Orpo-Purran hallituksen yleistukiesitys ei ole pelkkä hallinnollinen uudistus – se on ideologinen siirto, joka murentaa yksilön sosiaaliturvaoikeuden. SKP:n SOTE-ryhmän lausunto ja Riitta Tynjän haastattelu paljastavat, miten tarveharkinta, karenssit ja leikkaukset osuvat erityisesti nuoriin ja heikommassa asemassa oleviin. 1500 euron perusturva ei ole utopia, vaan ihmisarvoa kunnioittava vaihtoehto. Tämä juttu kutsuu lukijan näkemään kapitalismin läpi ja kuvittelemaan toisin.
Algoritmit komentavat – työväenluokka puristuksessa
Työelämässä on käynnissä hiljainen vallansiirto. Algoritminen johtaminen yleistyy Pohjoismaissa. Tutkijat varoittavat sen vaikutuksista työntekijöiden hyvinvointiin. Työterveyslaitoksen ja EU-OSHAn tuore ALMA-AI-raportti paljastaa, että algoritminen johtaminen on jo arkipäivää erityisesti varasto-, asiakaspalvelu- ja kaupan aloilla. Kolme neljästä työntekijästä kertoo työskentelevänsä algoritmien valvonnassa.
Tietojenkäsittelytieteessä algoritmi määritellään sarjaksi yksiselitteisiä toimenpiteitä, jotka suoritetaan tietyssä järjestyksessä ja jotka johtavat haluttuun lopputulokseen. Ne voivat olla matemaattisia laskutoimituksia, loogisia ehtoja tai datan muokkausta – mutta aina ne perustuvat ennalta määriteltyyn toimintamalliin.
Sosiaalisen median arjessa algoritmit tulevat tutuiksi erityisesti siinä, miten ne vaikuttavat siihen, mitä sisältöä kukin käyttäjä näkee uutisvirrassaan – ohjaten huomaamatta huomiotamme, mieltymyksiämme ja jopa maailmankuvaamme.
Algoritmien vaikutuksia työelämään tutkii muun muassa EU-OSHA, eli Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto, joka on EU:n erillisvirasto. Sen tehtävänä on edistää turvallista, terveellistä ja tuottavaa työympäristöä koko Euroopassa. EU-OSHA kerää ja analysoi tietoa työelämän riskeistä, kehittää työkaluja työpaikkojen tueksi ja toteuttaa kampanjoita, joilla herätetään keskustelua esimerkiksi digitalisaation vaikutuksista työntekijöiden hyvinvointiin.
Uuden tutkimuksen mukaan nämä näkymättömät, ei-inhimilliset päätöksentekijät – algoritmit – määrittävät entistä enemmän myös työtahtia, tehtävien jakoa ja suoritusten arviointia.
Nopeasti yleistyvä algoritminen johtaminen voi asettaa työntekijöille liiallisia vaatimuksia ja heikentää hyvinvointia, osoittaa tuore raportti. Katsaus tuo esiin johdonmukaisen yhteyden algoritmisen johtamisen ja psykososiaalisten riskien sekä niiden seurausten, kuten stressin ja työuupumuksen, lisääntymisen välillä.
Tutkija Heidi Lahti Työterveyslaitoksesta sanoittaa tilanteen terävästi: "Algoritmisen johtamisen intensiivinen hyödyntäminen on yhteydessä työntekijöiden stressin lisääntymiseen."
Onko kysymys pelkästä teknologisesta murroksesta vai uudelleen järjestelläänkö tässä samalla luokkasuhteita? Kun päätöksenteko siirtyy koneille, katoaa työntekijöiden toimijuus.
Kehittämispäällikkö Teppo Valtonen varoittaa: "Yksi keskeinen haaste on järjestelmien läpinäkymättömyys. Kun työntekijät eivät tiedä, mitä tietoja järjestelmät keräävät, syntyy epävarmuutta ja epäluottamusta."
Tämä on algoritmivallan aikakausi, jossa teknologiakapitalismi on keksinyt uuden keinon puristaa tuottavuutta. Uudissana konejohtaminen tarkoittaa tilannetta, jossa työnjohto ei ole enää ihmisen vaan algoritmin käsissä.
Algoritminen johtaminen on jo arkipäivää monilla aloilla, kuten asiakaspalvelussa, varastoissa ja kuljetustyössä. ALMA-AI-projektin raportissa nostetaan esiin Suomessa, Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa tehty yli 6 000 työntekijän kysely, jossa kolme neljästä erityisesti varasto-, asiakaspalvelu- ja vähittäiskaupan työntekijästä kertoo, että heidän työpaikallaan käytetään ainakin yhtä algoritmisen johtamisen muotoa.
Olisiko tässä antikapitalistisen kritiikin paikka? Työ on yksilöllistettyä, mitattua ja kaupallistettua. Työntekijä ei ole enää tekijä vaan datapiste.
Katsauksessa tarkastellut tilastoaineistoihin perustuvat tutkimukset ja selvitykset osoittivat, että mitä enemmän algoritmista johtamista työssä hyödynnetään, sitä yleisempiä ovat psykososiaaliset riskitekijät. Riskitekijöinä nousevat esiin työn lisääntyneet vaatimukset, kuten aikapaine ja liiallinen työkuorma, sekä työn voimavarojen – kuten oman työn hallintamahdollisuuksien ja sosiaalisen tuen – väheneminen.
”Algoritmisen johtamisen intensiivinen hyödyntäminen on yhteydessä työntekijöiden stressin lisääntymiseen. Erityisen huolestuttavaa on algoritmiseen johtamiseen liitetty vaatimusten kasvun ja voimavaratekijöiden heikkenemisen yhdistelmä. Työn vaatimusten kohtuullisuuden ohella myös työn voimavaroilla on keskeinen rooli kuormituksen hallinnassa”, sanoo tutkimusryhmässä mukana ollut tutkija Heidi Lahti Työterveyslaitoksesta.
Raportti ei julista teknologiaa viholliseksi, mutta se vaatii läpinäkyvyyttä ja osallistamista. Työntekijöiden on saatava tietää, miten heitä johdetaan – ja miksi.
Kirjoittajan artikkelit
Lauri Ylönen tuo uuden äänen Bad Wolvesin raskaaseen soundiin. Uusi versio kappaleesta Say It Again on enemmän kuin musiikkia – se on kohtaaminen. Kulttuuriteollisuus on paketoinut tunteet, Ylösen ääni toimii ja hengittää. Tässä raidassa kuuluu yhteistyön voima.
Suojaosan poisto työttömyysturvasta on ajanut monet osa-aikatyötä tehneet työttömyyteen. YTK:n kysely paljastaa, kuinka kapitalismin rakenteet ohjaavat työväenluokan valintoja. Työn vastaanottaminen ei ole enää kannattavaa, ellei se ole kokoaikaista – ja sitä ei aina ole tarjolla. Tämä on kertomus vallasta, vaihtoehdoista ja yhteiskuntaluokkien ristiriidasta.
- ‹ edellinen
- 6 / 17
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Teoria
Affektiivinen polarisaatio repii Suomea tunnepohjaisesti kahtia. Helsingin yliopiston tutkimus paljastaa, kuinka puolueet muuttuvat identiteeteiksi ja politiikka tunteiden taisteluksi. Tämä ei ole vain demokratian ilmiö – se on kapitalismin seuraus. Tunteet kertovat, kuka saa tilaa ja kuka jää ulkopuolelle.
Tampereen yliopiston tutkija Pentti Raittila käsitteli työväenlehdistön sisäisiä ristiriitoja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa. Hämeen Yhteistyön toimitus kamppaili 1960–70-luvuilla journalistisen itsenäisyyden ja puolueuskollisuuden välillä, mikä johti ideologisiin törmäyksiin ja toimituksen kriisiin.
Miksi työväenluokan historiaa käsitellään akateemisesti, mutta harvoin työväen keskuudessa? Tampereen Työväenmuseo Werstaalla järjestetty seminaari paljasti, kuinka Yleisradion ja yliopistojen kulttuurinen perintö kietoutuu tiiviisti poliittiseen vallankäyttöön – mutta samalla etääntyy niistä, joiden elämästä se kertoo. Kun tutkijat puhuvat luokasta, kuka todella kuuntelee? Keskustelu toi esiin ristiriidan: työväenliikkeen analyysi tapahtuu yhä useammin korkeakoulutettujen kesken, samalla kun työläisten ääni jää kuulumattomiin. Aikana, jolloin media ja koulutus ovat jälleen poliittisen paineen alla, on syytä kysyä, kenelle historia kuuluu – ja kuka saa määritellä sen merkityksen.