EU-protesti jäi Suomessa vielä nukkumaan
Euroopan unionin parlamentin vaalit olivat useissa maissa protesti hallitusten
ja euroeliitin politiikkaa vastaan. Suomessa protesti jäi suurelta
osin nukkumaan.
Suomen kommunistinen puolue
SKP
lisäsi hieman kannatustaan
ja sai 10 222 ääntä, 0,6 prosenttia. Kannatusosuutta SKP
lisäsi Helsingin ja Pirkanmaan vaalipiireissä, ja muuallakin monissa
kunnissa.
SKP:n ehdokkaista keräsi eniten ääniä
Kari Peitsamo
.
SKP kävi vaalit erittäin vähin voimavaroin, ilman eduskuntapuolueille
maksettuja vaali- ja puoluetukia, ja valtamedian syrjimänä. Silti
SKP ohitti kannatuksessa myös yhden eduskuntapuolueen,
Perussuomalaiset
.
Ilman SKP:tä vaaleista olisi puuttunut selkeä vaihtoehto. Mikään
eduskuntapuolueiden vaaliliitoista ei ollut esimerkiksi yksiselitteisesti
EU:n perustuslakia, julkisten palvelujen pakkokilpailutusta ja unionin militarisoimista
vastaan. SKP toi vaaleihin myös EU-maiden kommunististen ja vasemmistopuolueiden
yhteisen vaaliohjelman, jolle
Vasemmistoliitto
käänsi selkänsä.
Nämä linjakysymykset eivät nousseet EU-vaaleissa kuitenkaan
ratkaiseviksi. Suurin osa kansalaisista ei luottanut mahdollisuuksiin vaikuttaa
EU-parlamentin kautta asioihin.
Äänestämättä jättämisen lisäksi
kritiikki kanavoitui muun muassa
Anneli Jäätteenmäen
ja
Esko Seppäsen
tueksi. Vaikka Jäätteenmäki
ja Seppänen esiintyivät kriittisinä vaihtoehtoina, auttoivat
heidän tuomansa äänet
Keskustaa
ja vasemmistoliittoa
välttymään vaalitappiolta - ja jatkamaan euromyönteisellä
linjallaan.
Ahkerimmin kävivät äänestämässä ne, jotka
suhtautuvat Euroopan unioniin myönteisimmin. Tämä näkyy
vaalituloksissa, erityisesti
Kokoomuksen
suurimpana äänimääränä
ja
Alexander Stubbin
kaltaisen eurointoilijan nousemisena kärkisijoille.
Vaikka äänestysaktiivisuus kohosi edellisistä vaaleista,
jätti lähes 60 prosenttia äänioikeutensa käyttämättä.
Vähäisintä osallistuminen oli pienituloisempien keskuudessa.
Esimerkiksi Helsingin hyvätuloisimmilla alueilla Kuusisaaressa ja Lehtisaaressa
äänestysaktiivisuus oli lähes 60 prosenttia, mutta monissa
Itä-Helsingin lähiöissä jäätiin alle 25 prosentin
tasolle. Vaalipiireistä vain Helsinki, Uusimaa, Varsinais-Suomi ja
Vaasa ylittivät 40 prosentin aktiivisuuden.
Aktiivisuutta alensi osaltaan se, että valtapuolueet ja media keskittyivät
komissaaripelin kaltaisiin asioihin ja jättivät toissijaiseksi
useimpien ihmisten tärkeinä pitämät kysymykset työllisyydestä,
hyvinvointipalveluista, Suomen liittoutumattomuudesta ja omasta päätösvallasta.
Kuvaavaa on esimerkiksi se, että vaalikoneissa ei kysytty ehdokkaiden
kantaa peruspalvelujen kohtaloon EU:n perustuslaissa, vaikka gallupien mukaan
suurin osa äänestäjistä piti tätä tärkeimpiin
kuuluvana asiana.
Kun enemmistö kansalaisista Suomessa ja koko EU:ssa ei usko mahdollisuuksiin
vaikuttaa EU-vaalien kautta, on siitä syytä tehdä johtopäätöksiä
myös muun kuin vaalikampanjoiden osalta:
- kun EU:n vallankäytöltä puuttuu kansalaisten enemmistön
hyväksyntä, ei ole perusteita ainakaan lisätä EU:n valtaa
eikä laajentaa unionin toimivaltaa uusille alueille, kuten EU:lle valmistellussa
perustuslailla aiotaan tehdä;
- on lisättävä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia EU-politiikassa
muun muassa järjestämällä kansanäänestys EU:n
perustuslaista ja parantamalla ay- ja kansalaisliikkeiden mahdollisuuksia
vaikuttaa päätöksentekoon;
- julkisuudessa on annettava lisää sananvaltaa EU-kriitikoille
ja EU-vastustajille, joita syrjittiin television vaalikeskusteluissa ja
Helsingin Sanomien
kaltaisissa valtalehdissä.
SKP:n ehdokkaat ja vaalityöntekijät ansaitsevat lämpimät
kiitokset. Samalla on tietysti syytä arvioida kampanjan kokemuksia.
Missä onnistuimme, mitä olisi pitänyt tehdä toisin,
miksi protesti ja muutoksen vaatimus eivät nousseet vahvempana, miten
jatkamme kamppailua vaihtoehdon puolesta?
Tässä on kyse myös lokakuussa pidettävien kunnallisvaalien
kannalta keskeisistä johtopäätöksistä. EU-vaalit
loivat pohjaa myös kommunistien voimien kokoamiselle entistä laajemmin
kunnallisvaaleissa.
Kokoomus ja
SDP
korostivat ennen vaaleja konservatiivien ja sosialidemokraattien
eurooppalaisten ryhmien muodostavan vaalien päävaihtoehdot. Tosiasiassa
nämä ryhmät ovat sopineet lähes kaikista asioista EU:ssa
eivätkä tarjoa mitään vaihtoehtoa. Vasemmistolaisen
vaihtoehdon EU-parlamentissa tarjoaa
Yhtyneen vasemmiston
ryhmä,
joka menetti tosin muutamia paikkoja.
Oikeiston ja sosialidemokraattien yhteinen liittovaltiolinja näkyy
EU:n perustuslaissa, joka laajentaa unionin ylikansallista toimivaltaa,
"perustuslaillistaa" uusliberalistisen talouspolitiikan ja militarisoi
unionia yhteistyössä
Naton
kanssa. EU:n perustuslaki uhkaa
myös julkisia palveluja, joiden turvaamista koskevat hallituksen lupaukset
ovat osoittautuneet ainakin osittain katteettomiksi.
Useissa maissa pidettävät kansanäänestykset asettavat
kyseenalaiseksi myös hallituksen väitteet, että perustuslaki
ei tuo mitään niin olennaista, että siitä tarvittaisiin
kansanäänestys. Tähän mennessä kansanäänestys
on luvattu järjestää jo Belgiassa, Britanniassa, Espanjassa,
Hollannissa, Irlannissa, Luxemburgissa ja Tanskassa. Se on vahvasti esillä
myös Portugalissa, Ranskassa ja eräissä muissa maissa.
Kesän aikana onkin syytä laajentaa nimenkeräystä
kansanäänestysliikkeen adressiin perustuslain alistamiseksi myös
Suomessa kansanäänestykseen (
www.kansanaanestys.fi
). Entistä
laajemman kansanliikkeen pohjalta kasvaa toivottavasti myös mahdollisuus
koota tuleviin vaaleihin laajempi EU-kriittisten ja EU-vastaisten ehdokkaiden
lista.