Eläke on pudonnut noin 40 prosenttiin palkasta

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 45/2006.

SKP:n eläke- ja sosiaalipoliittinen seminaari Tampereen Punaisessa viikonlopussa veti salin täyteen tuohtunutta väkeä. Hallituksen ja eduskunnan toinen toistaan seuraavat eläkepetokset ovat ajaneet pienituloisten eläkeläisten joukon hyvin ahtaalle.

Seminaarissa alustanut valtiotieteen tohtori Seppo Ruotsalainen tiivisti eläkepetoksen toteamalla, että kun 1960-luvulla luvattiin eläkkeen tason olevan 60 prosenttia sen perusteena olevasta ansiotasosta, eläke voi nyt olla vain 40 prosenttia – tiettävästi jopa 36 prosenttia - tuosta tasosta.

– Valtaapitävät tarjoavat lääkkeeksi itse maksettua eläkevakuutusta, mutta milläpä juuri ja juuri toimeentulevat eläkeläiset näitä vakuutuksia maksavat. Toinen tarjottu lääke on työnteon jatkaminen yli normaalin eläkeiän. Sekään ei auta, siitä pitää huolen työpaikkojen puute ja ikääntyneiden kunto, totesi Seppo Ruotsalainen.

Seminaarissa alusti myös Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton sosiaalisihteeri Marja-Leena Kalkkinen, jonka aiheena oli sairaiden, vammaisten ja ikääntyneiden oikeuksien toteutuminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Seminaarin puheenjohtajana toimi Valkeakosken Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Jouko Pesonen.

Köyhä se on

köyhä eläkkeelläkin

Seppo Ruotsalainen käsitteli laajasti eläkeläisiä kuohuttavaa taitettua indeksiä, joka jo vuodesta 1996 asti on epäoikeudenmukaisesti leikannut ansaittua eläkettä. Kun eduskunta ulotti taitetun indeksin "tasa-arvon nimissä" myös alle 65-vuotiaisiin, on eläkeläisten mitta alkanut todella täyttyä. Suuttumus on todella suuri myös siksi, että ikärajan poisto oli hallituksen vastaus eläkeläisjärjestöjen vaatimuksiin luopua kokonaan taitetusta indeksistä

– Vaikutukset näyttävät olevan paljon tuhoisampia kuin ennakkoon osattiin arvata. Taitetun indeksin olemassaolon aikana eläkeläiset ovat menettäneet jopa 44 prosenttia ostovoimastaan. Tähän on saatava muutos. SKP:n kanta onkin, että indeksit pitää yhtenäistää, sanoi Seppo Ruotsalainen.

Tämä tarkoittaisi sitä, että ansiotason ja hintatason vaikutus eläkkeen määräytymiseen olisi 50 prosenttia, kun ansiotason vaikutus on nykyisellään 20 ja hintatason vaikutus 80 prosenttia. Nykykäytäntö heikentää erityisesti pientä työeläkettä saavien asemaa.

– Eläkkeiden määräytymisessä on muitakin sudenkuoppia, kuten elinaikakerroin. Se leikkaa esimerkiksi vuonna 1967 syntyneiden eläkkeitä 9 prosenttia ja 1987 syntyneiden eläkkeitä peräti 15 prosenttia. Yksi SKP:n vaatimus on, että elinaikakertoimen käyttöönotosta luovutaan, sanoi Seppo Ruotsalainen.

Hän muistutti, että tuore SKP:n perusturva-aloite on tärkeä työkalu niin eläkeläisille kuin muillekin. Toisihan se kaikille 800 euron perusturvan.

Kyllähän se laki

mutta ne käytännöt

TSIL:n sosiaalisihteeri Marja-Leena Kalkkinen totesi, että Suomen perustuslaki (ennen 5.12.2006) on monilta osiltaan niin hyvä, että jos sen mukaan elettäisiin myös käytännössä, monia ongelmia ei olisi tai ne voitaisiin poistaa.

– Lain mukaan on pakko järjestää mm. vammaisten kuljetuspalvelut ja asunnonmuutostyöt, eli niitä ei voi evätä kuntien rahapulaan vedoten. Silti kunnat eivät niitä aina järjestä tai leikkaavat niistä lainvastaisesti. Tämän mahdollistaa se, että kuntiin ei kohdistu juridisia sanktioita, tekivät ne mitä hyvänsä, sanoi Marja-Leena Kalkkinen.

Vaikka viranomaisilla on velvollisuus opastaa, auttaa ja neuvoa, usein ei mitään tapahdu vapaaehtoisesti. Eikä aina tapahdu pyytämälläkään, vaan lain mukaisista oikeuksista joudutaan kamppailemaan, jopa oikeusasteita myöten.

– Täytyy tietää, eikä sekään vielä riitä. Täytyy osoittaa tietävänsä, että voi hakea oikeuksiaan. Eräs käytännön esimerkki liittomme piiristä on, että eläkkeensaajan hoitotuki myönnetään vasta kolmannella kerralla, vaikka hakemuksessa on aina ollut samat paperit, kertoi Marja-Leena Kalkkinen.

Tapaturma- ja sairausinvalidien toiminta onkin Kalkkisen mukaan osa laajempaa kamppailua kansalaisten oikeuksien ja hyvinvointivaltion puolesta syrjäytymistä ja syrjäyttämistä vastaan.

HANNU OITTINEN