Nato-jäsenyys on nyt osoittanut, että Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua käydään kuin pakosta – ja oikeistovoimien johdolla. Haagissa pidetty natomaiden kokous nosti sotabudjetit viiteen prosenttiin. Yhä useampi kysyy, mitä me oikeastaan olemme puolustamassa – ja kenen ehdoilla. Kun aseet vaativat osuutensa, jääkö jäljelle mitään rauhalle, oikeudenmukaisuudelle, yhteiselle tulevaisuudelle tai ihmisten perusturvalle? Parlamentin humanistit ovat eksyksissä. Onko enää olemassa poliittista liikettä, joka uskaltaa sanoa ei sekä aseille että niille arvoille, joita ne kantavat?
Keywords:
Kommunisti ehdokkaaksi Chilen presidentinvaalissa
Chilen kadut täyttyivät – ei protestista, vaan ilosta. Kommunisti Jeannette Jara voitti laajan vasemmiston esivaalit ja lähtee ehdokkaaksi marraskuun presidentinvaaleihin. Voitto oli vuosien ruohonjuuritaistelun tulos.
Chilen vaalikevät kertoo laajemmasta ristiriidasta: työväenluokka kamppailee globaalisti pääoman ylivaltaa vastaan. Kapitalismi ei ole vain talousjärjestelmä – se on sääntö, jossa voitto menee ihmisarvon edelle. Jara muistuttaa, että politiikassa on kyse elämästä.
“Olen sanonut sen monta kertaa: en ole täällä myymässä tyhjiä lupauksia tai helppoja ratkaisuja. En tuo ihmeitä, mutta takaan, että teen väsymättä töitä maamme puolesta... Chilen kansa vaatii meiltä rehellisyyttä ja vastuuta. Se pyytää myös, että politiikassa mukana olevat kuuntelevat ja vastaavat sen vaatimuksiin ja kiireellisiin tarpeisiin.”
Jaran asema työväenluokan ehdokkaana näkyy selvästi: hänen rinnallaan ovat sairaanhoitajat, kouluavustajat ja matalapalkkaiset duunarit. Häntä tukevat myös feministit, ympäristöliikkeet ja ay-liike – ei ulkomainen pääoma.
Tämä on luokkataistelua 2020-luvulla. Se ei näy enää vain tehtailla, vaan myös sosiaalisessa mediassa. Vallan ja toimijuuden uusjako tapahtuu monilla alustoilla – ja nyt se toi kommunisteille merkittävän voiton.
“Kuten johdin historiallista minimipalkan korotusta – ja se oli mahdollista – nyt toteutamme elämiseen riittävän 750 000 peson palkan... Haluamme lopettaa jonot terveydenhuollossa, lisätä erikoislääkäreitä ja välineistöä... ja aiomme kohdata järjestäytyneen rikollisuuden, vahvistamalla rajavalvontaa ja purkamalla pankkisalaisuutta rikosten tehokkaammaksi torjumiseksi.”
Presidenttikisasta tulee tiukka. Vastassa ovat José Antonio Kast ja Evelyn Matthei – molemmat autoritaarisen historian perillisiä. Kastin veli toimi Pinochetin talousministerinä, Matthei puolusti diktaattorin eläkeuudistuksia. Heidän kampanjansa nojaavat pelkoon ja ulkomaiseen rahoitukseen.
Jara rakentaa politiikkaa toivon varaan – ei tyhjän toiveikkuuden, vaan yhteisen kamppailun. Hänen puheissaan ei ole juhlapuheiden siloteltua kieltä, vaan säröjä, jotka kuuluvat kansan äänestä.
“Teille, hyväsydämiset chileläiset, jotka olette huolissanne niin kuin minäkin olen, lastemme ja maamme tulevaisuudesta, haluan antaa toisen lupauksen... huomisesta alkaen tulen luoksenne, yksi kerrallaan, tapaamme teidän kaupungeissanne ja naapurustoissanne... en puhuakseni itse, vaan ennen kaikkea kuunnellakseni teitä... haluan olla yhtä myös vihanne tai välinpitämättömyytenne kanssa... sillä kun todella kuuntelee, voi aina oppia jotain.”
Jaran kampanja osoittaa, että kapitalismille on vaihtoehtoja. Poliittinen muutos syntyy kollektiivisesta järjestäytymisestä. Historiaa ei tarvitse kirjoittaa uusiksi yksityistämällä kaikki. Myös julkinen, yhteinen ja demokraattinen voivat olla tulevaisuuden kieliä.
Kommunistien voitto inspiroi tovereita ympäri maailmaa. Somessa kiertää yksi hyvä lause: Tämä on meidänkin hetkemme.
Kirjoittajan artikkelit
Heikki Ekman kulkee toisin – kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Hänelle politiikka ei ala puoluekokouksista vaan keittiönpöydästä, kävelyretkiltä ja kysymyksistä, joihin ei ole valmiita vastauksia. Kesäkuun puolivälissä Porissa pidetty Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Ekmanin puolueen pääsihteeriksi. Hänen ajattelunsa punoo yhteen luokkakriittisyyden, ekologisen vastuullisuuden ja inhimillisen yhteyden etsimisen pääomakeskeisen järjestyksen varjossa – kommunismi ei ole hänelle menneen kaipuuta, vaan liike, joka kutsuu rakentamaan toisenlaista maailmaa, yhdessä, askel kerrallaan.
Tiina Sandberg ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan avaa tilan yhteiselle ajattelulle ja toisin toimimiselle. Hänen poliittinen kielensä ei sovi iskulauseisiin, vaan se kutsuu rakentamaan uutta kieltä kapitalismin jälkeiseen aikaan – kieltä, jossa toivo ei ole harha, vaan menetelmä. Sandberg ei tee politiikkaa gallupien mittatikulla, vaan kysyy, mitä tarkoittaa toimia, kun maailma on vielä kesken. Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Sandbergin 14.–15.6. Porissa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.
- ‹ edellinen
- 8 / 12
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tšekin hallitus valmistelee lakimuutosta, joka mahdollistaisi kommunistisen liikkeen kriminalisoinnin – ja samalla vaarantaisi työväenluokan sananvapauden, järjestäytymisoikeuden ja poliittisen toimijuuden koko Euroopassa. Onko demokratia enää muuta kuin eliitin hallitsema äänestysteatteri, jos vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen voidaan tuomita rikoksena? Kapitalismin kriisissä vellova valtakoneisto reagoi opposition nousuun rajoittamalla vapautta, ja hyökkäyksen kärki kohdistuu niihin, jotka eivät suostu markkinoiden maailmaan – kommunisteihin, järjestäytyneeseen työväkeen ja kansanliikkeisiin.
Italialainen USB-ammattiliitto on ilmoittanut, ettei se aio palvella Cosco Pisces -konttialusta, jos käy ilmi, että se kuljettaa sotamateriaalia Israelin toimintaan. Genovan ja Ligurian satamissa kytee konflikti, jossa työväenluokan edustajat asettuvat pääoman globaalia logistiikkaa ja Israelin sotapolitiikkaa vastaan. Toimenpiteet perustuvat luokka-solidaarisuuteen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen, jotka vastustavat aseiden kuljettamista Euroopan satamien kautta sotatoimialueille.
Venezuela valmistautuu kunnallisvaaleihin 27.7. Nämä ovat jo kolmannen vaalit vuoden sisällä. Petaren kaupunginosa, miljoonien työväenluokan asuinpaikka, elää vaalien arkea konkreettisesti: vesikatkot, julkisen liikenteen haasteet ja paikallinen stigma eivät ole vain infrastruktuurikysymyksiä, vaan kertovat siitä, miten ihmiset kokevat oman arkensa ja tarpeen muutokselle. Haastattelen kolmea nuorta naista. He puhuvat rauhallisesti elämästään ja tulevasta äänioikeudestaan — ei vastakkainasettelun vaan arkisen osallistumisen kautta. Tämä on juttu siitä, kuinka politiikka syntyy, vaikka puistoissa viisaiden nuorten naisten keskustelussa - ei pelkästään vaalihuoneistoissa — ja kuinka optimismi asuu nuoruudessa, joka uskaltaa nähdä tulevaisuuden omana tilanaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.