Euroopan Theseus

Kreikka on vasemmistolaisen Syriza-puolueen parlamenttivaalivoiton ja uuden hallituksen muodostamisen myötä noussut EU:n”kauhukakaraksi” – ainakin uutisotsikoiden perusteella. Pääministeri Alexis Tspiras ilmoitti virkaan astuttuaan, ettei Kreikka enää suostu alistumaan troikan – Euroopan unionin komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n – talouspoliittiseen talutusnuoraan. Kreikka haluaa irtisanoutua aiemmista velkasopimuksistaan ja neuvotella velanhoidon uusiksi.

Haasteellisen pestin Tsiprasin hallituksen valtiovarainministerinä otti vastaan Yanis Varoufakis. Viisikymppinen Varoufakis on kokenut taloustieteilijä, joka on Marxinsa lukenut. Hänen isänsä oli kommunisti ja äiti ay-aktiivi. Varoufakis opiskeli taloustiedettä Iso-Britanniassa ja toimi muutaman vuoden Papandreoun demarivetoisen hallituksen taloudellisena neuvonantajana, kunnes irtisanoutui Kreikan epäonnistuneesta talouspolitiikasta vuonna 2006.

Varoufakis on kirjoittanut useita taloutta käsitteleviä teoksia ja pamfletteja. Viime vuonna ilmestyi Vastapainolta suomeksi Varoufakisin alun perin 2011 julkaisema Maailmantalouden Minotaurus. Siinä Varoufakis hahmottaa globaalin kapitalismin rakennetta ja toimintaa erityisesti toisen maailmansodan jälkeen. Hän myös selittää, miksi kapitalismi ajautui mittavaan järjestelmäkriisiin muutama vuosi sitten ja miten tästä kriisiä voitaisiin ratkaista.

Suomenkieliseen painokseen Varoufakis on myös lisännyt tuoreemman kappaleen, jossa hän tarkastelee kapitalismin ajankohtaista tilannetta ja sitä, miten hyvin hänen muutama vuosi sitten laatimansa visiot ovat toteutuneet.

Talouskriisin taustaa

Kreikan talouden tila paljastui kaikessa karmeudessaan vuonna 2009. Siitä lähtien Kreikka on pakotettu alistumaan velkaohjelmaa, joka on tullut maalle kalliiksi ja on syössyt julkisen sektorin entistä pahempaan velkaantumiseen. Käytännössä kreikkalaiset veronmaksajat ovat ottaneet lainoja muiden EU-maiden veronmaksajilta, jotta kaikki EU-lainat voitaisiin maksaa takaisin. Suurin osa velkarahoista on valunut pankkiirien taskuihin, korkoihin ja vanhoihin lainoihin. Kreikan julkista sektoria on leikattu ja yksityistetty rankemmin kuin toisen maailmansodan jälkeen missään eurooppalaisessa maassa.

Moni talousoppinut arvioi jo etukäteen, ettei leikkaus- ja kuripolitiikka paranna Kreikan taloutta tai lievitä velkaantumista. Kritiikki troikan toimia kohtaan on kasvanut sekä Kreikassa että ulkomailla. Syrizan nousu maan suosituimmaksi puolueeksi on ollut selkeä indikaattori sille, että kansan mitta on täynnä.

Maailmantalouden Minotauroksessa Yanis Varoufakis osoittaa, ettei Kreikan talouskriisissä ole kyse maan sisäisistä tekijöistä eikä edes arvopaperimarkkinoiden toimimattomuudesta tai ahneudesta. Kriisi ja sen pitkittyminen johtuvat siitä, että kapitalismin pääoman kasautumisen mekanismi on joutunut perustavalla tavalla epäkuntoon.

Tiekartasta Minotaurokseen

Varoufakis kuvaa globaalin kapitalismin kehitystä aina 1900-luvun alkuvuosilta lähtien. Silloin syntyivät ensimmäiset suuret yritysryppäät, jotka tarvitsivat jättipankkeja rahoittajikseen. Alkoi syntyä finanssilaitoksia, joita nykyään kutsutaan nimellä Too Big to Fail (”Liian suuri mennäkseen nurin”).

1930-luvun laman ja toisen maailmansodan jälkeen elettiin Varoufakisin mukaan kapitalismin kulta-aikaa. Taustalla oli Yhdysvaltain vetämä niin sanottu Maailmantalouden Tiekartta, jota viitoitettiin Bretton Woodsissa 1944.

Tiekartan ydinajatus oli Varoufakisin mukaan varsin yksinkertainen: kapitalistiset taloudet kytkettiin toisiinsa kiinteillä valuuttakursseilla, ja kytkentä varmistettiin erityisellä ylijäämien kierrätysmekanismilla. Yhdysvallat piti yllä sotien jälkeen saavuttamaansa suurta vientiylijäämää. Sen vastineeksi Yhdysvallat vei omaa ylijäämäpääomaansa eli voittoja suojattimaihinsa – ennen muuta Eurooppaan ja Japaniin – suorina sijoituksina ja tulonsiirtoina, jotta nämä voisivat ylläpitää kauppavajettaan. Keskeinen osa Tiekarttaa oli myös imperialismi, raaka-aineiden riisto ja viime kädessä aseelliselle väkivallalle rakentuva maailmanhallinnan pyrkimys.

Tiekartta vei kapitalismin karille 1970-luvun alussa. Maailmantalouden veturina toiminut Yhdysvaltain kauppataseen ylijäämä muuttui kaksoisalijäämäksi: sekä kauppatase että julkinen budjetti painuivat miinusmerkkiseksi.

Kapitalismi teki korjausliikkeen ja synnytti Yhdysvalloissa uuden pääoman kasautumislogiikan, jota Varoufakis kutsuu antiikin mytologiaa muotoillen Minotaurokseksi. Kyseessä on hirviömäinen järjestelmä, jonka osasia ovat globalisaatio, finansialisaatio, pörssikeinottelu – toisin sanoen hötöraha, kuvitteellinen pääoma. Euroopan euroalue on Varoufakisin mukaan eräänlainen pienoisversio Amerikan-serkustaan.

Minotauroksen kuolema

Finanssivetoinen kapitalismi porskutti aikansa, kunnes Minotauroksen taru päättyi vuoden 2008 finanssikriisiin. Epävakaa ja sisäisesti kestämätön maailmantalouden ylijäämien kierrätysjärjestelmä ajautui umpikujaan, mikä on jämähdyttänyt maailmantalouden ja myös Euroopan unionin. Maailman kokonaiskysyntä on romahtanut neljäsosan. Päättäjät eri puolilla maailmaa ovat jatkaneet virheellistä talouspolitiikkaa, mikä on entisestään synkentänyt tulevaisuuden näkymiä.

Varoufakisin mukaan myöskään EU:n päättäjät eivät ole tilannetta hyväksyneet. Talouspoliittinen eliitti jatkaa samaa vanhaa latua siitä huolimatta, että maailmantaloutta aiemmin pyörittänyt moottori – velka- ja spekulaatiovetoinen Yhdysvaltain talous – ei enää kykene toimimaan. Minotauroksen aikakaudella Yhdysvaltojen osana oli tarjota kysyntää ulkomaiselle tavaratuotannolle, jonka vastineeksi se imi neljä viidesosaa kansainvälisistä pääomavirroista. Tämä aikakausi on nyt Varoufakisin mukaan lopullisesti ohi.

Mitä hirviön jälkeen?

Kapitalismi tarvitsee nyt siis uuden mekanismin, jonka varaan pääoman kierto ja talouskasvu perustaa. Varoufakis ei usko, että mitkään investoinnit tai keksinnöt kykenevät palauttamaan nykymuotoisen globaalin kapitalismin vakauden. Maailmantalous ei voi enää rakentua Yhdysvaltain tai puhumattakaan Euroopan varaan. Siihen ei riitä myöskään Kiinan tai muiden kehittyvien maiden mahti.

Varoufakis jättää kysymyksen avoimeksi. Hän tuntuu uskovan, että kapitalismi palaa epävarmuuden ja epävakauden aikaan, jollain vallitsi ennen toista maailmansotaa. Tällä kehityksellä voi olla arvaamattomia poliittisia seurauksia.

Varoufakis ei lähde spekuloimaan kapitalismille vaihtoehtoisen, kapitalismin kasautumislogiikan ylittävän talouden mahdollisuudella. Kirja avaa silti näköaloja radikaalimmankin politiikan mahdollisuudelle.

Kapitalistisesta kasautumislogiikasta irtautuminen on nyt realistisempi mahdollisuus kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Yksittäinen maa siihen tuskin kykenee, mutta Varoufakiskin viittaa kehittyvien maiden ja kenties Kreikan kaltaisten ”kapinatalouksien” yhteistyöhön.

Maailmantalouden Minotauros auttaa ymmärtämään sitä, miksi Syriza ei halua jatkaa troikan kanssa neuvoteltua velkaohjelmaa. Se on vain jo kuolleen Minotauroksen tekohengittämistä.

Antiikin tarustoissa sankari Theseus surmasi labyrintin uumenissa piileskelleen Minotauroksen. Jää vielä nähtäväksi, onko Syrizasta ottamaan Euroopan Theseuksen rooli. Vai onko kapitalismin Minotauros sittenkin kuin tarujen Hydra, jonka katkaistun pään tilalle kasvaa aina kaksi uutta…

Yannis Faroufakis. Maailmantalouden Minotauros. Suomentaneet Hannu Laurila & työryhmä. Vastapaino 2014. 300 sivua.