat työnsä ja säilyttävät työpaikkansa. Ei ole olemassakaan huumekuljetusten vastaista taistelua. Se on vain veruke. USA:n hallitukselle "huumeiden vastainen sota" on vain tekosyy kasvattaa sen omaa valtaa ja kontrollia muiden maiden suhteen."

Evo Morales FTAA:sta

"Mistä konfliktit Latinalaisessa Amerikassa johtuvat?, kysyy Evo Morales ja vastaa: "Uusliberalistisesta talouspolitiikasta ja vapaiden markkinoiden politiikasta. FTAA on radikalisoitu sovellus uusliberalismista. Uusliberalismi on Latinalaisen Amerikan ristiriitojen perussyy. Maiden keskeiset kaupalliset sopimukset voidaan hyväksyä, mutta vain ja ainoastaan, jos ne perustuvat rehelliseen liiketoimintaan. FTAA on lakiviidakko, jossa ainoastaan vahvin jää henkiin. Kuinka me voisimme hyväksyä tällaista sopimusta? Meidän – intiaanikansojen – kannalta FTAA on sopimus, joka laillistaa Amerikan kolonialisoimisen."

Evo Morales lukeutuu Fidel Castron ja Hugo Chávezin kannattajiin. Lisäksi hänellä on hyvät suhteet Perun, Kolumbian ja Ecuadorin kookan viljelijöihin eli paikallisiin intiaanitalonpoikiin. Bolivian mallille löytyy kannatusta naapurimaista.

Ecuador

Espanjalaisten valloittajien perilliset ovat pitäneet hallussaan valtaa Etelä-Amerikassa sijaitsevassa Ecuadorin valtiossa viimeiset 500 vuotta. Maa julistautui itsenäiseksi Espanjan siirtomaavallasta v. 1809. Se liittyi v. 1819 Simon Bolivarin perustamaan Suur-Kolumbiaan. Ecuador erosi valtioliitosta Bolivarin kuoltua ja julistautui itsenäiseksi tasavallaksi v. 1830. Tämän jälkeen maan hallitus on vaihtunut vallankaappausten myötä yli 50 kertaa.

Sotilaat ovat näytelleet aina merkittävää osaa maan historiassa. Valtionyritysten johtopaikoilla on nykyisinkin 120 sotilasjohtajaa, jotka ovat valmistuneet omasta yliopistostaan. Presidenttivaltaisessa tasavallassa päämies on ollut tapana valita vaaleilla vasta 1979 lähtien.

USA on ollut aina kiinnostunut Ecuadorista. USA onkin maan tärkein kauppakumppani. Jenkkien tärkeimmät intressit ovat maan sotilasstrateginen sijainti ja luonnonvarat. Ecuadorin suurimmat ongelmat ovat: köyhyys, raskas ulkomaanvelka, alkuperäiskansojen sorrettu asema ja korruptoitunut harvainvalta.

Ecuador sijoittui v. 2003 HDI-tilastossa sijalle 100. Tuolloin 65 % ecuadorilaisista eli köyhyysrajan alapuolella. Maan lapsikuolleisuus oli 24,5/1000 lasta ja työttömyysaste 9,8 %. Maan ulkomaanvelka oli 15,7 miljardia dollaria. Väestöstä vain 7 % oli eurooppalaisten jälkeläisiä. Kansasta 65 % on mestitsejä ja loput ovat alkuperäisväestöä ja afroamerikkalaisia. Sadat tuhannet ecuadorilaiset ovat siirtymään elintasopakolaisina ympäri Amerikkaa ja Eurooppaa. He muodostavatkin tärkeän tulolähteen omaisilleen. Maan tärkeimmät vientituotteet ovat banaanit, katkaravut ja öljy. Työvoimasta työskentelee edelleen 30 % maataloustuotannon parissa.

Kansa ja armeijan sisäinen oppositio yhtyivät

Vuonna 1999 inflaatio laukkasi Ecuadorissa 60 % vuosivauhtia. Maan tuotantoelämä supistui kolmanneksella. Työttömyys kohosi 17 prosenttiin. Kansalaisten ostovoima romahti rajusti ja hallitus jäädytti pankkitilit pelastaakseen yksityiset pankit. Tilanne johti yhteiskunnalliseen konfliktiin ja kansa lähti luokkataistelun tielle.

Tammikuussa 2001 Ecuadorin armeijan sisäinen oppositio, alkuperäiskansoja edustavat järjestöt ja kansa liittyivät spontaanisti yhteen kaataakseen presidentti Jamil Mahuad Wittin hallituksen. Tapahtui jotain sellaista, mitä oli ennakoitu jo jenkkien IAD-raportissa v. 1988. Raportissa vahvistettiin, että Latinalaista Amerikkaa kohtaavista uhkista suurin oli se, jos kansa ja armeija yhdistyvät jossain mantereen maassa puolustamaan omia kansallisia etujaan. Ecuadorissa vannoi presidentin virkavalansa v. 2002 alussa köyhän kansan tukea nauttiva eversti Lucio Gutiérrez. Hän oli johtamassa Mahuadin hallituksen kaatamista ja on luvannut taistella korruptoitunutta harvainvaltaa vastaan. Presidentin lupaukset ovat jääneet toistaiseksi lunastamatta.

Ecuadorissa intiaanikansat, talonpojat, ay-liike, opiskelijat ja ympäristöaktivistit ovat protestoineet Quitossa järjestetyissä mielenosoituksissa terhakkaasti FTAA:ta vastaan. Quitossa lokakuun lopulla 2002 FTAA:n vastaiseen kongressiin osallistui 30 kansanedustajaa, jotka edustivat Meksikoa, Uruguayta, Costa Ricaa, Boliviaa, Nicaraguaa, Ecuadoria, San Salvadoria, Venezuelaa, Kolumbiaa ja Perua.

Ecuadorin intiaanikansojen liiton (CONAIE) poliittisen neuvoston jäsen Blanca Chancoso kertoi Havannassa v. 2002 antamassaan haastattelussa mm., että USA haluaisi Ecuadorin tukevan Plan Colombiaa ja antavan Mantan laivastotukikohdan sen käyttöön, koska sen kautta voi kontrolloida koko Andien aluetta.

Rakoilua kansanrintamassa

Gutiérrezin politiikka vaikuttaa hyvistä lupauksista huolimatta tuuliviirimäiseltä. Hänen johtamansa ecuadorilainen delegaatio vieraili helmikuussa 2003 IMF:ssa. Tuolloin kurjistamissäätiön johtaja Horst Köhler myönsi Ecuadorille 200 miljoonaa dollaria lainaa maan talouden vakauttamiseen.

IPS raportoi 21.2.2003 julkaisemassaan artikkelissa, että alkuperäiskansojen liike CONAIE oli ottamassa hajurakoa Gutiérrezin suhteen syyttäen häntä vaalilupausten pettämisestä ja uusliberalistisen talouspolitiikan harjoittamisesta. Jos hallituksen linja ei muutu, intiaanijärjestö uhkaa vetäytyä pois hallituksesta. Gutierrézin valtaan nostaneet liittolaiset – talonpojat, ay-liike, opiskelijat ja intiaanijärjestöt – ovat järjestäneet jo useita hallituksen vastaisia mielenosoituksia.

"Kirkko, asevoimien johto, lähes kaikki tiedotusvälineet ja rikkaiden yrittäjien edustajat olivat oletetusti demokraattisen järjestyksen puolella eli alkuperäiskansojen liikettä vastaan. Yrittäjien edustajat kannattivat avoimesti kansannousun tukahduttamista. Lisäksi kirkko toi julkisuuteen paperin, jossa järjestyksen rikkojille kerrottiin, että heidän täytyy olla valmiita kantamaan toimintansa seuraukset." (Kumppani 3/2004, Janne Immonen).

Alkuperäiskansojen liike CONAIE:lla ja sen poliittisella siivellä Pachakutik – Nuevo pais"lla on 17 parlamentaarikkoa sekä maolaisella Kansandemokratia-liikkeellä (MPD) kolme edustajaa 123-paikkaisessa eduskunnassa. CONAIE on tällä hetkellä ainoa poliittinen voima, joka kykenee haastamaan maan hallituksen.

Intiaanikansojen suurimman kattojärjestön CONAIE:n puheenjohtaja Leonidas Iza totesi vaalivoiton jälkeen, että mikäli Gutiérrez lipeää vaaliohjelmassa sovitulta linjalta, hänellä on edessään sama kohtalo kuin muilla Ecuadorin viime vuosien presidenteillä. Intiaaniliike on osoittanut, että se saattaa kyetä kampeamaan presidentin linnasta kadulle hyvinkin nopeasti. Leonidas Iza yritettiin salamurhata helmikuussa 2004. Intiaanijärjestö vastustaa FTAA:ta ja vaatii intiaanikansoille alueellista itsehallintoa sekä kulttuurillista, poliittista ja hallinnollista itsemääräämisoikeutta.

Ecuadorin M-L kommunistinen puolue ja sen johtama kansanrintama MPD ei tukenut Gutierrezia henkilönä vaan projektina nimeltä Uusi Ecuador, joka oli demokraattinen liike. Hän oli ensimmäinen kansan keskuudesta vaaleilla valittu presidentti. MPD:llä oli ympäristöministerin paikka hallituksessa. Se työskenteli sekä hallituksessa että sen ulkopuolella mobilisoimassa kansaa. Kuuden kuukauden jälkeen MDP asettui oppositioon, koska presidentti kääntyi uusliberalismin kannattajaksi ja aloitti neuvottelut IMF:n kanssa. Puolue pyrkii luomaan olosuhteita aseelliselle taistelulle. Päämääränä ei ole kuitenkaan aluksi sosialistinen vallankumous vaan demokraattinen ja anti-imperialistinen vallankumous.

Öljyn kiroista

Yhdysvaltalaiset öljyfirmat ovat poranneet Ecuadorin sademetsistä öljyä 70-luvun alusta lähtien. Ne ovat aiheuttaneet toimillaan maaperän ja vesistöjen saastumista ja jouduttaneet sen seurauksena alueella elävien alkuperäiskansojen tuhoutumista. Ecuadorin viidakkokansat ovat haastaneet esim. Chevron Texacon ja Texaco Gulfin edesvastuuseen niiden aiheuttamista laajoista ympäristötuhoista ja terveyshaitoista.

USA:n kannalta Ecuadorin geopoliittinen sijainti on erinomainen. Ecuadorin rannikolla sijaitseva Mantan sotilastukikohta suo optimaaliset olosuhteet "Plan Colombian" toteuttamiselle. Mantassa on hyvä sotasatama ja sotilaslentokenttä sekä moderni infrastruktuuri. Tukikohdan elektronisen tiedustelun kehittämiseen investoitiin v. 1999 88 miljoonaa dollaria.