ELOKUVA-ARVIO: Veni, Vidi, Da Vinci
9/11 – traaginen kaksoistornien sortumispäivä. 911: New Yorkin poliisin numero – heidät jotka tunnetaan myös nimellä sinivuokot. Miehet sinisissä ovat tietysti myös Smurffit. Smurffit ovat saksalaisten keksintöä. Saksalaiset tekivät yhteen aikaan kokeita kaksosilla. Ällistyttävää, että vähennettäessä 9 11:ta saadaan tulokseksi kaksi. Salaliittoteoriat, rakastamme niitä. Kuten Joseph Goebbels tiesi, mitä isompi ja yksityiskohtaisempi valhe, sitä vaikeampaa on todistaa se valheeksi.
Vatikaanin ollessa kaikkivoipa ja aina salaileva organisaatio, jota monet rakastavat vihata, mikä tahansa salaliittoteoria koskien sitä saa ylenpalttista huomiota. Salaliittoteoria, joka koskee Vatikaania, koskee myös historiaa, uskontoa ja länsimaista traditiota. Sitä paitsi Vatikaani on ansainnut monien epäluottamuksen vaihtelevien häväistysten kautta: vihan lietsonnasta, pedofilian peittelystä ja sotarikollisten pyhimyksiksi nimittämisistä.
Kun Dan Brownin kirja Da Vinci Code julkaistiin, se kosiskeli kaikkia yleisöjä teemoillaan: (a) se oli yhtä helppo lukea, kuin juorulehdet ja edes tv-keskittymiskyvyn omaavat eivät väsyneet; (b) jokainen lukija tunsi ohikiitävän hetken olevansa fiksu ratkoessaan helppoja vihjeitä ja johtolankoja; (c) valtaisa määrä taideteosten ja historiallisten henkilöiden nimiä pudoteltuna juonen sekaan sai tavallisen junttipulliaisen tuntemaan itsensä Harvardin kasvatiksi; (d) feministien äänet kalasteltiin väittämällä Vatikaanin peitelleen varhaiskristillisyyden arvostusta naisia kohtaan, koska se koettiin uhkana; (d) sekä väittää Magdalan Marian synnyttäneen Jeesuksen lapsen ja että tämän jälkeläisiä olisi tänäkin päivänä joukossamme; (e) tarina on perusmurhamysteeritrilleri, joka uskottelee avaavansa jumalaisia salaisuuksia.
Perimmältään tarinalla on Taisteluni(Mein kampf) karisma – tunnettu sen joka miehen pseudo-tieteestä; ja Marquis de Sade tarinoiden fetisismi. Parasta mainosta kirja sai ironisesti suoraan Vatikaanilta, kun Vatikaani kehotti typerästi ihmisiä olemaan lukematta kirjaa.
Ron Howardin elokuva tulee olemaan – Tom Hanksin näytellessä symbologian professoria, joka vähitellen ratkaisee muinaisen mysteerin – pysäyttämätön elokuvallinen ristiretki päämääränään kaikkien maiden myrskyisä valloitus. Elokuvaa ei kannatella ainoastaan käyttämällä värejä, sävyjä ja lavastuksia yhtä taidokkaasti kuin David Fincher elokuvassa Seven, vaan myös käsikirjoittaja Akiva Goldsman tuo syvyyttä kirjan ohuisiin hahmoihin vahvalla dialogilla. Audrey Tatou on upea kryptologi, Magdalan Marian jälkeläinen. Ian McKellen – arvokkaana historian tutkijana – taasen pitää taitavasti kaikki langat käsissään.
Temppelin ritarit, Pyhä Graali – tämä on mysteerien suursynteesi käärittynä kaikkien aikojen salaliittoteoriaan. Kun elokuva tarjoilee Polanskin Yhdeksännen portin tyyppisiä synkkiä hetkiä, Eyes Wide Shutia muistuttavia dekadentteja rituaaleja ja pienen annoksen hitchcockmaista huumoria, kukaan ei enää välitä, että tarinan perimmäinen argumentti (Siionin luostarin olemassaolo) oli ajat sitten jo paljastettu myytiksi.
Howard onnistuu muuttamaan keskinkertaisen kirjan hyväksi elokuvaksi. Juuri päinvastoin kävi, kun Jean-Jacques Annaud yritti tehdä Umberto Econ klassikosta Ruusun nimi elokuvan. Itse asiassa, Da Vinci koodi on ensimmäinen kirja sitten raamatun – yhtä älyttömine mittasuhteineen – jonka näin moni on ottanut tosissaan.
RORY WINSTON & MILJA RAUTESAARI
TA * * * (kolme tähteä)