Hallitus kyykyttää kuntia
Valtio säätelee tiukasti kuntien tuloja. Näin se pyrkii rajoittamaan kuntien menoja ja palveluja ja tekemään tilaa yksityisille palveluille. Esimerkiksi vuoden 2008 alusta sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia alennettiin 33,88 prosentista 31,77 prosenttiin ja opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusprosenttia 45,3 prosentista 41,89 prosenttiin.
Syksyn 2007 työehtosopimusneuvottelujen tuloksena kuntien palkat kohoavat noin 11 prosenttia runsaan kahden vuoden aikana. Sopimukset päättyvät tammikuun lopussa 2010. Lisäksi Tehy onnistui työtaistelu-uhalla saamaan noin 16 prosentin korotuksen sekä yleisen linjan mukaiset korotukset kahtena viimeisenä vuonna. Tehyn sopimuskausi kestää vuoden 2011 loppuun asti.
Nämä sinänsä tarpeelliset palkankorotukset lisäävät kuntien ja kuntayhtymien palkka- ja muita henkilöstömenoja vuositasolla noin kaksi miljardia euroa vuonna 2010 verrattuna sopimusta edeltäneeseen tilanteeseen. Vanhasen hallitus osallistuu vain 150 miljoonalla eurolla vuodessa näihin palkankorotuksiin koko vaalikauden ajan. Lisäksi myöhemmin valtionosuudet tietysti kohoavat.
Kaiken kaikkiaan valtion osuus palkankorotuksiin jää hyvin vaatimattomaksi ja kunnat kustantavat suurimman osan korotuksista.
Kunnat velkaantumassa
Valtion toimien seurauksena kunnat ovat velkaantuneet. Viime vuoden lopussa kuntien ja kuntayhtymien lainakanta oli yli 9 miljardia euroa, suurempi kuin koskaan aiemmin ja myös suhteellisesti (suhteessa bruttokansantuotteeseen) lähes lamavuosien 1992-1994 tasoa. Velkaantuminen uhkaa edelleen jatkua lähivuosina.
Kaikkien kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettu talous on ollut alijäämäinen vuodesta 1997 alkaen joka vuosi yhtä vuotta (2000) lukuun ottamatta. Samaan aikaan valtiontalous on ollut jatkuvasti ylijäämäinen vuodesta 2000 alkaen ja valtio on lyhentänyt velkaansa, joka on kansainvälisesti vertaillen pieni. Myös lähivuosina valtiontalous tulee olemaan ylijäämäinen.
Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija Heikki Helin kirjoittaa seuraavasti: "Kunnallistalous onkin joutunut toimimaan tietynlaisena valtiontalouden säätelyeränä. Valtio on tarkoituksella pitänyt kunnallistalouden kireänä. Keskeisten peruspalvelujen rahoituksesta merkittävä osa on siirretty kuntien vastuulle! Kun valtion talous on vahvistunut, on kuntien talous kiristynyt. Näin siitäkin huolimatta, että maan hallitus toisensa perään ilmoittaa vahvistavansa budjetillaan kuntataloutta." (Kuntapuntari 5/2007).
Näistä laskelmista Heikki Helin kirjoittaa: "Laskelmat antavat väärän kuvan valtion toimista kuntien kannalta. Valtion puolella kuntatalouden vahvistamiseksi lasketaan nekin erät, jotka ovat valtion normaalia maksuosuutta sen kunnilta edellyttämien palvelujen kustannuksista"
. . . . .
OLLI SAVELA