Keywords:
Klovnin kysymys: Voiko rauhasta vielä puhua julkisesti?
Keskellä kiireistä kaupunkia, kadun vilinässä ja ohi lipuvien ihmisten keskellä, tapahtuu jotakin poikkeavaa. Klovni pysähtyy, katsoo suoraan silmiin, eikä kysy retorisesti vaan tosissaan: Voiko kadulla vielä ajatella, tuntea ja kohdata?
Tämä on Pand Sirkuksen ydin – esitystaiteellinen ele, joka ei saarnaa mutta ei myöskään vaikene. Teatteriohjaaja ja kirjailija Raija-Sinikka Rantalan sekä tanssija Marjo Kuuselan johtama esitys tuo yhteen tanssijat, runoilijat, muusikot ja kadun kulkijat. Klovnit laulavat, liikkuvat ja kommentoivat maailmaa tavalla, joka hämmentää ja herättää.
Rantala tunnetaan kulttuurin kentällä pitkästä linjasta: hän on johtanut suuria teattereita, kirjoittanut kirjoja ja kouluttanut teatterin ammattilaisia. Nyt hän palaa sinne, mistä kaikki oikeastaan alkoi – Pandin rauhantyöhön, jonka alkuaikojen hän oli itse todistamassa 1980-luvulla.
Mutta miksi juuri nyt?
”Ilmapiiri on koventunut nopeasti. Rauhan, rehellisyyden ja solidaarisuuden kaltaisille sanoille ei tunnu olevan tilaa. Samalla leikataan kaikkien rauhanjärjestöjen tuet. Tämä aika muistuttaa 1930-lukua pelottavalla tavalla”, sanoo Raija-Sinikka Rantala.
Rantala viittaa Natoon liittymiseen, yhteiskunnan yksimielisyyttä vaativaan ilmapiiriin ja siihen, että enää ei oikein uskalleta sanoa ääneen edes sanaa "rauha" ilman että leimataan. ”Jos Venäjällä ei saa puhua sodasta, niin meillä ollaan pian samassa pisteessä rauhan kanssa” sanoo rauhan sirkuksen ohjaaja.
Pand Sirkus ei tarjoile valmiita vastauksia. Erityisesti pidin esityksen työvoimatoimisto-kohtauksesta. Absurdia todellisuusteatteria parhaimmillaan. Samoin uskallan väittää, että ne, jotka haluavat vauhtia rauhanliikkeeseen voivat saada sitä Pand Sirkuksen erinomaisista rauhan liikkeistä.
Musiikissa ja runoissa kaikuvat rauhanlaulut ja yhteisvastuun teemat: "Kurjet", "Ein bisschen Frieden" ja "Arvon mekin ansaitsemme" soivat yllättävänä osana katutilaa. Samalla tekstikatkelmat Mahatma Gandhilta, Khalil Gibranilta ja Merja Hujo -toimituskunnan kirjasta haastavat ajattelemaan maailmaa toisin.
Rantalan mukaan sirkus on kuin pienoismalli maailmasta, jossa erilaiset ihmiset, kyvyt ja kulttuuritaustat kohtaavat. ”Tämä ei ole vain esitys, tämä on teko. Me emme puolusta kulttuuria siksi, että se olisi kiva lisä, vaan siksi, että ilman sitä ei ole mitään puolustettavaa”, sanoo Raija-Sinikka Rantala.
Pandin sirkus muistuttaa meitä siitä, että toivo ei ole temppu. Se on teko, joka tapahtuu silloin, kun joku uskaltaa kysyä, tanssia tai laulaa rauhasta keskellä maailmanmenoa.
Taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden rauhanjärjestö Pand perustettiin 1983 osana kansainvälistä ydinaseiden vastaista toimintaa. Monitaiteilija Henna Hartikainen on Pandin puheenjohtaja.
Pandin Sirkus esiintyy Helsinki päivänä 12.6. kello 16-18 Tokoinrannassa
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Italialainen USB-ammattiliitto on ilmoittanut, ettei se aio palvella Cosco Pisces -konttialusta, jos käy ilmi, että se kuljettaa sotamateriaalia Israelin toimintaan. Genovan ja Ligurian satamissa kytee konflikti, jossa työväenluokan edustajat asettuvat pääoman globaalia logistiikkaa ja Israelin sotapolitiikkaa vastaan. Toimenpiteet perustuvat luokka-solidaarisuuteen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen, jotka vastustavat aseiden kuljettamista Euroopan satamien kautta sotatoimialueille.
Venezuela valmistautuu kunnallisvaaleihin 27.7. Nämä ovat jo kolmannen vaalit vuoden sisällä. Petaren kaupunginosa, miljoonien työväenluokan asuinpaikka, elää vaalien arkea konkreettisesti: vesikatkot, julkisen liikenteen haasteet ja paikallinen stigma eivät ole vain infrastruktuurikysymyksiä, vaan kertovat siitä, miten ihmiset kokevat oman arkensa ja tarpeen muutokselle. Haastattelen kolmea nuorta naista. He puhuvat rauhallisesti elämästään ja tulevasta äänioikeudestaan — ei vastakkainasettelun vaan arkisen osallistumisen kautta. Tämä on juttu siitä, kuinka politiikka syntyy, vaikka puistoissa viisaiden nuorten naisten keskustelussa - ei pelkästään vaalihuoneistoissa — ja kuinka optimismi asuu nuoruudessa, joka uskaltaa nähdä tulevaisuuden omana tilanaan.
Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttely tuo Ateneumiin taiteen, joka ei maistu myyntitiskiltä vaan kysyy, kenellä on oikeus kauneuteen. Paljastaako syksyn näyttely taiteen ja vallan jännitteet: kuinka sesessionistit rikkoivat aikansa taiderakenteita ja loivat visuaalisen kielen vapaudelle. Naisryhmät, muotoilijat ja taiteilijat toimivat esineiden ja teosten kautta poliittisina toimijoina.
- 1 / 9
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Uutiset
Aalto-yliopiston vetämä kansainvälinen tutkijaryhmä on juuri julkaissut ensimmäisen laajan, pitkältä ajalta kerättyyn satelliittidataan pohjautuvan analyysin turvemaiden eli ojitettujen soiden ennallistamisen vaikutuksista. Satelliittikuvat osoittavat, että ennallistaminen toimii – mutta hitaasti ja epätasaisesti. Tutkijat painottavat, että lämpötila ja heijastavuus palautuvat luonnontilaa muistuttaviksi noin vuosikymmenessä, mutta kasvillisuuden toipuminen vaatii enemmän aikaa ja toimia.
YK:n kestävän kehityksen konferenssi lupasi 3 500 miljardia euroa vuodessa, mutta jätti työväenluokan äänen kuulumattomiin. Kansalaisyhteiskunnan esitykset torjuttiin, ja päätösvalta jäi pääoman taskuihin. Kehitysyhteistyöstä on tullut sijoitusmarkkina, ei solidaarisuuden teko. Kapitalismi ei kehitä – se valikoi.
Miksi työntekijät irtisanotaan, vaikka työtä riittäisi – ja mitä tekee valtio, kun pääoma sanelee ehdot? Tuore työelämäkatsaus ja Duunitorin rekrytointidata paljastavat karun ristiriidan: samalla kun moni joutuu kilometritehtaalle, yritykset haikailevat osaavaa väkeä ja syyttävät tekijäpulaa. Taustalla ei ole työvoiman puute vaan voittojen maksimointi: työntekijöitä karsitaan ja kuormitetaan, jotta omistajien osingot paisuvat. Orpo-Purran hallituksen työmarkkinapolitiikka toimii tälle kehitykselle selkänojana, kun se murentaa irtisanomissuojaa ja kiristää työn ehtoja. Työväenluokan näkökulmasta kyse ei ole yksittäisistä irtisanomisista, vaan vallankäytöstä, jossa tuotanto, elanto ja elämä alistetaan pääoman ehdoille.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.